Isänmaallinen varas

Persianlahden sotaa

Ensin henkilökohtainen muisto Persianlahden sodasta. Olin lomalla Barbadoksella, kun sota tosissaan alkoi. Oli ainutlaatuisen surrealistinen kokemus istua uimapuvussa rantabaarissa juomassa rommia ja katsomassa suurelta televisiokankaalta, miten amerikkalaiset etenivät kohti Bagdadia.

Englantilaiset saivat vaikeita hetkiä, kun korkeassa asemassa oleva upseeri lähti autostaan katsomaan käytettyä autoa, jonka hän ajatteli ostaa (upseerin nimi oli David Farquhar). Hän jätti autoon salkun, jossa olivat yksityiskohtaiset sotasuunnitelmat brittien ja amerikkalaisten yhteishyökkäyksestä paperilla ja tietokoneella. Varas vei salkun. Hän heitti menemään paperit, jtoka löydettiin muutaman tunnin kuluttua. Tietokoneen hän suunnitteli myydä.

Lehdistö sai vihiä jutusta, mutta Britannian ulkoministeriö kielsi kertomasta tarinaa, jotta amerikkalaiset eivät saisi sitä selville. Yksi närkästynyt reportteri vihjaisi irlantilaiselle "Irish Times" -lehdelle, joka julkaisi jutun. Britit joutuivat käymään anteeksipyyntökierroksella Norman Schwartzkopfin ja Colin Powellin luona.

Irakilaiset eivät tiedoista hyötyneet. Varas palautti tietokoneen. Koneeseen oli kiinnitetty lappu, jossa luki:

Dear Sir, I am common thief and I love my Queen and country. Whoever lost this should be bloody hung. Yours, Edwards.

Korallilinna

Korallilinna ilmakuvassa

Edward Leedskalnin syntyi Riiassa, Latviassa 1887. 26-vuotiaana hän oli menossa naimisiin 16-vuotiaan Agnes Scuffsin kanssa. Agnes perui häät edellisenä päivänä. Ed otti jutun niin sydämelleen,että hän muutti Amerikkaan. Siellä hän vaelsi, kunnes hänessä todettiin tuberkuloosi. Hän asettui Floridaan ja alkoi rakentaa korallilinnaansa. Rahat hän sai tekemällä sattumanvaraisia töitä maatiloilla, ostamalla säästöillään maapalan, joka tuotti voittoa, ja linnan kehittyessä myymällä pääsylippuja.

Ed oli 150 cm pitkä ja hyttysen kokoinen. Silti hän siirteli tonnien painoisia lohkareita - lyhdyn valossa, yksin ja yöllä. Hän rakensi ällistyttävää luomustaan, kunnes hän 1951 joutui sairaalaan ja kuoli siellä.

Linna on todella kummallinen luomus. Se ei ainoastaan ole - niin otaksutaan - lemmenmuisto "suloiselle kuusitoistiaalle", vaan myös merkillinen kokoelma tähtitieteellisiä kuvitelmia. Amerikkalaiset, joilla on halu nähdä kaikessa jotakin yliluonnollista, ovat väittäneet Edin oppineen levitoimaan, käyttämään hyväkseen yliluonnollisia voimalinjoja tai magnetismin salaisuuksia, ymmärtäneen, että painovoimaa ei ole, tai solmineen liiton UFOjen kanssa.

Yksinkertaisempia selityksiä on. Ed ei antanut kenenkään nähdä työtään, mutta hän sanoi tiedustelijoille, että hän ymmärsi painoja, tasoja ja vinssejä. Korallilinna on yksinäisen miehen pakkomielle ja pakopaikka. Edin kuoleman jälkeen siitä on tullut myös turistikohde.

Mittatilausvauvat

Yksinkertaisin mittatilausvauvan malli on lapsen sukupuolen valinta ennen syntymää. Sitä on yritetty jo kauan. 80-luvulta asti Aasiassa on ollut klinikoita, joissa tehdään ultraäänitutkimus. Jos vauva on epätoivottua sukupuolta, se abortoidaan ja yritetään uudelleen. Sivistyneempi malli on BBC:n vuonna 2004 esittelemän Gender Clinicin, jossa siittiöt siivilöidään eräänlaisen hyytelön läpi useaan kertaan ja sitten nopeimpia siittiöitä käytetään hedelmöitykseen. Teorian mukaan miespuoliset siittiöt ovat nopeampia, joten poika on lähes varma. (Klinikka keskittyy ilmeisesti poikien tuottamiseen.) BBC lähetti klinikalle parin, joka väitti haluavansa epätoivoisesti poikaa. Heille luvattiin poika 96-98% varmuudella. Kun BBC tiedusteli asiaa eksperteiltä, he kuittasivat klinikan huijauksena - paljon rahaa otetaan tuloksista, jotka ovat tuskin muuta kuin kolikon heittoa.

Vakavammaksi mittatilausvauvojen teko on muuttunut kantasolututkimuksen mukana. Mittatilausvauvoja voidaan tehdä kahdella tavalla: joko alkiot tutkitaan geneettisten virheiden löytämiseksi ja terve alkio istutetaan takaisin äidin kohtuun, tai sitten tehdään lapsi, joka geneettisesti sopii sairaaseen sisarukseensa, mutta on terve. Jälkimmäinen menetelmä on aiheuttanut useita oikeusjuttuja. "Pelastajasisaruksia" on jo syntynyt useita. Kun tekniikka kehittyy, menetelmän etiikasta on käyty kiivaita keskusteluja. Hashmin perheestä kiisteltiin Englannissa vuonna 2002, ja Hashmit saivat lopulta oikeuden hankkia mittatilausvauvan pelastamaan sairaan poikansa.

The Hashmis have a child with a rare blood disorder, who urgently needs a bone marrow transplant. Through using PGD, the Hashmis may be able to have a child that is free from the disorder suffered by their existing child. The child yet to be born could also donate tissue to cure its sibling.

Kiista ulottuu mittatilauksen tehdyn lapsen mahdollisesta identiteettikriisistä aina ajatukseen siitä, että jos geenivirheistä aiheutuvaa vammaisuutta voidaan vähentää mittatilaustekniikalla, harvinaistuvat vammaiset kärsivät enemmän poikkeavuudestaan.

The country's first "designer baby", Jamie Whitaker, was born in 2003 to save the life of his sick brother, Charlie, after his parents travelled to America for IVF treatment and embryo screening.

Because Jamie's immune system cells were a good match for Charlie's, his umbilical cord blood was used to cure his six-year-old brother's life-threatening Diamond Blackfan Anaemia (DBA).

Kuten tieteen kanssa usein tapahtuu, todellisuus ajaa jo väittelyn ohi. Englannissa on avattu ensimmäinen mittatilausklinikka. Vauvan hinnaksi tulee 6000£. Jamie Whitakerin ja vastaavien julkistettujen tapausten perusteella pohditaan jo, pitäisikö Britannian kansanterveyslaitoksen maksaa mittatilausvauvojen kustannukset.

A leading fertility specialist, Dr Simon Fishel, of Care at the Park, said he believed that the National Health Service should be prepared to fund "designer baby" treatments, which will now become widely available thanks to the new centre. A single cycle could cost about £6,000, compared with about £3,000 for standard IVF without embryo screening.

Dr Fishel said: "There needs to be a debate on this because the lifetime cost of caring for a child born with disorders such as DBA can be as much as £1 million."

Niinpä eettinen ja tieteellinen kysymys on jo muuttunut budjettiongelmaksi.

Islannin syväporausprojekti

Mitä maan päällä näkyy - porareikä RN-17

Islanti sijaitsee paikassa, jossa magma nousee merenpohjasta ja työntää Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaattoja kauemmas toisistaan. Tavallaan saaren olemassaolo on mahdottomuus, niin epävakaata maa tällä kohtaa on. Reykjanesin niemi on kohta, jossa merenalainen vuoristo nousee maalle. Maasto muuttuu koko ajan, syntyy halkeamia, tulivuoria, kuumia lähteitä ja kokonaan uusia saaria. Kehuvat, että maisemat ovat häkellyttävät.

Geologit ovat valinneet Reykjanesin koekohteeksi. He yrittävät porata mahdollisimman syvälle juuri siihen, missä magma nousee ja uutta mannerlaattaa muodostuu. Tehtävä on vaarallinen ja kallis. Viime vuoden helmikuussa lupaavin porarei'istä, RN-17, koki odottamattoman takaiskun 3,1 km syvyydessä - porakuilu romahti.

At the moment several groups in Italy, France, Germany, USA, Russia and Iceland are studying this material as well as drill cutting samples from other wells at the Reykjanes geothermal field. Other teams were waiting for fluid samples from the flow test of RN-17 of last November that ended abruptly due to collapse of the formation, as mentioned above.

Kansainvälisille rahoittajille saatiin näytteitä toisesta kuilusta koodinimeltään RN-19. Rahoitus on kuitenkin vakava ongelma. Ehkä juuri siitä syystä BBC on saatu mukaan tekemään erittäin opitimistinen TV-ohjelma Reykjanesin porauksista. Ohjelma viittaa paljon enemmän porakuilujen kaupalliseen hyödyntämiseen kuin tieteellisiin tuloksiin.

Power station manager Albert Albertsson predicts that, by the end of the century, "Iceland could become the Kuwait of the North", exporting energy in the form of liquid hydrogen as part of a new hydrogen economy.

Idea on ilmeisesti saada superkriittistä vettä:

At that depth, they hope to encounter what is called supercritical water: water that is not simply a mixture of steam and hot water but a single phase which can carry much more energy.

