Naisten äänioikeus

Mrs Smith, Wyoming, metsästämässä

Suomalaiset ovat aiheellisesti ylpeitä siitä, että naisten äänioikeus toteutui meillä ensimmäisenä Euroopassa vuonna 1906. Ensimmäisenä itsenäisenä valtiona maailmassa naisten annettiin äänestää Uudessa Seelannissa vuonna 1893, mutta ensimmäisenä osavaltiona Wyoming antoi naisille äänioikeuden 30. syyskuuta vuonna 1889.

Oikeutetusti kysytään, miksi valtio, jossa "oli useampia antilooppeja kuin ihmisiä", salli tämän edistyksellisen lain. Hyvä syy oli naisten vähyys ja rajaseudun naisten voimakas luonne. He piirittivät kuvernööri John Campbellin toimistoa, kunnes hän antoi periksi ja allekirjoitti lain. Naiset, jotka kestivät kaivoskaupunkien elämää, taistelivat intiaaneja vastaan (tarina kertoo naisesta, joka ajoi luudalla keittiöstään uhkaavan joukon intiaaneja. Intiaanipäällikkö innostui niin, että arjoutui ostamaan naisen hänen aviomieheltään ja maksamaan 100-päisen hevoslauman. Mies ei myynyt) ja kestivät hökkeli- ja vankkurielämää, eivät ottaneet kieltoja keneltäkään.

Kiinnostavaa olisi tutkia (ellei jo ole tutkittu), miksi juuri Suomi oli ensimmäinen "sivistynyt" (vastakohtana rajaseudulle) valtio. Olisiko Niskavuoren emäntä -perinne?

Langenneiden enkelten kaupunki

John Berendt kirjoitti tosielämän henkilöitä käsittelevän kirjansa "Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa" toistakymmentä vuotta sitten. Kirjasta tuli menestys. Filmin ohjasi Clint Eastwood, ja kirjan Lady Chablista esitti Lady Chablis itse. Filmikin on hyvä. (Lady Chablis, jos joku ei ole lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa, on Savannahin kaupungin tunnettu transvestiitti, ja hurmaava esiintyjä).

Sen jälkeen John Berendtillä oli ongelma. Miten kirjoittaa toinen kirja samalla menestyskaavalla - todellisesta kaupungista, todellisin henkilöin? Häneltä kului vuosia miettimiseen, mutta lopulta hän ratkaisi pulmansa. Hänen uusi kirjansa "Langenneiden enkelten kaupunki" kertoo Venetsiasta. Hän sai idean lukiessaan "La Fenice" -teatterin palosta. Kirjaa odotetaan kiinnostuksella (sen pitäisi ilmestyä lokakuussa); aihe on hyvä, yleisö rakasti Savannah-kirjaa, ja turismi tässä syvän etelän kaupungissa lisääntyi huomattavasti.

Venetsia on ongelma. Kaupunki on paljon vanhempi, paljon tottuneempi sekä turisteihin että innokkaisiin amerikkalaisiin kirjailijoihin, ja paljon parempi säilyttämään salaisuutensa. Kirja-arvosteluista maistuu tietynlainen pettymys. Se on epäreilua; mikä tahansa yritys kuvata Venetsiaa on parempi kuin luovuttaminen. Toivon, että kirja kustannetaan suomeksi. Venetsiaa se ei selitä - mikään ei selitä - mutta hyviä tarinoita ja henkilöhahmoja se varmaan sisältää. Odotan kiinnostuksella.

Myrkky 1080

Bilby ja kettu

Australian hallitus on saanut tarpeekseen maahan tuoduista eläimistä, jotka lisääntyvät syntyperäisten lajien kustannuksella. Kaniininkorvainen bandicoot eli bilby on eräs kotoperäisistä lajeista, jotka ovat uhanalaisia. Maahan tuotuja, voimakkaasti lisääntyviä lajeja ovat kissat, ketut, kamelit, siat, vuohet ja aasit. Kaniinit tietää jokainen.

Eläimiin on pyritty istuttamaan tappavia tauteja, aitaamaan niitä, ampumaan niitä helikoptereista ja myrkyttämään niitä. Eräs hallituksen käyttämistä myrkyistä on niin kutsuttu myrkky 1080.

Myrkky 1080 on erittäin kiistanalainen aine. Se on kielletty useimmissa maailman maissa. Kiellon syyt ovat, että myrkky ei ole valikoiva, se ei häviä luonnosta, ja se on vaarallinen myös ihmisille. Uudessa Seelannissa myrkky on aiheuttanut laajaa tuhoa, ja monet yhteisöt yrittävät saada sen kielletyksi.

Tällä vauhdilla ainoat maat maailmassa, jotka ovat valmiit levittämään harkitsematta tappaavia myrkkyjä pitkin maastoa ovat Uusi Seelanti ja Australia. DDT:stä pääsimme eroon. Agentti Orange kuuluu yhä Yhdysvaltojen armeijan myrkkyvarastoon. Uusia myrkkyjä tulee koko ajan, ja ihmisten piittaamattomuus on ennallaan.

Grabovoi presidentiksi

Grigori Grabovoi

Grigori Grabovoi ja hänen kulttinsa putkahtivat julkisuuteen, kun hän tarjoutui palauttamaan henkiin Moskovan teatterikaappauksessa kuolleet. Yhtään Moskovan henkiin palautettua ei ole tieodssa, mutta nyt hän on tehnyt saman tarjouksen Beslanin koulukaappauksessa kuolleiden lasten äideille, ja ainakin 11 äitiä kerää nyt 40 000 ruplan summaa, jonka Grabovoi haluaa palautettua lasta kohti. Tosin hän ei lupaa onnistumista: "Jotkut henget eivät suostu palaamaan", hän ilmoittaa. Myöskään maksetut rahat eivät suostu palaamaan; tälle toimitukselle ei ole takuupaperia.