Islantihan tuottaa jo nyt energiansa pääosin vulkaanista lämpöä hyödyntävistä voimalaitoksistaan. Taloudellisena kansana he lisäksi tekevät sivutuotteista makailukohteita. Islannin "Sininen laguuni" on kylpylä, jonka veden ja mudan väitetään mm. parantavan psoriasista. Vaikka lammikko on kaunis, se on itse asiassa voimalaitoksen jätevettä.

Blue Lagoon (Bláa Lónið) utilises waste-water from a geothermal power plant to heat what is effectively a huge outdoor swimming pool.

Ei ihme, että pieni Islanti on kohta ostanut suurimman osan Suomea. He osaavat ajatella avarasti ja taloudellisesti.

Sininen laguuni

Putin Shaolin-temppelissä

Vladimir Putin ja Shaolin-temppelin apotti Shi Yongxin

Putinin kung fu -harrastus on ilmeisen aitoa. Kiinan-vierailullaan hän kävi Shaolin-temppelissä, maailman kuuluisimmassa kung fu -taidon tyyssijassa. Kiinalaisten mukaan tämä taistelulaji keksittiin Shaolinissa 500-luvulla. Tarinan mukaan Damo, intialainen munkki, tuli Shaoliniin 517. Hän kehitti kung fun nähdessään haikaran taistelevan käärmeen kanssa. Tiedä häntä, judon väitetään kehittyneen, kun munkki näki, miten pajunoksat ravistivat raskaan lumen päältään. Kiinalaiset pitävät luontoa koskevista vertauskuvista.

Useat keisarit tukivat Shaolinia, jossa parhaana aikana oli yli 1000 soturimunkkia. 1600-luvulla kung fu -taidot kiellettiin, mutta munkit jatkoivat salaa harjoitteluaan. Nyt Shaolinin taidot ovat muodissa - uusia temppeleitä perustetaan yli maailman.

Putin pyysi itse käyntiä Shaolinissa. Hänelle näytettiin munkkien makuuhuoneet ja mietiskelyhuone. Presidentti kysyi, miksi jokaisella munkilla oli kaavussaan kiinankielinen sinetti. Apotti tunnusti, että ne tarkoittivat turvallisuustarkistusta, joka oli tehty ennen Venäjän presidentin tuloa. Nuori munkki tarjoutui esittelemään kovia vatsalihaksiaan ja pyysi Putinia iskemään häntä vatsaan koko voimallaan. Putin kieltäytyi. "Entä, jos hän haluaa lyödä takaisin?" Putin muisti epäilemättä kuusi vuotta sitten tekemänsä vierailun Japaniin, jossa hän meni judomatolle ja 10-vuotias tyttö heitti hänet olkansa yli. Putinin mukaan myös hänen molemmat tyttärensä harjoittelevat kung fua päivittäin.

Munkit ovat luvanneet tästä lähtien rukoilla Putinin puolesta.

Putinille esitettiin taistelunäytös - Bill Clinton on nähnyt saman, mutta silloin hän ei enää ollut presidentti. Putin on ensimmäinen valtion päämies, joka on käynyt Shaolinissa.

Algerian pied noir

Pied noir -tyttöjen koululuokka

Pied noir on nimitys, jota käytettiin Algerian ranskalaissyntyisistä asukkaista Ranskan valloituksen aikana. Nimen alkuperä on epäselvä; yleisesti arvellaan, että nimi ("mustat jalat") johtui ranskalaisten mustista kengistä, mutta esiintyy myös teoria, että nimeä käytettiin ulkomaalaisista satamatyöläisistä, joiden paljaat jalat olivat aina likaiset, ja nimitys siirtyi kaikille ei-algerialaisille. Kun Ranska antoi maassa asuville juutalaisille Ranskan kansalaisuuden vuonna 1870, myös juutalaisista alettiin käyttää samaa nimeä.

Ranska teki Algeriasta siirtomaansa vuonna 1830. Maahan muutti Ranskan lipun alla siirtolaisia koko läntisen Välimeren alueelta - Ranskan ohella Italiasta, Espanjasta ja Maltalta. Vuonna 1959, jolloin Algerian vapaussota alkoi, pied noir käsitti yli miljoona henkeä. Kun Charles du Gaulle antoi Algerialle itsenäisyyden 1962, 900 000 lähti Ranskaan. Maasta lähtijöiden iskulause oli "La valise ou le cercueil", matkalaukku tai ruumisarkku. Ranska ei ollut valmistautunut ottamaan heitä vastaan, ja ihmiset nukkuivat kaduilla. Henkilötodistuksista ja ajokorteista on ollut ongelmia tähän päivään asti - pieds noirs kohdeltiin ulkomaalaisina, mikä aiheutti heissä suurta katkeruutta - he kokivat olevansa ranskalaisia. Pieds noirs ja heidän jälkeläisensä muodostavat nytkin Ranskan äärioikeiston ytimen.

Algerian juutalaiset, joista tuli ranskalaisia 1870, olivat asettuneet maahan useina aaltoina. Ensimmäiset tulivat jo roomalaisajalla. Suuri juutalaisyhteisö muutti Algeriaan, kun inkvisitio ajoi heidät maanpakoon Espanjasta 1492. Suurin osa poistui yhdessä pieds noirs -ranskalaisten kanssa. Algerian viimeinen synagooga - Algersin kaupungissa - jätettiin raunioitumaan. Algeriassa elää pari tuhatta pieds noirs ja joitakin vanhoja juutalaisyhteisön jäseniä nykyään, vaikka Al-Jazeeran mukaan jotkut ovat palaamassa.

Pieds noirs ja erityisesti Algerian juutalaiset ehtivät muodostaa oman erikoisen kulttuurinsa - juutalaiset puhuivat ranskalaismiehitykseen asti omaa ladino-kieltään, joka oli hyvin vanhahtava muoto espanjan kielestä, ja pied noir -keittokirjoja julkaistaan Ranskassa. Joitakin reseptejä löytyy Internetistäkin. Suureksi osaksi pied noir -kulttuuri on kuitenkin kadonnut ja sulautunut ranskalaiseen. Tunnetuin ryhmän edustaja oli kirjailija Albert Camus.

Algerian juutalaisnainen

Orhan Pamuk ja Nisantasi

Orhan Pamuk syntyi 1952 Istanbulin Nisantasin kaupunginosassa. Nisantasi on tällä hetkellä ilmeisesti hyvinkin muodikas, länsimainen kaupunginosa. Orhan Pamukin muistoissa se oli alakuloinen, romanttinen paikka. Hänen kirjansa "Istanbul" ja "Musta kirja" pitäisi lukea rinnakkain. "Istanbul" on kuvaus hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan Nisantasissa ja "Musta kirja" on sama kaunokirjallisessa muodossa. Katkelma "Istanbul"-kirjasta kertoo, miten hän tuli päätyneeksi ajatukseen kaksoisolennostaan, joka asuu jossakin muualla Istanbulissa, jossakin nimettömässä huoneistossa, ajatus, joka vaivaa myös "Mustan kirjan" kertojaa Galipia. "Mustan kirjan" kadonnut vaimo Ruya on myös läsnä "Istanbulissa" Orhan Pamukin menetettynä nuoruudenrakastettuna.

Orhan Pamukin alakuloinen, tuhoutuva, mennyttä maailmaa tähyilevä Istanbul olisi loputtomasti miellyttävämpi ja mielenkiintoisempi paikka kuin tämän päivän Istanbul. Pamukin kuvaus kaupungista on surullinen ja miellyttävä.

It is true that the sodium lighting is sparse at night. It is also true that shadows can be cast very long and belong mainly to lonely men wearing dark clothes.

"This is how you dress in a black-and-white city, they seem to be saying. This is how you grieve for a city that has been in decline for 150 years," Pamuk writes in his latest book, "Istanbul: Memories of a City."

Nykyhetken Istanbulissa Pamuk oli vähällä päätyä vankilaan kerrottuaan koko muussa maailmassa julkisen (joskaan ei muodikkaan) tiedon armenialaisten joukkomurhista 1915. Istanbulin "Daily Star" kuvaa Pamukin tilannetta näin:

"I hate him," says an upper-crust matron at the Cafe Wien. The wife of a retired diplomat who lived for many years in California, she regards Pamuk as the ultimate traitor.

"I am also hating him," echoes her companion, an art historian of about 70. Our conversation in the mirrored cafe has drawn attention, with some of the posh customers concerned about the vehemence. They switch from English to Turkish and my friend-turned-translator Ebru paraphrases their words.

While it is understandable that less-educated people are willing to berate a "white Turk" like Pamuk for flouting tradition, the kind of virulent chauvinism exuded by these women of privilege comes as a surprise.

Is Pamuk not a product of Turkey's Westernizing elite? Did he not grow up in a building on which there was a piano on each floor? Wasn't his family also claimed by the downfall of the Ottoman Empire?

Kaikesta huolimatta Pamuk on uskollinen Nisantasille. Hän on viettänyt koko elämänsä sen kaduilla (lukuunottamatta kolmea vuotta Yhdysvalloissa), ja asuu samassa talossa, jossa hän syntyi.

"Istanbul"-kirjassa Pamuk kuvaa höyrylaivojen ääntä, joka luonnehti Galataa vielä hänen lapsuudessaan.

Robert Fisk, Lähi-Idän kirjeenvaihtaja

Robert Fisk on kokenein, tunnetuin, palkituin ja vihatuin Lähi-Idän kirjeenvaihtajista. Hän on työskennellyt alueella lähes kolmekymmentä vuotta, osaa sujuvasti arabiaa, on kattanut kaikki suuret konfliktit Algeriasta Afganistaniin ja kirjoittanut kaksi kirjaa, "Pity the Nation" Libanonin sisällissodasta ja "The Great War for Civilisation" alueen konflikteista ensimmäsiestä maailmansodasta nykyaikaan asti.