Monet Beslanin äidit ovat raivoissaan. Heistä tuntuu, että Grabovoi ja hänen kaltaisensa tekevät naurunalaiseksi heidän halunsa saada selville, mitä Beslanissa todella tapahtui. Toiset ovat valmiit tarrautumaan kultin lupauksiin.

Grabovoin kotisivun mukaan hän on kotoisin Kazakstanista ja opiskeli mekaanikoksi Tashkentissa. Hän väittää myös omaavansa YK:n sertifikaatin AIDS-potilaiden parantamisessa. Hänen alaansa on myös materialisaatio, dematerialisaatio, teleportaatio ja katastrofien estäminen.

Izvestija lähetti toimittajan keskustelemaan Grabovoin ja hänen kulttinsa kanssa. Keskusteluissa paljastui, että Grabovoin seuraajat ovat kaikki henkiin palautettuja, mutta esiintyvät Moskovassa luvattomina muukalaisina, koska heidän olisi liian hankalaa todistaa oikea henkilöllisyytensä. Koko Kurskin miehistö on palannut henkiin, mutta he eivät pysty ilmaisemaan itseään omaisilleen, koska nämä eivät ole oikeassa mielentilassa (tai maksaneet 40 000 ruplaa). Grabovoilla on läheiset suhteet kaikkiin Venäjän korkeisiin tahoihin, jopa presidentti Putiniin itsensä. Ei ihme, hän huolehtii Venäjän ydinaseesta ja satelliiteista ja estää Yhdysvaltojen ydinhyökkäyksen. Itse asiassa hän on Kristuksen toinen tuleminen, mutta pitää sen salassa (paitsi Izvestijalta), koska hän aikoo ryhtyä Venäjän presidentiksi vuonna 2008, ja hänen oikean henkilöllisyytensä palajstaminen masentaisi vastaehdokkaat. Hän haluaa reilut vaalit.

Presidenttiys taitaa olla epävarmaa, mutta 40 000 ruplan summia virtaa varmasti. Tuskaisia vanhempia on helppo saalistaa. Tämän liikeyrityksen rinnalla Rasputin oli koulupoika.

Christiane Amanpour

Christiane Amanpour

Katselen paljon CNN:n uutisia. Kiinnitin heti huomioni tummaan naiseen, joka tuntuu olevan aina siellä, missä tapahtuu. Hän elehtii vilkkaasti, puhuu paljon ja näyttää tyylikkäältä keskellä luotisadetta. Hänen nimensä on Christiane Amanpour.

Christiane on todella hämmästyttävä. Hän syntyi 1958 Lontoossa englantilaisen äidin ja iranilaisen isän tyttärenä. Heti syntymän jälkeen perhe muutti Teheraniin, missä Christiane vietti ensimmäiset 11 elinvuottaan. Sitten hänet lähetettiin Englantiin katoliseen luostariin koulutettavaksi. Vuonna 1979 hänen perheensä joutui pakenemaan Iranista ja Christiane päätyi Yhdysvaltoihin opiskelemaan journalismia.

Journalismin alalla Christiane on huipulla. Hän on raportoinut kaikista maailman kriisi- ja sotapesäkkeistä Jugoslaviasta Mogadishuun. Hän on haastatellut jokaista nimekästä henkilöä (lukuunottamatta Jasser Arafatia, joka löi hänelle luurin korvaan). Hän on saanut kaikki journalismipalkinnot, jotka saada voi. Hänen palkastaan ei puhuta, mutta työtoverit kutsuvat häntä "miljoonan dollarin naiseksi".

Pohdimme mieheni kanssa Christianen yksityiselämää. Paljastui, että hän on naimisissa ja hänellä on 5-vuotias poika. Loistavan uran lisäksi hänelle on suotu myös rakkautta ensi silmäyksellä. Hän tapasi James Rubinin, Madeleine Albrichtin poliittisen avustajan, kun Albricht vieraili Bosniassa. Kun Christiane palasi USA:han, hän ja James viettivät kymmenen päivää ja yötä yhdessä ja menivät vihille. Erilliset työurat aiheuttivat ongelmia, joten James luopui urastaan, muutti Lontooseen (Christianen tämänhetkinen sijoituspaikka) ja rupesi koti-isäksi. Christiane taas on tehnyt myönnytyksiä äitiydelle. Hänen työmatkansa kestävät nykyään kaksi viikkoa kuukausien sijasta ja hän suostuu käyttämään luotiliivejä.

Paluuta ei ole

William McArthur ja Valeri Tokajev

Vajaan kolmen viikon kuluttua kansainväliselle avaruusasemalle lähtevät amerikkalainen Bill McArthur ja venäläinen Valeri Tokajev. Tämän hetken tietojen mukaan vain Tokajevilla on paluulippu.

Avaruussukkulat lentävät vasta, kun polttoainetankit on korjattu. Valmistajalla oli tehdas New Orleansissa. He työskentelivät parhaillaan irtoilevan eristeen kanssa, kun Katrina iski. Puolet henkilökunnasta on yhä kateissa.

Yhdysvalloilla oli sopimus Venäjän kanssa henkilöstön kuljettamisesta Sojuz-raketeilla. Viimeinen sopimuksen mukainen matka on McArturin ja Tokajevin asemalle kuljetava raketti, joka paluumatkalla tuo kotiin amerikkalaisen John Phillipsin. Yhdysvaltain jatkuvasti voimassa olevat kauppasanktiot estävät NASAa ostamasta paluulippua McArturille. Sanktiot tulivat voimaan kuusi vuotta sitten, kun Yhdysvallat epäili Venäjän myyvän teknologiaa Iranille.

Nyt NASA ei voi tehdä muuta kuin pyytää kauniisti venäläisiä palauttamaan heidän kokeneen avaruuskävelijänsä (käynti avaruusasemalla vuonna 2000; kaksi avaruuskävelyä) Maan pinnalle.

McArthur, 54, pledged to stay aboard the space station "as long as it takes."
"I have every confidence that the station program won't abandon me," he said.

Yhdysvaltain avarauusohjelma saattaa kohdata isompiakin ongelmia. Kutsu "Houston, Houston, do you read" kaikuu kuuroille korville, kun Houstonin keskus on Ritan tullessa evakuoitu ja kansainvälisen avaruusaseman hallinta on siirretty kokonaan venäläisille.

Katrinan delfiinit

Aquarium ennen Katrinaa ja delfiini Holiday Innin uima-altaassa

Hirmumyrsky Katrina tuhosi New Orleansissa myös eläintarhan ja akvaarion. Aquarium siirsi ennen myrskyä kahdeksan delfiiniään lampeen, joka oli ekstänyt hirmumyrsky Camillen. Katrinaa se ei kestänyt, delfiinit huuhtoutuivat mereen.

Luulisi, että delfiineillä ei ole mitään hätää Meksikon lahdessa. Väärin. Kolme delfiineistä - Tony, Eli ja Noah - oli syntynyt akvaariossa eikä parvi tullut toimeen niille vihamielisessä ympäristössä - ne eivät edes kyenneet hankkimaan ruokaa. Kun delfiinit tavoitettiin, ne olivat pahasti aliravittuja ja niillä oli haavoja.

Akvaarion henkilökunta alkoi etsiä holhottejaan heti, kun se oli mahdollista. 14. syyskuuta parvi nähtiin. Hoitajat olivat vähällä hypätä helikopterista veteen. Myös delfiinit ilahtuivat silmin nähden. Ne olivat pysytelleet yhdessä myrskyn ajan.

Kaksi heikointa pelastettiin ensin ja toimitettiin Holiday Innin uima-altaaseen tilapäiseen evakuointisuojaan. Loputkin on saatu turvaan tänään. Huoli delfiineistä ei ole ohi pitkään aikaan. Mereen on huuhtoutunut paljon öljyä ja saasteita. Ei ole varmaa, selviytyvätkö eläimet kokemuksestaan. Toivoa voi, parhaan mahollisen hoidon ne ainakin saavat. New Orleansin akvaario on 50 vuotta vanha ja sitä pidettiin yhtenä maailman parhaista.

Puhtaat filmit

Amerikkalainen CleanFlicks -yhtiö on tavoittanut myyntiraon. He myyvät ja vuokraavat säädyllisiä, väkivallattomia filmejä. Filmit ovat samoja myyntimenestyksiä, mutta niistä on leikattu pois huono kieli, väkivalta ja - tietysti - seksi.

We edit out:

Profanity This includes the B-words, H-word when not referring to the place, D-word, S-word, F-word, etc. It also includes references to deity (G-word and JC-words etc.), only when these words are used in a non-religious context.

Graphic ViolenceThis does not mean all violence, only the graphic depictions of decapitation, impalements, dismemberment, excessive blood, gore etc.

Nudity This refers to male and female front and back nudity.

Sexual ContentThis includes language which refers to sexual activity or has sexual connotation. It also includes visual content of a graphic or stimulating nature.

Filmien tuottajat ja oikeuksien omistajat eivät pidä tästä toiminnasta. Heidän ei tarvitsekaan. Presidentti Bushin hallitus on saattanut voimaan perhefilmilain, jonka mukaan sensurointi on laillista ilman lupaa.

Esimerkkejä yhtiön toiminnasta: filmissä "Troija" Brad Pitt valmistautuu tappamaan vihollisensa, kohottaa miekkansa... ja sitten kohtaus vain häipyy.

The refined world portrayed in Robert Altman's film is even more buttoned-up after ClearPlay has done its work on Julian Fellowes' screenplay. When one valet, describing his master, says: "He thinks he's God almighty. They all do," the first sentence is cut out, leaving just: "They all do." The result? A rather cryptic comment which makes no sense whatsoever.

Haluatteko säädyllisiä filmejä ilman verta, suolenpätkiä ja teini-ikäisiä suudelmia? CleanFlicks tarjoaa niitä.

Prinssi Arthur

Prinssi Arthur

Historia on vaikea oppiaine, ja juuri siksi niin kiinnostava. Miten paljon Englannin historiaan vaikutti se, että Henrik VII:n esikoispoika, prinssi Arthur, kuoli 16 vuoden kypsässä iässä oltuaan naimisissa Katariina Aragonialaisen kanssa viisi kuukautta?