Fiskin yksityiselämästä on tavattoman vähän tietoja. Hän syntyi 1946 Englannissa. Hänen isänsä taisteli ensimmäisessä maailmansodassa. Hänen äitinsä oli miestään yli kaksikymmentä vuotta nuorempi (tämän toinen vaimo) ja menehtyi muutamia vuosia sitten. Robert Fisk on itse kertonut, että hän uneksi sotakirjeenvaihtajan elämästä lapsesta asti - nähtyään 12-vuotiaana Alfred Hitchcockin filmin "Foreign Correspondent" - eikä koskaan suostunut ajettelemaan muuta uraa. Hänen isänsä sotakokemukset jättivät myös Robertiin voimakkaan jäljen (ilmeisesti myös isän itsepäinen, periksiantamaton luonne periytyi pojalle).

Robert Fisk kuuluu todella ärsyttävään ihmisryhmään - pessimisteihin, jotka osoittautuvat olevan oikeassa kerran toisensa jälkeen. Hän ei myöskään suostu menemään enemmistön tai helpon ajattelun perässä, jos hänen omat silmänsä ja aivonsa kerran toista väittävät. Niinpä hän on siirtynyt "The Times" -lehdestä, kun hänen vankkoihin tosiasioihin (amerikkalaisten lähteiden vahvistamiin) perustuva kertomuksensa USS Vincennesin alas ampumasta iranilaisesta matkaustajakoneesta joutui sensuroiduksi. The Times oli silloin siirtynyt Rubert Murcochin omistukseen ja heitti rehellisyyden ulos ikkunasta lukijamäärien eduksi. Fisk vaihtoi "The Independent" -lehteen ja on pysynyt sen kirjeenvaihtajana tähän päivään asti. Robert Fiskin artikkeleita löytyy Internetistä helposti, mutta linkitän esimerkkinä artikkelin, jossa hän pohtii Margaret Hassanin murhaa.

Margaret Hassin kidnappaus ja murha olivat täysin järjetön teko - jopa al-Zarcaqi vaati hänen vapauttamistaan. Muut vääntelivät käsiään - Robert Fiskillä oli uskallusta heittää epäilys Margaretin murhasta silloisen päääministerin Allawin ovelle. (Kannattaa muistaa, että Allawi on vanha terroristi, joka mm. pommitti vastustajansa Chalabin - itsekin tunnettu konna - päämajaa.)

What more ruthless way could there be of demonstrating to the world that the US and Interim Prime Minister Iyad Alawi's tinpot army were fighting "evil" in Fallujah and the other Iraqi cities?

Even in the topsy-turvy world of Iraq, nobody is suggesting that people associated with the government of Mr Allawi had a hand in Margaret Hassan's death. Iraq, after all, is awash with up to 20 insurgent groups but also with rival gangs of criminals seeking to extort money from hostage-taking.

But still the question has to be answered: who killed Margaret Hassan?

Robert Fiskin saaman vihapostin määrä ja laatu on uskomaton, vaikka muistaisimmekin, että totuudenpuhujien käy yleensä huonosti. Näyttelijä John Malkovich on ilmoittanut haluavansa ampua Fiskin.

Typical was the letter which arrived after I wrote my eyewitness account of the 1996 slaughter by Israeli gunners of 108 refugees sheltering in the UN base in the Lebanese town of Qana.

"I do not like or admire anti-Semites," it began. "Hitler was one of the most famous in recent history"

Kun otamme huomioon, että Fiskin ennusteet ovat tähän asti toteutuneet masentavalla todennäköisyydellä, tulevaisuus näyttää synkältä.

I mean, we keep hearing about kidnaps. In every case they were kidnapped by people, quote, "wearing police uniforms," unquote. There's a police station on the airport road, it was overrun and all the policemen executed by men wearing, quote, "army uniforms," unquote.

Now, we used to have this phenomenon in Algeria, when I was covering the Islamist government war there, and it took a while before we realised that they were policemen and they were soldiers.

In other words, they were being paid by the authorities. These were not people… there's not a huge wardrobe factory in Fallujah with, you know, 8,000 policemen's uniforms, waiting for the next suicide bomber. It's not like that. What we've got is death squads, and some of them are clearly working for government institutions within Baghdad.

---------------

ELEANOR HALL: Now, the victory for Hamas, in the Palestinian elections, how closely is the West's reaction to this being watched in the Arab world?

ROBERT FISK: With its usual cynicism, yes. It's the same old story - we demand democracy, we demand they have freedom to vote, and they vote for the wrong people, so we try to destroy the government that's been freely elected. We love democracy, providing the Muslim nations elect the people we want.

---------------

Over… I did a CBC interview in Toronto, which I've got a copy of, three years before 2001, and I said an explosion is coming. And obviously…

ELEANOR HALL: But do you think an explosion is still coming?

ROBERT FISK: Oh yes. I don't… it doesn't have to be a real physical one like 'bang'. It might be. But something is coming. I mean, I feel it very strongly.

When I go back, when I went back for the book, I realised I was feeling it because I live there, I live in a Muslim society, I live in the Middle East, and all the people around me are Muslims.

And, clearly, living there, breathing that environment, I knew something was going to happen. And I still think something's going to happen. I don't mean September 11, but something.

Kaikki sitaatit ovat Robert Fiskin artikkeleista ja haastatteluista. Suosittelen hänen kahta kirjaansa aiheesta kiinnostuneille - ei kuitenkaan niile, jotka mieluiten kävelevät vaaleanpunaisen pilven päällä.

Shamaanien kiukku

Shamaani transsissa

Suomalaiset kansatieteilijät tutkivat aikoinaan paljon shamaaneja, koska meidän oma muinaisuskomme liittyi shamanismiin. Ehkä voisi sanoa, että kaikilla kansoilla shamanismi on alkuperäinen uskonto? Joka tapauksessa Siperian shamaanit ovat olleet vaikuttava voima viime aikoihin asti. Venäjän vallankumous otti yhdeksit ehtäväkseen pyyhkiä shamnismin ja shamaanit pois elävien krijoista. Kommunismin luhistumisen jälkeen shamanismi on taas löytänyt paikkansa vanhoilla alueillaan, mutta koska aidot shamaanit surmattiin, nykyiset ovat lähempänä länsimaista "new age" -kulttuuria kuin aitoja shamaaneja.

Se ei estä shamaaneja pyrkimästä esiin poliittisena mahtina. Vuonna 2004 "supreme Shaman of Siberia Toizin Bergenov" - mitä tähän arvonimeen sitten sisältyykään - tarjoutui puhdistamaan Moskovan duuman rakennuksen pahoista hengistä. Kimmokkeena taisi olla se, että ortodoksikirkko oli jo suorittanut puhdistusseremoniat. Tuvan alue Mongolian rajalla on ollut perinteistä shamaanialuetta. Nyt Tuvan shamaaniyhteisö Dungun vaatii anteeksipyyntöä Venäjän puolustusministeri Sergei Ivanovilta, joka kutsui heitä "lurjuksiksi".

The Russian daily Kommersant quoted a member of the shaman society Dungun, based in the South Siberian republic of Tyva, as saying that their religion was very ancient and deserved respect. “we must not be mentioned in the same breath as loose women,” shaman Boris said.

In his speech devoted to the state of the Russian press Ivanov complained of the situation when “normal” material is published alongside the advertising of “brothels, shamans and other scoundrels.”

Tuvan edustaja Venäjän parlamentissa kannattaa vaatimusta. Shamanismi on ilmeisesti vahva voima.

Stigma

Australiasta on tullut tieto, että 50-vuotias kolmen lapsen isä on saanut stigmat käsiinsä ja jalkoihinsa. Katolinen kirkko pitää miehen henkilöllisyyden salassa. vaikkakin The Sunday Times on päässyt haastattelemaan häntä, mutta mies ei suostu sanomaan mitään aiheesta. Hänen seurakuntansa pappi on avoimempi:

Father Walsh said the man had received hundreds of messages from the Virgin Mary.

She appeared to him on the eighth day of every month and sometimes more often.

"I have been there when he says he has seen Our Lady," Father Walsh said. "He is the only one who sees her. The only evidence is his word.

"I don't think he (is lying). He is a holy person."

Stigmat ovat olleet kiistan aihe satojen vuosien ajan. Stigmat ovat haavoja, jotka esiintyvät paikoissa, joihin jeesusta haavoitettiin; päässä (orjantappurakruunu), käsissä, jaloissa, kyljessä. Ne paranevat usein jälkiä jättämättä. Kiistat johtuvat siitä, että niitä on väärennetty. Ongelma on siis, ovatko henkilöiden stigmat ihme, hysterian aiheuttamia haavoja vai itse aiheutettuja? Ekstaatikot saavat niitä, mikä viittaisi hysterian puolelle tai sitten todelliseen ihmeeseen, mutta tuunustan, että minun kurkkuuni tämä selitys tarttuu. Yksi syistäni on sama, joka panee skeptikot epäilemään: ei ole tiedossa, ristiinnaulittiinko Jeesus kämmenistään vai ranteistaan. Toiset stigmaatikot esittelevät haavoja kämmenissään, toiset ranteissaan. Voisi kuvitella, että taivaalliset voimat tietävät, mihin haavojen pitää tulla.

Ilmeisiä huijauksia on myös paljastettu. Joka tapauksessa stigmoja ilmestyy, ei vain Syyrian kristittyjen parissa (kuten otsikkokuva osoittaa) vaan varsin maallisessa Australiassa, kuten The Sunday Timesin juttu todistaa. Monet tunnetut pyhimykset, kuten Pyhä Katariina Sienalainen ja Franciscus Assisilainen, ovat olleet stigmaatikkoja. Jätän asian mielelläni Vatikaanin ratkaistavaksi.

Otaku ja otome

Näin pesii otaku

Suomalainen nörtti olisi kaiketi Japanissa otaku. Sanaa alettiin käyttää joskus 1980-luvulla. Läsnimaissa otakua käytetään myönteisessä mielessä henkilöistä, jotka harrastavat manga- ja anime-kirjoja, mutta Japanissa sillä on synkempi kaiku. Japanilainen otaku voi harrastaa fanaattisesti melkein mitä tahansa; anime- ja manga-otakujen lisäksi on videopeli-otakuja, keräilijä-otakuja ja sotilas-otakuja. Otakun naispuolinen vastine on otame.

Synkkä kaiku otaku-sanalle tuli miehen nimeltä Tsutomu Miyazaki vuoksi. Hän tappoi, raiskasi ja osittain söi (tässä järjestyksessä) neljä pikkutyttöä 1088-1989. Kun poliisit löysivät hänen asunnostaan kuusituhatta pornografista anime-lehteä, hänen tekonsa saivat nimen "otaku-murhat".

He has remained on death row for many years, appealing to have his sentence reduced to life imprisonment. His life is essentially the same as when he committed his murders, spending his days reading manga and comic books and watching anime on a small television in his cell.

Yksityiskohtainen kertomus hänen rikoksistaan Ttoi mieleeni Antonio Munos Molinan kirjan "Täysikuu". Olen vakuuttunut, että Molinalla oli Miyazaki mielessään, kun hän kvuasi, miten murhaaja kuljetti pikkutytön kaupungin halki epämuotoiset sormet puristuneina uhrin niskaan ja sitten tappoi tytön kuristamalla puistossa. Tässä Charles Whipplen kuvaus:

Mari was tired; she might also have been frightened, because she began to sniffle. The man panicked. What if she started to bawl? The hiking course was a popular one, and someone might hear. But he had no intention of returning her to her parents.

While Mari's face froze in surprise, the man put his hands on her throat, thumbs on the larynx, and squeezed the life from her tiny body. When she finally went limp, he reverently undressed and fondled her. Then he laid her out as if in repose, bundled up her shorts, panties, shirt, and shoes, and walked, unnoticed, out of the forest and back to his car.

Vaikka monet otakut ovatkin tekniikan erakkoja ja harrastavat mieluummin ihmisen kokoisia nukkeja kuin eläviä kumppaneita, kaikki eivät missään nimessä ole psykopaatteja. Itse asiassa Mainichi-lehden mukaan heitä aletaan pitää maan kuumimpina kavereina. Teorian mukaan he ovat viattomia ja kykeneviä henkisempään suhteeseen kuin kokeneemmat ikätoverinsa. Kumppania he tosin eivät saa otomesta, naispuolisesta vastineestaan. Otomet ovat ihastuneet homolehtiin ja samaistuvat niihin, mikäli Mainichiin on luottaminen.

Kun ottaa huomioon, miten runsaasti animea ja mangaa Suomessa on alettu harrastaa, otaksun meilläkin olevan jo otakuja sanan myönteisesä mielessä. Vanhoja kunnon fanaattisia keräilijöitä ainakin on - tunnen itsekin pari (eräs keräilee gorilloja - terveisiä vain, jos satut lukemaan).

Mesopotamia 1920

Kuva on sarjakuvasta, joka kertoo tarinaa briteistä Mesopotamiassa 1920.

Uutisten paneminen historialliseen yhteyteen on sikäli hankalaa, että jokaisen tapahtuman ymmärtäminen vaatii ymmärtämään sitä edeltänyttä tapahtumaa ja niin edelleen taakse päin. Toisaalta - jos tämän tekee, voi välttää edeltäjiensä virheet. Niin harvoin vain maata hallitsevat historioitsijat.

Nykyisessä Irakin sodassa amerikkalaisten olisi kannattanut tutkia brittien kokemuksia samassa maassa ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Britit taistelivat alueella turkkilaisia vastaan. Tämä oli samaa sotaa, jonka tuloksena nykyinen Israel tuli luvattua palestiinalaisille. Silloiselle Mesopotamialle luvattiin myös itsenäisyys ja kehitystä, kouluja, kastelukanavia ja kaikkea muuta hyvää. Käytännössä kuitenkin britit hallitsivat Mesopotamiaa ja panivat johtoon brittiläisen Intian hallintomiehiä.

If the British government had deliberately and carefully crafted a grand strategic plan to alienate the three major groups in Iraq (Kurds, Shiite Arabs, and Sunni Arabs) and force the whole country into a massive rebellion against their British occupiers, it could not have succeeded more handily. The Indian political officers tried to impose a very alien Indian-style administration upon the Arabs and Kurds. Under the Turks, the administration might have been inefficient, but at least the Turks spoke Arabic and left the tribes largely alone.

Tulos oli arvattava: 1920 kansa nousi kapinaan. He eivät halunneet vieraita herroja, toivatpa he mitä lahjoja tahansa. Kapina kukistettiin, mutta paljon verta vuodatettiin. Eräs virhe, jonka britit tekivät jo ennen amerikkalaisia, oli, että he erottivat kaikki turkkilaisille työskennelleet upseerit ja virkamiehet. Kuten tapahtui tällä vuosisadalla, silloinkin kapinalliset saivat ammattitaitoisen ja erittäin vihaisen ytimen näistä sotaan tottuneista miehistä.

Seuraava liike oli käyttää ilmapommituksia kapinallisia vastaan. Winston Churchill vaati parlamentissa sinappikaasun käyttöä. Pommituksia johti Arthur Harris, joka neljännesvuosisataa myöhemmin tuli kuuluisaksi Hampurin ja Dresdenin tuhoamisesta.

To put it simply, air control meant substituting aerial bombardment for the traditional ground-based punitive expedition. Airplanes could reach the object of the expedition (e.g., the tribal headquarters or main village) very quickly. Airplanes had an impressive amount of firepower and the capability to inflict serious harm upon rebellious natives. Since disruption and destruction were the goal of a punitive expedition, a small force of airplanes proved cheaper and more efficient since it could inflict as much damage as a large and cumbersome ground-force expedition.

Koneita vaadittiin niin kiireesti, että ne lennätettiin puolikuntoisina sotanäyttämölle. Kolmannes koneista syöksyi maahan ja tuhoutui. Loput tekivät mallikelpoisesti tehtävänsä - pommittivat irakilaiskyliä ja myös kurdeja. Tuhotut kaupungit ovat tuttuja tämän päivän sanomalehdistä - Suleimaniyah, Najaf, Kufa, Fallujah. Myrkkykaasuja ei sentään käytetty. Osasyynä saattoi olla Arabian Lawrencen lehtikampanja. Sunday Times -lehdessä hän kirjoitti:

Our government is worse than the old Turkish system. They kept fourteen thousand local conscripts embodied, and killed a yearly average of two hundred Arabs in maintaining peace. We keep ninety thousand men, with aeroplanes, armoured cars, gunboats, and armoured trains. We have killed about ten thousand Arabs in this rising this summer.

Observer-lehdessä hän viittaa sarkastisesti Churchillin puheisiin:

"Its odd that we do not use poison gas on these occasions. Bombing the houses is a patchy way of getting the women and children, and our infantry always incur losses in shooting down the Arab men. By gas attacs the whole population of offending districts could be wiped out neatly."

Lopulta britit onnistuivat kukistamaan silloin köyhän ja harvaan asutun maan. He panivat valtaistuimelle Feisalin, jonka ranskalaiset olivat juuri karkottaneet Damaskuksesta. Rauha ei varsinaisesti palannut maahan, joka sai saman tien nimekseen Irak, mutta kesti sentään joitakin vuosia. Seuraava kierros alkoi 1958, kun kuningas - joka ei ollut irakilainen - kukistettiin. Tästä alkoi tapahtumasarja, joka johti Saddam Husseiniin.

Keskellä Feisal 1918, hänen oikealla puolellaan eversti Lawrence

Kasvot Marsissa

Kasvot Marsissa - vasemmalla Viking 1976, oikealla Global Surveyor 1998

Kun NASA päätti puoliksi pilana julkaista Vikingin ylilennollaan ottaman kuvan, joka näytti kasvoilta, he eivät tienneet, mitä käynnistivät. Kuva ei herättänyt mielenkiintoa, ennen kuin Mark Carlotto ja Richard Hoagland 80-luvun alussa käsittelivät kuvaa tietokoneella. Sen jälkeen ns. Cydonia-myytti (kyseinen Marsin alue oli saanut nimen Cydonia)on kasvanut ja mutkistunut. Myöhemmin otettu, tarkempi kuva ei ole myyttiä kumonnut.

Kasvoista innostuneet tutkivat Mars-kuvia tarkemmin ja päättivät, että kuvissa näkyi monenlaista keinotekoista - pyramideja, toreja, linnoituksia, ajoneuvojen jälkiä. Kasvoissa on nähty yhtäläisyyttä Torinon käärinliinaan ja Egyptin sfinksiin.

Oletettuja pyramideja ja muita rakennuksia on vertailtu Maan karttoihin ja paljastettu, että ne sijoittuvat täsmälleen samoin kuin Egyptin pyramidit (tarkkaan ottaen kolme tulivuorta Marsissa on sijoittunut kuin pyramidit - kuka sitten lienee "tehnyt" tulivuoret), kuten Stonehenge ja erään sivuston mukaan kuin Washingtonin kaupunki. Viimeksi mainittu lienee sentään kieli poskessa tehty.