Katariina ja Arthur kihlattiin, kun Katariina oli 2-vuotias. Prinsessa koulutettiin huolellisesti Englannin tulevaksi kuningattareksi. Hänen äitinsä oli Isabella Katalonialainen ja isänsä Ferdinand Aragonialainen. Prinsessa tuli Englantiin juhlittuna ja hänet talutti alttarille sulhasen 13-vuotias veli Henrik, joka jo siinä iässä oli Arthur-veljeään isompi ja komeampi. Nuoripari vihittiin ja lähti kuherruskuukautta viettämään Ludlowiin, Walesin rajalle. Siellä sulhanen äkkiä kuoli. Yleensä kuolinsyyksi mainitaan tuberkuloosi, mutta myös hantavirusta on esitetty syyksi.

Englannin hovilla oli käsissään ongelma ja espanjalainen prinsessa. Henrik VII oli saita mies; hän ei halunnut luopua Katariinasta eikä hänen myötäjäisistään. Pattitilanne kesti, kunnes kuningas kuoli ja Henrik VIII tuli kuninkaaksi. Hän nai Katariinan romanttisessa "ritari valkoisen hevosen selässä" -puuskassa pelastaen prinsessan vaikeasta tilanteesta, jossa Katariinalla ei ollut edes rahaa ruokaan.

Avioliitto kesti lähes kaksikymmentä vuotta. Ongelma oli se, että yhteisistä lapsista yksikään ei elänyt vauvaiän ohi. Henrik rakastui useisiin Katariinan hovinaisiin. Katariina, hurskas espanjatar, ompeli käsin kuninkaan paidatkin, mutta mustasilmäinen, nokkela Anna Boleyn vei lopulta kuninkaan sydämen. Lapsettomuus sai Henrikin väittämään, että Katariinalla ja Arthur-veljellä oli ollut seksuaalinen suhde huolimatta Arthurin sairaudesta. Paavi ei antanut avioeroa, joten Henrik irroitti Englannin katolisesta kirkosta ja julisti itsensä Englannin kirkon pääksi. Loppu on historiaa.Jos Arthur olisi kestänyt hengissä edes niin kauan, että olisi siittänyt Katariinalle pojan, mikä olisi ollut Englannin ja koko Euroopan kohtalo?

Sianmaksaa

Sopiva luovuttaja on löytynyt

Elintensiirrossa on alettu luoda tiukkoja katseita sikoihin. Siat ovat kudoksiltaan monessa suhteessa lähellä ihmistä. Ne ovat terveempiä kuin monet muut eläimet ja saavat isoja pahnueita, toisin kuin vielä läheisemmät apinat.

Haitat ovat ilmeisiä. Ihmisen elimistö hylkii vieraita kudoksia. 1990-luvun alussa tehtiin joitakin kokeita eläinten elimien siirtämisessä ihmisiin. Kaikki potilaat kuolivat. Apinoilla tehdyt kokeet ovat myös epäonnistuneet. Geenitekniikka on kuitenkin edistynyt, ja nyt yritetään kasvattaa sikoja, joilta on poistettu hylkimisreaktion aiheuttava geeni. Osittain on onnistuttukin. Geenejä on kaksi, ja toinen on saatu "hiljennettyä". Kyseinen geeni aiheuttaa välittömän, voimakkaan hylkimisreaktion. Jäljellä on toinen geeni, joka aiheuttaa hidastuneen reaktion, mutta tuhoaa verisuonet. Parilla potilaalla on käytetty sian maksaa välisiirrännäisenä, kun on etsitty sopivaa luovuttajaa. Tässä on onnistuttukin, mutta ratkaisu ei ole riittävä; riskit ovat isot, ja lopullinen siirto on tehtävä ihmiseltä toiselle.

Ongelmana on myös sian retrovirus PERV, endeeminen virus, joka ei vahingoita sikaa, mutta voi aiheuttaa vakavia ongelmia, jos se siirretään ihmiseen ja alkaa tarttua ihmisestä toiseen.

Jos nämä ongelmat saadaan ratkaistua, tarvitaan mahdollisimman homogeeninen sikakanta. Kiinalaiset ovat kasvattaneet sisäsiittoisia sikoja, joiden he uskovat sopivan laboratorioeläimiksi.

Toisenlaisia ongelmia ovat moraaliset pulmat. Professori Robert Winston on voimakas xenotransplantaation puolestapuhuja. Hän sanoo, että ihmiset ovat syöneet eläimiä koko historiansa ajan ja kävelevät niiden päällä. Mitä moraalitonta on eläinten kasvattamisessa elimiksi? Ajatuksen vastustajat sanovat, että onnistuneiden geenimanipuloitujen eläinten saamiseksi tarvitaan jopa satoja epäonnistumisia; epämuotoisia eläimiä, heikkoja yksilöitä, syntymässä kuolleita. Tällä alueella tullaan vielä kiistelemään runsaasti, mikäli tekniikka saadaan toimimaan.

Jos ihmisiin voidaan siirtää eläinten elimiä, ihmisyyden määritelmää on hienoisesti muutettava. Tästä aiheesta puhun Eija Elo-Slödermanin nimellä kirjoittamassani novellissa "Sianmaksamies".

Kyynel WTC:n puolesta

Tuleva "Teardrop Monument "

Näinä päivinä aletaan pystyttää WTC:n molempien terroritekojen (1993 ja 2001) muistoksi 30 metriä korkeaa, 170 tonnia painavaa monumenttia Bayonnen satamaan. Bayonne on vastapäätä New Yorkia niin, että Manhattanin pilvenpiirtäjät näkyvät siluettina suunnitellun monumentin takana. Taideteosta tarjottiin Jersey Citylle, mutta kaupunki torjui ehdotuksen, jonka Bayonne sitten hyväksyi.

Monumentin pääosa on pronssilla päällystettyä terästä. Keskellä riippuu yli 10 metriä korkea lasikyynel. Luomuksen on tehnyt venäläinen valtiontaiteilija Zurab Tsereteli. Se on presidentti Putinin ja Venäjän kansan lahja Yhdysvalloille. Metalliosat tehtiin Pietarissa, ja taitelija maksoi kuljetuksen Yhdysvaltoihin. Amerikan tulli tutki taideteoksen säteilyn ja terrorismin varalta ennen kuin osat päästettiin maahan.

Tsereteli on syntyjään georgialainen, mutta saavuttanut Moskovan johdon suosion. Hänen nimensä mainitaan usein Pravdassa. Hän on tehnyt Venäjän hallituksen YK:lle lahjoittaman kylmän sodan loppumisen muistomerkin "Hyvä voittaa pahan" (Pyhä Yrjö lyö lohikäärmeen -aiheen kopio). Hänen käsistään on lähtöisin myös Roomaan pystytetty Gogol-muistomerkki, jonka Pravdan mukaan taiteilija Tsereteli itse on lahjoittanut. Moskova on saanut lähes kymmenen vuotta nauttia hänen Pietari Suuri -patsaastaan. Moskovalaiset eivät ensin antaneet työlle arvoa, ja terroristit yrittivät räjäyttää sen, mutta vähitellen luomukseen on totuttu. Se on kuvausten mukaan 94 metriä korkea graniittipylväs, jonka harjalla Pietari Suuri seisoo pronssisessa veneessä.

Toivottavasti New Yorkin asukkaat tottuvat nopeasti uuteen veistokseen, kun se vuoden kuluttua syyskuussa on valmis - sen odotetaan hallitsevan kaupungin siluettia yhtä paljon kuin Vapaudenpatsaan.

Polio palaa takaisin?

Ei rokotusta! Ei rokotusta!

Polio on esimerkki taudista, joka on kunnianhimoisesti päätetty hävittää maailmasta. Isorokon oletetaan jo kadonneen (vaikka monissa laboratorioissa pidetään yllä isorokkoviruskantaa). Polio on saatu häviämään suurimmasta osasta maailmaa. Suomessa rokotusta on lakattu antamasta, vaikka viimeisimmistä sokeripalarokotuksista ei ole ihmisen ikää. Globaalinen maailma on este tautien hävittämiselle. Tietämätön imaami tai maalaisnainen Nigeriassa tai Indonesiassa voi johtaa taudin palaamiseen koko maailman vitsaukseksi.

Polio on hankala hävitettävä, koska useimmat tartunnan saaneet eivät erota sitä tavallisesta flunssasta. Niinpä he tietämättään levittävät tautia. Pienelle joukolle tartunnan saaneista kehittyy halvaus - Yhdysvaltain presidentti Roosevelt on hyvä esimerkki. Täysin vailla vastustuskykyä olevat voivat saada aivorunkoon vaikuttavan version, joka lamaannuttaa hengityselimet ja on tappava 25% - 75% tapauksista.

Tämänhetkinen huoli taudin leviämisestä alkoi Nigeriasta. Maa on eräs niistä, joissa polio on endeeminen. Nigerian hallitus halusi rokottaa kaikki maan lapset. Sharian lain alaisessa Kanon maakunnassa hallitus kielsi rokotuksen, koska levisi huhu, että se oli USA:n juoni. Rokotteen huhuttiin sisältävän impotenssia ja hedelmättömyyttä aiheuttavia lisäaineita tai aiheuttavan AIDSin. Rokotuskampanjan tarkoitus oli väitteen mukaan vähentää maailman muslimiväestöä.

Rokotten yhteys AIDsiin on laajalle levinnyt huhu. Väite, että AIDS syntyi saastuneesta poliorokotteesta, levisi laajalle. Vuonna 2000 useat laboratoriot tutkivat rokotteet, joita Afrikassa oli jaettu 40 vuoden ajan, ja totesivat ne viattomiksi. Huhu kukistettiin Nigeriassakin, mutta tauti oli jo ehtinyt levitä useisiin Afrikan maihin, joista polio oli jo hävinnyt. Uudelleen saastuneita maita oli mm. Somalia. Sieltä ja Sudanista polio päätyi Yemeniin ja sieltä ilmeisesti Indonesiaan.

Indonesian hallitus yrittää rokottaa kaikki alle 5-vuotiaat, mutta täälläkin huhut leviävät rokotuksen edellä. Indonesiassa huhutaan, että lapset sairastuvat ja kuolevat rokotteen vuoksi. Kylissä tiedetään tapauksia, joissa "naapurin lapsi" oli täysin terve, mutta rokotuksen jälkeen sairastui ja kuoli.

Kamppailua jatketaan. Kuten ketju Nigeriasta Indonesiaan osoittaa, nykymaailmassa mikään maa ei ole vapaa taudista niin kauan kuin jossakin maassa virus leviää. Kuten Ernest Hemingway sen sanoi (vaikka hän ei ajatellut poliota): "Älä kysy, kenelle kellot soivat. Ne soivat sinulle."