Marsista on löydetty jopa kaksi eri aikoina syntynyttä kulttuuria, maanalaisia kaupunkeja ja vesiputous. Samaan aikaan tiedemiehet toivovat kuumeisesti, että sieltä löytyisi edes elävä bakteeri.

Marsin pintaa

Sea shanties

Tuulennaukuja tropiikin vesillä

Siihen aikaan (ei niin kovin kauan sitten) kun "windjammers", "tuulennaukujat" purjehtivat maailman merillä, merimiehet lauloivat aina työtä tehdessään. Lauluja kutsuttiin nimellä "shanties". Sanan alkuperästä kiistellään, mutta useimmin se liitetään ranskalaiseen sanaan "chanter", laulaa, tai englannin kielen sanaan "chant". Shanty saattoi olla "Short Drag Shanty" - kun esimerkiksi purjeita reivattiin - "Long Drag Shanty" - vaikkapa isoa purjetta nostettaessa - tai "Capstan Shanty" hyvin pitkäkestoisessa, rytmikkäässä työssä, esimerkiksi ankkuria nostettaessa. Lisäksi oli myös vapaa-ajan lauluja, "Forecastle Shanties", jotka usein olivat balladeja tai kotimaata kaipaavia lauluja. Sanoisin, että tunnettu suomalainen "Laiva Toivo, Oulu" on tällainen "forecastle shanty".

Esimiehet usein vaativat merimiehiä laulamaan, koska laulu rytmitti työtä. Aina shanties eivät olleet luvallisia. Amiraali Nelson kielsi laulamisen laivastossaan. Kun purjelaivat ja niiden loputon, käsin tehtävä raadanta katosivat, myös shanties hävisivät työlauluina, vaikka niitä yhä esitetään.


Hyvä esimerkki shantystä on laulu ensimmäisistä merimiehistä, Nooan pojista:

When Ham and Shem and Japhet, they walked the capstan round,
Upon the strangest vessel that was ever outward bound,
The music of their voices from wave to welkin rang,
As they sang the first sea shanty that sailors ever sang.

Eräs vanhimmista tunnetuista shantyistä on "Hyvästi, Espanjan neidot", jota laulettiin Elisabeth I:n aikana:

Now farewell to you, ye fine Spanish ladies,
Now farewell to you, ye ladies of Spain,
For we've received orders to sail for old England,
And perhaps we may never more see you again.

We'll range and we'll rove like true British sailors;
We'll range and we'll rove all on the salt seas;
Until we strike soundings in the Channel of England,
From Ushant to Scilly is thirty-five leagues.

"Espanjan neidot" on "forecastle song". Kännykkämusiikkinakin saa laulua juopuneesta merimiehestä:

Oh, what shall we do with a drunken sailor,
What shall we do with a drunken sailor,
What shall we do with a drunken sailor,
Early in the morning?

Se on "long drag shanty". "Short drag shanty" on esimerkiksi "Round the corner":

Oh, round the corner we will go,
Round the corner, Sally!
Oh, round the corner we will go,
Round the corner, Sally!

To Madam Gashee's we all will go,
Round the corner, Sally!
To Madam Gashee's we all will go,
Round the corner, Sally!

The Mademoiselles you all do know,
Round the corner, Sally!
The Mademoiselles you all do know,
Round the corner, Sally!

Oh, I wish I was at Madam Gashee's
Round the corner, Sally!
Oh, I wish I was at Madam Gashee's
Round the corner, Sally!

It's there we'll sit and take our ease,
Round the corner, Sally!
It's there we'll sit and take our ease,
Round the corner, Sally!

Shanties-lyriikkaa löytyy seuraavasta linkistä: Shanties and Sea Songs. Linkki "Songs of the Sea" tarjoaa ääninäytteitä.

Eksoplaneettoja mikrolinsseillä

Hubble kuvaa Linnunradan keskustaa käyttäen pallomaista tähtijoukkoa (valkoinen tähtisikermä kuvan keskellä) suurentavana linssinä

Aurinkokuntamme ulkopuolisia planeettoja, eksoplaneettoja, etsitään neljällä menetelmällä. Yksi on suora valokuvaus. Se on ymmärrettävästi vaikein tapa - planeetan on oltava suuri ja lähellä. Toinen tapa on mitata tähden valon sini- ja punasiirtymä. Se paljastaa tähden huojahtelun, joka johtuu sitä kiertävästä toisesta kappaleesta - planeetasta. Kolmas tapa on mitata tähden valovoima. Kun tähden ja meidän väliimme tulee pimeä kappale, valon voimakkuus heikkenee hiukan.

Neljäs tapa on mikrolinssi. Välissä oleva tähti tai tähtiryhmä saattaa voimistaa painovoimallaan tähdestä tulevaa valoa niin, että sitä kiertävät kappaleet erottuvat. Tällä tavoin on löydetty jo kaksi Maata suurempaa "super-Maata". (Toinen on 5 1/2, toinen 13 kertaa Maan kokoinen.) Tähän asti on löydetty Jupiterin kaltaisia kaasujättiläisiä, mutta nämä "super-Maat" ovat kiinteitä planeettoja. Niillä ei ole kaasukehää, ja ne ovat jäisiä - noin 200 pakkasastetta. Niillä ei siis voi olla vettä eikä minkäänlaista elämää.

Tähtitieteilijät arvelevat, että kaasuplaneettoja muodostuu Auringon kaltaisten tähtien ympärille. Punaisia kääpiöitä taas kiertävät Maan kaltaiset, kylmät planeetat. Koska kolmasosa Linnunradan tähdistä on punaisia kääpiöitä, myös jäiset planeetat saattavat lukumääräisesti ylittää kaasuplaneetat.

The research team said the giant icy planet probably never accumulated enough gas to grow into a Jupiter. Instead, its primordial disk of material likely dissipated, starving it of raw materials.

Toistaiseksi ei ole havaittu Maan kokoisia planeettoja. Jos meidän Aurinkokuntamme on normaali malli, Jupiterin kaltaisilla kaasuplaneetoilla voi olla sisempänä Maan kaltaisia planeettoja, mutta näistä ei ole vielä mahdollista saada suoraa havaintoa. Tähän mennessä on löydetty 170 eksoplaneettaa.

"The next step is to push the sensitivity of our detection methods down to reach Earth-mass planets," Gould [Andrew Gould of Ohio State University] said, "and microlensing is the best way to get there."

Urheileva Maria Stuart

Maria Stuart menossa pelaamaan golfia puolisonsa, lordi Darnleyn kanssa

Skotlannin onnettoman kuningatar Maria Stuartin tarina on tunnettu. Skotlannin sisällissodan vuoksi hänet toimitettiin jo vauvana Ranskaan, missä hänet naitettiin kruununprinssille, Francisille. Francisista tuli kuningas, mutta hän kuoli hyvin pian ja Maria jäi leskeksi 18 vuoden iässä. Hän palasi Skotlantiin ja nai rakkaudesta lordi Darnleyn. He saivat pojan, tulevan kuningas Jaakon. Darnley osoittautui huonoksi ideaksi. Kun hän kuoli väkivaltaisesti, Mariaa syytettiin murhasta. Hän nai uudelleen, lordi Boswellin. Se oli vielä huonompi idea. Maria pakeni Englantiin serkkunsa, kuningatar Elisabethin turviin. Elisabeth pani hänet vankilaan ja myöhemmin mestautti.

Vähemmän tunnettua taitaa olla, että Maria oli innokas urheilija. Ranskassa hän pelasi golfia ja aiheutti pelin nopean suosion. Hänen uskotaan keksineen sanan "caddy". Palatessaan Skotlantiin hän toi pelin tullessaan. Skotlannin kuuluisilla viheriöillä on siis kuninkaallinen alkuperä.

During the 16th century the game of golf became firmly established on the east coast of Scotland and began to spread further abroad. Mary Queen of Scots, was a notable player. So keen was her interest in the game she fell foul of the Church for playing golf only a few days after the murder of her second husband, Lord Darnley, rather than demonstrating a proper amount of time in mourning following his murder and death.

Hänen tiedetään myös pelanneen tennistä, Englannin kuninkaallisten silloista suosikkipeliä. Ainakin kerran hän riisui hameensa ja pelasi alushoususillaan, koska helmat haittasivat peliä.

Jalkapallo oli 1500-luvulla väkivaltainen peli. Englantilaisen tarinan mukaan saarella pelattiin ensimmäisen kerran jalkapalloa 800-luvulla. Silloin pallona oli tanskalaisen päällikön pää. Vaikka pelissä myöhemmin käytettiin normaalia nahkapalloa, se jäi rajuksi peliksi, jossa sattui jopa kuolemantapauksia. Siitä huolimatta Skotlannissa on tehty löytö, joka saa epäilemään, että myös kuningatar Maria harrasti jalkapalloa.

Stirlingin linnasta löydettiin kunnostusten yheydessä jalkapallo Maria Stuartin makuuhuoneen seinäpaneelin takaa. Vielä 1500-luvulla Skotlannissa uskottiin lujasti magiaan (Shakespeare ei suotta pannut noitia skotlantilaisesta Macbethista kertovaan näytelmäänsä). Henkilökohtaiset esineet pidettiin piilossa paikassa, johon sivulliset eivät päässeet. Jos Marian makuuhuoneeseen siis on piilotettu jalkapallo, se on voinut olla hänen omansa. Scotsman kirjoittaa:

After having it examined by historical experts, the ball was confirmed to be from the period between 1540 and 1570, the same time the wood panelling was installed in the bed chamber and in sync with Mary's reign as Queen. The ball, dated to be at least 436 years old, is clearly one of the greatest finds in Stirling's recent history.