Ensimmäinen junaonnettomuus

Rocket-veturi

Rautatiet ovat vanhempi keksintö kuin höyryveturit. Ensin vaunuja vetivät hevoset; idea vaunujen kuljettamisesta kiskoilla saatiin kaivoksista. Liverpool ja Manchester -rautatieyhtiö siirtyi ensimmäisenä pelkiin höyryvetureihin. Vuonna 1829 yhtiö julisti kilpailun nopeimmasta höyryveturista. Sen voitti Stephensonien Rocket.

15. syyskuuta 1830 matkustajaliikenne Liverpool-Mancester-radalla avattiin juhlallisesti. Tilaisuuteen osallistui 600 matkustajaa. Johdossa oli Wellingtonin herttua ja joukossa oli muita arvovaltaisia henkilöitä, mm. parlamentin jäsen William Huskisson. Kahdeksan veturia, kaikki Stephensonien rakentamia, veti kahdeksaa nelivaunuista junaa. Arvokkaimmat vieraat sijoitettiin Northumbrian-veturin vetämiin vaunuihin. Toisella raiteella kulkivat peräkkäin seitsemän muuta junaa, kärjessä Rocket

Matkalla saattue pysähtyi, koska veturit tarvitsivat lisää vettä. Täydennyksen aikana monet nousivat vaunuista oikomaan jalkojaan. Huskisson tuli tervehtimään Wellingtonin herttuaa. Samanaikaisesti yleisölle esiteltiin Rocketin vauhtia. Huskinsson-parka huomasi olevansa päälle syöksyvän veturin edessä. Hän hätääntyi, pyrähteli edestakaisin osaamatta väistää, ja jäi Rocketin alle. Hänen jalkansa ruhjoutuivat pahoin. Paikalle tuotiin lääkäri, joka sitoi vammat. Northumbrian-veturi vei hänet läheiseen Ecclesin kylän pappilaan, missä hän kuoli rautateiden historian ensimmäisenä uhrina.

Seurue jatkoi silti junamatkaa vähemmän hilpeissä tunnelmissa. Kun junat tulivat Mancesteriin, väkijoukko paiskoi niitä kivillä ja turnipseilla, koska Wellingtonin herttua oli erittäin epäsuosittu henkilö.

Huono-onnisesta alustaan huolimatta Liverpool-Manchester-rautatie tuotti voittoa ja kohta rautateitä rakennettiin kaikkialle Englantiin.

100 tapaa käyttää kuollutta kissaa

Saksalainen biodieselin kehittäjä Christian Koch on suututtanut eläinoikeusaktivistit ja kaiketi monta muutakin saksalaista. Hän on esitellyt julkisesti biodieseliään, johon hän on sekoittanut keittiöjätettä ja kuolleita kissoja. Kissat ovat hänen väitteensä mukaan yliajettuja ja kerätty Saksan moottoriteiltä.

Koch said around 20 dead cats added into the mix could help produce enough fuel to fill up a 50-liter (11 gallon) tank.

Saksan eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja sanoo, että kuolleiden kissojen käyttö on laitonta. Saksan kissat eivät ole vaarassa joutua polttoainetankkiin. Biodieseliä tehdään monissa maissa, ja yleensä käytetään kasvisöljyjä. Eläinrasva kelpaa kuitenkin yhtä hyvin. Menetelmässä erotetaan glyseriini kasvisöljystä tai rasvasta. Tuloksena saadaan metyyliestereitä, jotka käyvät polttoaineeksi, ja glyseriiniä, josta tehdään saippuaa.

Teksasilainen Willie Nelsonin biodieselyhtiö mainostaa tuotettaan puhtaana. luontoystävällisenä ja hyväntuoksuisena.

The smell of the biodiesel exhaust is far more pleasant than petroleum based diesel, some times smelling like pop corn or doughnuts if the fuel is made from a waste vegetable oil feedstock.
Biodiesel smells better than diesel fuel so it is a pleasant experience re-filling the vehicle's tank.

Willie tuskin myöntää käyttävänsä kissoja tai muita eläimiä. Suomessakin käytetään kylmäpuristettua rypsiä. Vanha polvi muistaa silti vielä skandaalin, kun margariiniin - silloin uusi aine - väitettiin sekoitettavan eläinrasvoja.

Ennen pantiin mirrit multaan,
nyt ne pannaan Suvikultaan.

Näin herjattiin 50-60-luvulla. Kansanperinteessä säkeet elävät yhä ja putkahtelevat esiin keskustelupalstoilla. Biodiesel on silti hyvä idea - vahinko, että saksalaiset keksijät pääsevät pilaamaan sen maineen.

Lakatut varpaankynnet

Kun brittiläiset merijalkamiehet menivät Afganistaniin, he kokivat vakavan järkytyksen:

"It was hell," said Corporal Paul Richard, 20. "Every village we went into we got a group of men wearing make-up coming up, stroking our hair and cheeks and making kissing noises."

He törmäsivät vuoriston homoeroottiseen kulttuuriin. Eräs merijalkaväen mies valitti: "Yhdellä tyypillä oli lakatut varpaankynnet, ja hän halusi lakata meidän kyntemme." Sotilaat päättivät lopulta, että afgaanien ongelma oli naisten puute.

Kun juttu julkaistiin, se herätti kiivaan keskustelun. Monet afgaanit, sekä miehet että naiset, vahvistivat homoerotiikan esiintymisen Afganistanissa. Merijalkamiesten lausunto lakatuista varpaankynsistä herätti silti toisissa kiukkua:

I wouldn't doubt that if an American or a westerner who happens to have blonde hair and blue eyes, they are worth some $$$$ if you will, but people will never ever polish their nails or cross dress no matter how low he may be, there is still some dignity that people will not do such things...