Pallo on vähän pienempi kuin nykyinen jalkapallo, kuten kuvasta näkyy (oikeanpuoleinen pallo on Stirlingin linnasta löydetty). Pallon sisällä on krikettipallo, sen päällä sianrakko ja päällimmäisenä nahkapäällyste, joka alkuaan oli ommeltu sisäpuolelta, jotta saumat olisivat sileämmät. Myöhemmin palloa on paikattu päältä.

Maria Stuartin aikaan palloa ei välttämättä potkittu - sitä on voitu pelata kuten nykyistä käsipalloa. Jalkapallon säännöt vahvistettiin vasta 1800-luvulla. Jotakin peliä kuningatar on sillä kuitenkin pelannut.

Vankeudessa Maria joutui ilmeisesti syventymään korukirjailuun, toiseen suosikkiharrastukseensa. Kuvittelisin hänen katselleen vankeudessaan ikkunoista ja kaivanneen aikaa, jolloin hän juoksi urheilukentillä villinä ja vapaana, jopa housusillaan kuten nykyajankin tytöt.

Pyhä ja tuomittu Narmada-joki

Narmada-jokea

Kerrotaan että Shiva, Maailmojen Luoja ja Tuhooja, saavutti niin syvän askeettisen transsitilan, että hänen ruumiistaan alkoi virrata hikeä puroina pitkin vuoren rinteitä. Hikivuo otti naisen hahmon. Tämä kaunis neitsyt sai kaikessa viattomuudessaan askeetit himoitsemaan itseään, kun hän ilmestyi heidän eteensä milloin tanssivana neitona, milloin romanttisena uneksujana, milloin viettelijättärenä, jonka ruumis oli himosta raukea. Neidon kekseliäät muodonmuutokset huvittivat Shivaa niin suuresti, että hän antoi neidolle nimen Narmada, Ilahduttava, ja siunasi hänet sanoen: "Sinä olet oleva ikuisesti pyhä, ikuisesti ehtymätön."
- Gita Mehta: Joen sutra

Narmada on Intian pyhistä joista pyhin. Puhdistaakseen itsensä pyhiinvaeltajan on kylvettävä Gangesissa, rukoiltava seitsemän päivää Yamunan rannoilla, mutta pelkkä silmäys Narmadaan riittää pesemään synnit pois. Itse Gangeksen sanotaan kylpevän kerran vuodessa Narmadassa vapautuakseen keräämistään synneistä - joko tumman naisen tai mustan lehmän hahmossa.

Narmadan rannoilla on teak-metsiä, temppeleitä ja teeviljelmiä. Pyhiinvaeltajat matkaavat joen suulta sen lähteille saakka. Joen rannoilla asuu puolitoista miljoonaa ihmistä Intian rikkaimmalla viljelymaalla.

Pian tämä kaikki on mennyttä. Siitä asti kun Nehru sanoi: "Padot ovat meidän temppeleitämme", Narmadan patoamista on suunniteltu. Työ on viivästynyt, koska kolme Intian osavaltiota on kiistellyt kuluista ja voitoista, mutta nyt Narmadaan ollaan rakentamassa 30 suurta, 135 keskikokoista ja 3000 pientä patoa, jotka käytännössä muuttavat sen joesta riviksi patoaltaita. 200 000 - 400 000 ihmistä joutuu muuttamaan, miljoonan muun elinkeino tuhoutuu. Useimmat oat adivaseja, Intian alkuperäisiä heimoja. Luonnontuhojen pelätään olevan vielä mittavammat - keinokasteltu maa suolaantuu ja käy suureksi osaksi tuottamattomaksi, luonto tuhoutuu, ja suurpatojen pelätään aiheuttavan maanjäristyksiä.

Narmadan patohanke on aiheuttanut kansanliikkeitä, jotka johtivat siihen, että World Bank veti takaisin taloudellisen tukensa. Intian valtio ei kuitenkaan luovu hankkeesta. Alue on muutettu tiukaksi poliisivaltioksi ja työt jatkuvat aseiden voimalla. "Narmadan ystävät" -järjestö jatkaa taisteluaan; sen näkyvistä hahmoista voi mainita kirjailija Arundhati Royn. Näyttää silti varmalta, että Narmada on tuomittu.

Sardar Sarovarin pato

Claddagh-sormukset

Jalokivin koristettu claddagh-sormus

Irlannissa ja siellä, missä irlantilaisia on, käytetään claddagh-sormusta ystävyyden ja rakkauden vertauskuvana. Sormusta ei saa ostaa itselleen, vaan se on aina annettava lahjana. Kun Irlannin nälänhätä lähetti saarelaiset siirtolaisiksi, sormukset otettiin mukaan perintökalleuksina, ja ne siirtyvät tavan mukaan äidiltä tyttärelle. Englannin kuningatar Viktoria alkoi kantaa claddagh-sormusta, ja hänen jälkeensä monet kuninkaalliset mukaan lukien prinsessa Diana ja Monacon Grace.

Kruunu tarkoittaa uskollisuutta, sydän rakkautta ja kädet ystävyyttä. Oikeaoppinen tapa käyttää claddaghia on:
- sydän ulospäin, kruunu kädenselkään oikeassa kädessä; sydän on vapaa
- sydän sisäänpäin ja kruunu ulos oikeassa kädessä; nainen on varattu
- vasemmassa kädessä sydän sisäänpäin; nainen on elämänikäiessä, onnellisessa avioliitossa.

Nykyään claddaghia voi käyttää myös mies.

Claddagh on kalastajakylä Galwayssä. Sen uskotaan olleen ensimmäinen kelttiläinen kylä. Nimi tarkoittaa yksinkertaisesti "merenrannan kylää".Kyläläiset valitsivat keskuudestaan "kuninkaan" ja katsoivat olevansa itsenäisiä. Viimeinen Claddaghin kuningas kuoli 1972. Claddaghin tunnus maalattiin alkuaan kalastajien purjeisiin. Jos heidän kalastusvesilleen ilmestyi alus ilman tunnusta, aluksen miehistö surmattiin tai ainakin alus ajettiin pois.

Sormuksen alkuperästä on monenlaisia tarinoita. Erään tarinan mukaan Lady Margaret Joyce nai ensin rikkaan espanjalaisen kauppiaan 16. vuosisadalla. Kauppiaan kuoltua Margaret palasi Galwayhyn ja nai pormestarin. Hän käytti rikkauksiaan rakentamalla siltoja ja avustamalla köyhiä. Kotka pudotti ensimmäisen claddagh-sormuksen hänen syliinsä palkkioksi hänen anteliaisuudestaan.

Vähemmän jännittävän tarinan mukaan Richard Joyce -niminen nuori mies oli matkalla Länsi-Intiaan, kun algerialaiset merirosvot (toisen tarinan mukaan he olivat Salésta, Marokosta) kaappasivat laivan. Richard myytiin kultasepälle, joka totesi hänet älykkääksi ja taitavaksi ja opetti hänelle ammatin. Richard kehitti sormuksen mahdollisesti jo Saléssa ja rikastutti mestarinsa. Kun Englannin kuninas 1689 lunasti vapaaksi englantilaisia orjia, kultseppä tarjosi Richardille ainoaa tytärtään vaimoksi, mutta Richard kieltäytyi ja palasi Irlantiin. Siellä hän keräsi omaisuuden valmistamalla claddagh-sormuksia. Joitakin alkuperäisiä Richard Joycen tekemiä arvellaan vielä olevan käytössä.

Aran-saaret ovat kehittäneet oman versionsa. Vuonna 2000 ensimmäinen Aran-sormus lahjoitettiin Aranin vanhimmalle elävälle henkilölle, 105-vuotiaalle Bridget Dirranelle. Hän oli elänyt Amerikassa ja ollut mm. John Kennedyn kampanjapäällikkö, kunnes palasi viettämään vanhuuttaan Aranilla. Aran-sormuksessa on kaksi hyppäävää lohta käsien sijalla edustamassa viisautta (lohi on Irlannissa viisauden symboli) ja Aran-saarten kalastajamenneisyyttä.

Claddagh-sormuksesta on toinenkin suosittu versio, feeniläissormus. Siinä ei ole kruunua, koska se symbolisoi feeniläisten halua vapauttaa Irlanti Britannian kruunun vallasta. Feeniläissormuksessa saattaa olla kaksi sydäntä, toinen Irlannille.

Tämä feeniläissormus on ns. "puzzle"-sormus. Se hajoaa kahdeksi sormesta otettaessa ja täytyy tietää, miten se taas kootaan yhteen.

Benjamin Franklin House

Benjamin Franklinin syntymästä on tänä vuonna kulunut 300 vuotta. Vuosipäivän kunniaksi Lontoossa on avattu "Benjamin Franklin House" Craven Streetillä. Talo on ainoa Benin asuinpaikoista, joka vielä on jäljellä. Se oli jäänyt rottien leikkipaikaksi, kun Mary Ponsonby keksi 80-luvulla idean tehdä siitä Benjamin Franklin -museo. Idea toteutui tammikuussa. Lontoossa kävijöiden kannattaa varmaan käydä tutustumassa tähän museoon - sen pitäisi olla erikoinen kokemus. Kävijät ottaa vastaan Meg Faragher pukeutuneena Polly Stevensoniksi, Benjaminin vuokraemännän tyttäreksi. Museon jokainen huone on kalustettu Benjaminin aikojen tapaan edustamaan jotakin hänen uransa ja harrastustensa aihetta.