Homokulttuuri on vuorilla vanhaa kuin sivistys. Aleksanteri Suuren joukot eivät olisi kummastelleet. Rudyard Kiplingin "Kimissä" pataanit tunsivat saman laulun kuin M.M.Kaye kirjassaan "Kaukaiset paviljongit": "Joen toisella puolen on poika, jolla on peppu kuin persikka, mutta voi, minä en osaa uida..." Åsne Seierstad kirjassaan "Kabulin kirjakauppias" kuvaa afgaanisotapäällikön leiriä, jossa keimailevat pojat kuljeskelivat kukka korvan takana.

Useimmat kulttuurit, jotka erottavat tiukasti miehet naisista, johtavat myös homoerotiikkaan. Ne myös korostavat miehisiä ominaisuuksia. Afganistanissa Arnold Schwarzenegger on suuressa suosiossa lihastensa takia. Merijalkaväen kannattaisi ottaa koulutusohjelmaan tämäkin puoli, tai taistelujoukoet menettävät toimintatehonsa järkytyksen vuoksi. Afganistan ei ole muuttunut kolmeen tuhanteen vuoteen, eikä todennäköisesti tee sitä ihan lähiaikoinakaan. Kiinnostavia ehdotuksia on varmaan tarjolla tulevaisuudessakin.

Katrinan koirat

Katrina on jättänyt New Orleansiin muitakin kodittomia kuin ihmiset. Suuri määrä kissoja ja koiria on jäänyt kaupunkiin. Omistajat ovat jättäneet koteihinsa runsaasti eläimiä uskoen, että myrskyn mentyä ohi he palaavat kotiin: esille on pantu ruokaa ja vettä pariksi päiväksi. Sitten kävi niin kuin kävi. Pelastusmiehistöt kertovat katoilla seisovista tai ikkunoista tähyilevistä nälkäisistä koirista. Jotkut yrittävät uida veneitä kohti, mutta miehistöt eivät huoli niitä mukaan.

"A lot of these animals are pit bulls, rottweilers. We're not approaching the dogs if we can help it," says Jitm Metza, a U.S. Coast Guard searcher.

Evakuoitavat on toisinaan pakotettu eroon lemmikeistään aseella uhaten. CTV:n uutisten toimittaja kertoo miehestä, jota edes ase ei saanut jättämään seitsemää koiraansa. Veneisiin ja evakuointikeskuksiin otetaan harvoin lemmikkejä, vaikka jotkut venemiehistöt hyväksyvät koiria, eläinrakkauttaan tai koska ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu tulemaan mukaan ilman lemmikkiään.

Kissoista ei muuten löydy juttuja. Kukaan ei koskaan huomioi kissoja, puhumattakaan pieneläimistä.

Tämä koira on juuri saamassa eläinsuojeluyhdistyksen silmukan kaulaansa


Koiria (ja kissoja) ei ole jätetty oman onnensa nojaan. Tuhannet vapaaehtoiset ovat kerääntyneet pelastamaan niitä. Jotkut ovat joutuneet jättämään omat eläimensä ja auttavat nyt muita löytämään lemmikkinsä. Internetissä on avattu sivustoja. Monet perheet ovat palanneet huutelemaan kadonnutta koiraa tai kissaa suuremmalla innokkudella kuin jotkut etsivät kadonnutta lasta. (New Orleansin kaduilta on löydetty useita hylättyjä pikkulapsia. Eräs 7-vuotias poika huolehti viidestä itseään nuoremmasta; yksi heistä oli puolivuotias vauva.)

Gonzalesin kaupungissa Louisianassa on Human Societyn, eläinsuojelujärjestön, toimipiste. Siellä on muutettu hevostalleja pieneläinsuojiksi ja hankittu asuntovaunuja ja muita tilapäisiä säilytyspaikkoja noin 10 000 lemmikille. He odottavat alueelta löytyvän ainakin 50 000 eksynyttä lemmikkiä. Niinpä he suhtautuvat hieman happamesti sellaisiin pelastustoimiin kuin öljypohatta Boone Pickensin ja hänen vaimonsa. He vuokrasivat lentokoneen ja veivät 80 koiraa Kaliforniaan. Useat koirat tekivät matkan vapaasti matkustamossa.

"They'd been in cages far too long. We felt like they needed to be free so they sat on our laps, and we played with them the whole way," sanoi rouva Pickensin sisar.

Jotkut koirat saavat liikkua New Orleansissa. Ruumiskoirat ja rauniokoirat tekevät täyttä työpäivää. Pelkona on, että niiden työttömät sukulaiset alkavat kohta saalistaa samoja ruumiita ruuattomassa kaupungissa. Eläinten ystävien aika voi käydä lyhyeksi; ellei myrkyllinen vesi tapa eläimiä, käsky voi pian käydä ampua koirat.

Valkoinen kohina

Aavemittareita

Halu saada yhteys edesmenneisiin on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Länsimaissa on otettu yhteys meedioiden välityksellä - ektoplasmaa, automaattikirjoitusta, ouija-pöydällä leikkimistä. Edellä olevan linkin kertomuksessa on monia kummitusjuttujen tuntijoille tuttuja piirteitä: ääniä kuulleen äidin suvussa on "psyykkisiä lahjoja", vainaja oli tehnyt sopimuksen serkkunsa kanssa, että ensiksi kuollut ottaa yhteyttä toiseen ja niin edelleen. Serkku ensin kuuli ääniä nauhoituksen "valkoisessa kohinassa", sitten myös äiti.