Talossa asui toki muitakin kuin Franklin. Siellä asustivat vuokraemäntä, Polly aviomiehineen ja jaksoittain useat Benin sukulaiset ja ystävät. Ben kehitti talon työhuoneessa uraauurtavan uunin, joka kulutti vähemmän polttoainetta, luonnosteli Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta ja viihdytti useita ajan suurmiehiä, kuten tohtori Johnstonia ja James Boswellia. Hän myös järkytti naapureita ottamalla joka päivä ilmakylpyjä ensimmäisen kerroksen ikkunassa täysin alastomana.

Craven Street 36 oli Benjamin Franklinin koti lähes 20 vuotta. Yksi Benin ajan pub on vielä jäljellä (Ship and Shovel). Craven Street taitaa muutenkin olla kiinnostava paikka; sen varrella asusti Benjaminin aikaan kelloseppiä ja nykyäänkin naapuritalossa on ainakin yksi Lontoon kuuluisista vaattureista, John Dodson.

Tamboran kuningaskunta

Tamboran tulivuori

Vuonna 1815 tapahtui Indonesiassa modernin ajan rajuin tulivuorenpurkaus. Tamboran purkaus alkoi huhtikuussa ja jatkui heinäkuun puoleenväliin. Vuoen huipusta räjähti ilmaan puolitoista kilometriä ja tuhan ja tulikuumien kaasujen muodostama pilvi vyöryi mereen ja synnytti jopa 10 metriä korkean tsunamin. Purkauksen arvellaan tappaneen 117 000 ihmistä suoraan tai välillisesti. Sen vaikutukset huomattiin koko maapallolla. Kauniiden auringonlaskujen lisäksi maapallon keskilämpötila laski niin, että seuraavaa vuotta kutsuttiin Euroopassa kesättömäksi vuodeksi.

Purkaus tuhosi myös kokonaisen pienen kuningaskunnan. Tamboran kuningaskunta oli löydetty vähän aikaisemmin. Kulttuuri oli kiinnostanut tutkijoita 1800-luvun alusta saakka, koska siellä puhuttiin kieltä, joka ei muistuttanut mitään muuta kieltä Indonesiassa. Sitten tuli purkaus ja tuhosi koko kulttuurin.

Nyt alueella tehdään kaivauksia. Kokonainen kylä on löydetty ihmisineen kaikkineen hiiltyneinä tuhkan alta. Nainen makaa käsi sulaneesta lasista tehtyjen esineiden keskellä; toisista taloista vievät jalanjäljet, taloihin ovat jääneet kaikki käyttöesineet. Ihmiset ovat yrittäneet paeta. Kukaan ei ilmeisesti onnistunut. Tambora on Aasian Pompeji.

Based on the artifacts he found, particularly the many bronze objects, Sigurdsson believes that the Tamborans were not poor people at all. "They were actually quite well off." Historical evidence supports that belief, as Tamborans had been famous in the East Indies for their honey, horses, sappan wood for producing red dye, and sandalwood used for incense and medications.

Esineistö viittaa . Vaikka asukkaat ja kieli ovat tuhoutuneet, tutkijat uskovat Tamboran kertovan vielä paljon tästä kulttuurisirpaleesta. Vuonna 1815 maapallolla oli vielä monta tutkimatonta kolkkaa, ja moni ehti tuhoutua ennen kuin kulttuuritutkijat pääsivät niihin käsiksi.

Tamboralla on kerrottavanaan myös toinen viesti; tämän suuruusluokan tuhot ovat mahdollisia ja niihin on syytä varautua. Tamboran tuho ei koskenut vain Indonesiaa, vaan koko maapalloa. Niin voi seuraavakin tulivuorenpurkaus tehdä.

Tamboran esineistöä

Imelda Marcos

Imelda Marcos, Teräsperhonen, on hämmästyttävä nainen. Hän on kuin Ranskan Ludvig XVIII, josta sanottiin, että hän ei unohtanut mitään eikä oppinut mitään. Kuten Ludvig, Imelda pyrkii sisukkaasti takaisin valtaan; toistaiseksi hän ei ole onnistunut, mutta pitkälle on päässyt.

Imelda Marcos syntyi 1929 ja hänestä tuli Miss Manila 1953. Vuonna 1954 hän meni naimisiin Ferninand Marcosin kanssa ja hänestä tuli 1965 Filippiinien Ensimmäinen Lady. Yhdessä Ferdinandin kanssa hän lypsi Filippiinit kuiviin ja mm. murhautti Aquinon. Vuonna 1986 Marcos hävisi vaalit ja entinen presidenttipari joutui pakenemaan Havaijille, missä Ferdinand pari vuotta myöhemmin kuoli. Kansa juhli presidentin palatsissa. Silloin Imeldan kuuluisat kengät ensi kertaa esiteltiin yleisölle.

Yllättävästi Imelda pyrki Filippiinien presidentiksi 1992. Hän hävisi vaalit, mutta 1995 hänet valittiin eduskuntaan. 2001 hänet vangittiin ja tuomittiin korruptiosta. Hän on kuitenkin taistellut syytteistä oikeudessa ja näyttää voittavan juttunsa.

Kaiken tämän jälkeen Imelda elää rikkaudessa yhdessä Manilan kalleimmista kiinteistöistä (34. kerroksessa, hyvä näköala kaupungin yli). Kenkänsä hän on pannut näytetille perustamaansa kenkämuseoon.

"This museum is making a subject of notoriety into an object of beauty," Mrs Marcos told reporters.

Kenkien lisäksi Imelda pani alkuaan näytteille myös Ferdinandin; hän rakennutti mausoleumin, jonka keskipisteenä oli pakastettu aviomies. Imelda ei kuitenkaan maksanut sähkölaskua ja Ferdinand suli pois. Imerlda lausahti 1998:

"If you know how rich you are, you are not rich. But me, I am not aware of the extent of my wealth. That's how rich we are."

Nyt hän kuitenkin on mielestään köyhä nainen. Hän omistaa vain melkoisen määrän miljoonia - kukaan ei tiedä, miten paljon, vaikka kaikki kovasti yrittävät ottaa selvää, ison pinon aitoja maalauksia Michelangelosta Picassoon ja enemmän kenkiä kuin maanpaon aikana.

"I probably have more now. Everywhere I go, the people give me shoes. I'll end up having more than what they stole from me. I am such an optimist. I believe I'm in heaven."

Hänen lakimiehensä selittää, että Imeldan köyhyyttä ei pidä ottaa samoin kuin muiden ihmisten:

"You have to realize that when Mrs. Marcos talks about being poor, she does not mean poor like you or I. She is being relative, compared to the life she used to lead before."

Presidnettiyden aikana Imelda lähti kerran New Yorkiin ostamaan kiinteistöjä. Hänelle tarjottiin Empire State Buildingia, mutta se oli hänestä liian silmiinpistävä. Hän osti pari muuta pilvenpiirtäjää. Ne on kaikki menetetty oikeusjutuissa. Nyt hän suunnittelee rakennuttaa tunnelin Leyten halki ja perustaa tehtaan, joka erottaa deuteriumia merivedestä. IMelda on tuhoamaton, koska hänellä on Jumala puolellaan. Kuten hän itse sanoo:

"I am poor not only in material things but in the truth. But I believe the truth will prevail. The truth is god and if you are on the side of truth and god who can stand against."

Sekhmet, leijonanpäinen

Luxorista on löytynyt kuusi uutta Sekhmet-jumalattaren patsasta Amenhotep III:n temppelistä, kertovat YLE:n uutiset. Sekhmet oli hurjimpia Egyptin jumaluuksista. Hänen sanotaan syntyneen Ran, auringonjumalan silmästä kostoksi ihmisille. Kansa unohti palvoa jumaliaan ja Sekhmet raivosi yli maan ja surmasi heitä, kunnes Niili virtasi punaisena ja Ra itse sääli kansaansa. Ra opasti ihmiset tekemään runsaasti olutta, joka värjättiin punaiseksi. Sekhmet luuli sen olevan verta ja joi itsensä nukuksiin. Hänen nukkuessaan Ra muutti hänet hyväntahtoiseksi jumaluudeksi, Hathoriksi. Sen jälkeen Sekhmetin juhlassa juotiin suuria määriä punaiseksi värjättyä olutta (mikä varmaan teki juhlasta suositun). Papit kunnioittivat Sekhmetiä 300 temppelissä joka aamu ja ilta jumalattaren raivon pelossa.

Tämä on joka tapauksessa yksi tarina Sekhmetin synnystä. Toisten mukaan hän oli Egyptin vanhimpia jumaluuksia ja mahdollisesti kotoisin Sudanista, jossa leijonat ovat yleisempiä kuin Egyptissä. Sekhmetiä palvottiin eniten siellä, missä Niilin hedelmälliset rannat liittyvät erämaahan. Leijonat kuljeskelivat näillä alueilla faaraoiden aikaan. Erämaan rankaiseva aurinko oli myös tutumpi kuin jokilaakson asukkaille.

Jo ennen viimeisintä löytöä on tiedetty, että Amenhotep III oli erityisen mieltynyt Sekhmetiin.

Hundreds of Amenhotep's Sekhmet statues were found in the Theban temple precinct of the goddess Mut at South Karnak. The statues may have been made for the king's funerary temple on the West Bank of the Nile and may have been dispersed to other sites at Thebes and elsewhere beginning with the reign of Ramesses II.

On epäselvää, miksi Amenhotepilla olisi ollut niin erityinen mieltymys Sekhmetiin. Jumalattarena Sekhmet oli raivokas, mutta oikeudenmukainen; hän surmasi vain pahantekijät. Faaraon suosikkijumaluudeksi hän olisi näin ollut sopiva - lain raivokas toteuttaja. Muutamat yksityskohdat panevat epäilemään, oliko faaraolla henkilökohaisempia syitä. Amenhotepin päämielenkiinto faaraona kohdistui Sudaniin, jonne hän teki kuningasmatkansa ja jossa hän soti. Hänen päävaimonsa ja kruununprinssin äiti Teje on todennäköisesti ollut sduanilainen. Toinen näkökohta on se, että vaikka Amenhotepin ajan virallinen jumaluus oli Amon-Ra, jotkut arvelevat, että Amenhotep alkoi Atonin palvonnan. Aton on tunnettu auringonjumalana, ja Amenhotepin poika oli Ekhnaton, joka syrjäytti Amonin (joksikin aikaa). Jotkut lähteet epäilevät, että Ekhnaton palvoi nimenomaan isäänsä Atonina. Aton tai Aten oli auringonjumalan lempeä versio, Sekhmet erämaan raivoisa aurinko. Amenhotep on voinut pelata valtapelejä papiston kanssa ja pyrkiä sivuuttamaan Amon-Ran. Siinä tapauksessa on ymmärrettävää, että Ekhnaton, joka ei ollut soturi, kääntyi lempeämmän auringonjumalan Atonin puoleen - ja hävisi valtapelin.

Guantanamon vangit

Sota terroria vastaan on jatkuvasti Yhdysvaltojen (ja monen muun maan) päähuoli, se vaikuttaa lainsäädäntöön (Patriot Act) ja tappaa ihmisiä. Terrori on kuitenkin epämääräinen ja vaikea sana, kun se sovelletaan normaaliin elämään. Saadakseni siitä jonkinlaisen otteen tutkin tietoja, joita nyt on annettu julkisuuteen Guantanamon vangeista, joita Rumsfeld kutsuu "pahimmiksi pahimmista". Ilmeisesti Guantanamossa ovat vaarallisimmat terroristit, jotka eivät armoa, ihmiskohtelua eivätkä vapautta ansaitse.

Raportti 517 Guantanamon vangista löytyy Internetistä, kaikki 29 sivua, nimellä "Report on Guantanamo Detainees". Minun on kuitenkin pyydettävä kiinnostuneita etsimään se itse; se on muodossa, joka ei anna linkkejä. Tiivistelmiä tutkimuksesta ja muita tietoja vangeista löytyy eri linkkien alta. Niistä ilmenee mm. seuraavaa:

Syitä päätyä Guantanamoon Afganistanista on esimerkiksi:

Possession of rifles;
Use of a guest house;
Possession of Casio watches; and
Wearing of olive drab clothing.

Wikipedian lista vangeista sisältää useita alle 15-vuotiaita, ainakin kolme, jotka on pidätetty Bosniassa (yksi kotoaan) ja yksi, jonka Taliban oli pannut vankilaan, joka on virallisesti todettu viattomaksi, mutta on edelleen Guantanamossa. Joukossa on myös al-Jazeeran kameramies - käsittääkseni toimittajien pitäisi olla rauhoitettua riistaa.

Jos Casio-kellon omistaminen kummastuttaa, niin perustelu on, että "jotkut terroristit ovat käyttäneet tätä kellomerkkiä". Listalla on myös henkilöitä, jotka "pakenivat leiristä muiden mukana, kun Yhdysvallat pommitti leiriä", ja yksi "kokin apulainen".

Another prisoner, Fawzi Al Odah, 25, is a teacher who left Kuwait City in 2001 to work in Afghan, then Pakistani, schools. After 9/11, he and four other Kuwaitis were invited to dinner by a Pakistani tribal leader and then sold by him into captivity, according to their accounts, later confirmed by Newsweek and ABC News.

Täsmennetään vielä, että 7% Guantanamon vangeista on Yhdysvaltain joukkojen pidättämiä. Loput on toimitettu amerikkalaisille joko Afganistanin ns. Pohjoisen Liiton tai tuntemattomien toimesta aikana, jolloin Yhdysvallat lupasi jokaisesta "arabiterroristista" 5000$ - 25000$ palkkion. Useat palkkion saaneet häipyivät sen sileän tien. Yli 90% Guantanamon "pahimmista" voi siis kertoa samantapaisen tarinan kuin kuwaitilainen opettaja.

Kai tämä kaikki toimii edes pelotteena? Ei välttämättä. Guantanamosta on armahdettu tai palautettu kotimaahansa vankilaan 202 vankia. 25 heistä on löydetty uudelleen taistelukentältä, joukossa ainakin yksi 14-vuotiaana pidätetty, joka kiinnostui politiikasta vasta jouduttuaan Guantanamoon.

But others, like an Afghan teenager released in January 2004 only to be recaptured recently as part of a Taliban unit, appear to have been turned into terrorists by their experiences in captivity.

Mikäli tämä on tapa käydä terrorismin vastaista sotaa, minusta jotenkin tuntuu, että se sota on jo hävitty.

Seitsemän virkkeen novelli

Meemi tehtävänä kirjoittaa seitsemän virkkeen novelli seuraavasti:

1. Maisemakuvaus
2. Joku tekee jotakin
3. Joku sanoo jotakin
4. Joku sanoo jotakin
5. Yllättävä käänne
6. Joku tekee jotakin
7. Maisemakuvaus



Lord of the Rings

Saturnuksen renkaat kaartuivat käsittämättömän ohuina yli tähtien pilkuttaman avaruuden.
Tehostemiehen sormen painallus, ja ne sammuivat.
- Turhan teatraalinen vaikutelma.
- Niin, mutta, sanoisinko, ainutlaatuinen; haluan säilyttää sen.
Jumala nyökkäsi arkkienkeli Mikaelille.
Mikael hienosääti vaikutelmaa ja lisäsi kuita renkaiden väliin.
Helmimäiset kuut vierivät pitsimäisten renkaiden väleissä tehden näkymän täydelliseksi seuraavan miljardin vuoden ajaksi.

Karachin väkivalta

Normaalia Karachin väkivaltaa

Karachissa Pakistanissa räjähti taas. Uutisiin tulee koko ajan tietoja Karachista - milloin pommit räjähtelevät mopojen kyydissä, milloin autojen, tai sitten poltetaan junia, moskeijoita, temppeleitä...

MIksi Karachi on niin väkivaltainen? Kaupungin väestörakenne voi olla hyvä lähtökohta. Karachi on 100 vuodessa kasvanut 400 000 asukkaan satamakaupungista 14 miljoonan asukkaan megapoliksi.

Currently, Karachi is counted as one of the largest megacities of the world.

Aikoinaan Kalkutalla oli tämä maine. Dan Simmons kutsui sitä kirjassaan "Kalin laulu" kaupungiksi, jonka ongelmat parantaa vain keskikokoinen atomipommi. Nyt Karachi on vieläkin hankalammin käsiteltävä yhteisö. Hallitseva väestöryhmä ovat Intiasta maan itsenäisyyden yhteydessä paenneet muslimit, mujahirit, ja heidän jälkeläisensä. Seuraava ryhmä ovat punjabit, jotka ovat hinduja. Kaupungissa on myös miljoonia pakolaisia eri maista, mm. yli miljoona afgaania. Lisäksi väestö on nuorta:

Males form 53.7% of Karachiites. 37.6% of which are under the age of 15. 4.4% are older than 50. 22.1% of the city's population are migrants from other places.

Ei ihme, että väkivalta on Karachissa arkipäivää. Kaupunki on räjähtävämpi kuin Dan Simmonsin keskikokoinen atomipommi. Atomipommi vaatii sentään sytyttimen. Karachi sytyttää itse itsensä.

Kostroman karjaa

Kostroman lehmä

Kostroman alue Venäjällä on vanhaa sivistysaluetta. Kostroman kaupunki on Venäjän vanhimpia. Merjalaiset puolustivat täällä Volgan vesiteitä burlgaareja vastaan. Sitten tulivat tataarit, joita vastaan kostromalaiset taistelivat. Myöhemmin Kostroman alue rauhoittui maatalousalueeksi, joka oli vaatimattoman kuuluisa isoista ja tuottoisista naudoistaan.

Kuten koko Venäjä, Kostromankin maaseutu on kärsinyt talouden taantumasta. Kostromalaiset ovat kuitenkin kekseliästä ja yritteliästä väkeä. He selvisivät bulgaareista, tataareista, Venäjän vallankumouksesta, ja he ovat päättäneet selvitä myös talouslamasta.

Alkajaisiksi Kostromassa keksittiin tarhata hirviä. Hirven maidon sanotaan olevan erityisen hyvää mahahaavoille ja muille vatsataudeille. Hirvi on melkoisen iso kotieläimeksi, mutta Sumarokovan hirvitilalla on kymmeniä lypsyhirviä.

Although moose have also been domesticated in Scandinavia and Alaska, primarily as tourist attractions, what makes the farm at Sumarokova so unique is that it is the only farm in the world where moose are reared exclusively for their milk. Although highly nutritious, the milk is produced not primarily as a food, but for its therapeutic properties in the treatment of patients suffering from stomach ulcers, leukemia and radiation sickness.

Hirvissä on kuitenkin hankaluutensa - pääasiassa se, että ne eivät kesyynny. Hirvitila ei ole menestys.

Se ei masenna kostromalaisia. He ovat palanneet takaisin lehmiinsä. Tälläkin kertaa idea on uusi; he syöttävät lehmilleen suklaata saadakseen maidosta makeampaa ja rasvaisempaa. Ei vielä ole tietoa, ostetaanko suklaamaitoa ja kannattaako tämä yritys, mutta ainakin lehmät pitävät siitä.

Kostroman hirvifarmi