Nauhoituksen valkoinen kohina on tällä hetkellä suosiossa aavejahdissa. Kun tarpeeksi kauan kuuntelee, kuulee viestejä. Suomalaiselta keskustelupalstalta napattua:

"Se on toimiva juttu. Yhteyttä kuolleiden kanssa nauhurin välityksellä. Tätä on tiedemiehetkin ihmetelleet eivätkä ole osanneet selittää ilmiötä muuten kuin että se on yhteydenottoa edesmenneiden ihmisten ja maanpinnalla elävien välillä. "

Yhdysvalloissa on alan harrastajille yhdistyskin, American Association of Electronic Voice Phenomena. Valkoisen kohinan kuunteleminen on siis EVP. Yhdistyksen perustaja Sarah Estep vakuuttaa kuulleensa myös alieneja, mutta ei tiedä, mitä he sanovat, koska he puhuat vierasta kieltä (yllättävän realistinen lähestymistapa; yleensä avaruusmuukalaiset ovat hämmästyttävän kielitaitoista porukkaa).

Luonnollisesti ajatuksen ympärille on syntynyt vilkasta kaupankäyntiä. Kuvassa olevat "aavemittarit" ovat esimerkki. Kuten ärtynyt insinööri huomautti Skeptikkosivulla, aaveiden kuuntelemista edistävien vihjeiden joukossa ei ole ehdotusta hankkia parempia välineitä. Kun otetaan huomioon ilmeiset mahdollisuudet huijata, seuraava neuvo on paljastava:

"If you have to talk on an investigation, do it in a normal voice. Whispering can sound like a ghost voice when playing back the tape". (Kursivointi minun.)

Aaveäänien laadusta saa näytteitä tästä.

Minä mieluimmin syyttäisin pareidoliaa, taipumusta muodostaa epämääräisistä vihjeitä jotakin järkevää. Kun olen ulkomailla, noin viikon kuluttua alan muodostaa ihmisäänistä selviä suomalaisia sanoja, vaikka puhujat eivät taatusti äidinkieltäni käytä. Selvää pareidoliaa. Ymmärrettävä on myös suru ja halu saada yhteys menetettyihin rakkaisiin. Muilta osin kyllä yllä siteeratulla keskustelupalstan uskojalla on kehno mielikuvitus. Miten olisi rinnakkaisuniversumi, josta suodattuu ääniä läpi? Aikamutka, joka antaa vilahduksia menneisyydestä tai tulevaisuudesta? Eivätkö ne olisi kiehtovia ideoita?

Pyhän joen hullun lehmän tauti?

Polttohautaus

Hullun lehmän tautiin on etsitty syytä joka puolelta maailmaa. Ilmeinen syy on lehmille syötetty luujauho. Mutta mistä taudin aiheuttaja on joutunut luujauhoon? Lampaiden scrabies on esillä syntipukiksi. Syitä on haettu keinotekoisista lannoitteista, kuparista ja ties mistä.

Viimeisin idea syyksi on intialainen polttohautaus.

Polttohautausten jäänteet päätyvät usein jokiin, erityisesti Gangekseen, jonka rannalla monet haluavat tulla poltetuiksi. Jokiin heitellään tai päätyy muuten myös eläinten raatoja ja jäännöksiä. Intian köyhät luunkerääjät kokoavat rannoilta luita erottelematta, mistä ne ovat tulleet; ne jauhetaan ja myydään esimerkiksi Englantiin luujauhona ja rehun osana. Niin että jos jotkut vainajat ovat kuolleet Creutzfeldt-Jakobin tautiin...

Tässä voi olla perää tai sitten ei. Voihan olettaa myös, että osa Intian pyhistä lehmistä on kuollut nimenomaan hullun lehmän taudin kantajina ja jäännökset ovat suoraan päätyneet eläinrehuun. Joka tapauksessa pitäisi vähän katsoa, mitä lehmilleen syöttää eikä aina ostaa sitä halvinta. Globalisaation tulosta tämäkin.

Aikoinaan laulettiin: "Aamiaistiskit Uudenmaan ovat päivällispöydissä Kruunuhaan". Mutta intialainen vainaja englantilaisessa pihvissä? Parempi olla ajattelematta liian paljon.

Croatoan

Amerikkalaisten oma katoamismysteeri on Roanoken saaren uudisasukkaiden - yli 100 henkeä - häviäminen jäljettömiin.

Sir Walter Raleighin lähettämät tutkimusretkeilijät keksivät vuonna 1584 Roanoken saaren. He palasivat Englantiin mukanaan kaksi paikallista päällikköä, Manteo ja Wanchese. Kuningatar Elisabeth antoi Raleighille patentin löydettyyn maahan. Raleigh nimesi uuden maansa Virginiaksi kuningattaren kunniaksi ja lähetti Roanokelle yli sadan miehen retkikunnan. MIehet eivät tulleet toimeen paikallisen intiaanien kanssa, varsinkaan sen jälkeen, kun he murhasivat päällikön. Kun Sir Francis Drake poikkesi saarella, joukko lähti hänen matkaansa. Viikkoa myöhemmin ruokatarvikkeita tuova laiva löysi paikan tyhjänä. Kapteeni jätti 15 miestä vartioimaan linnoitusta ja vei uutiset Englantiin.

Raleigh ei luovuttanut. Hän kokosi 117 miehen, naisen ja lapsen joukon uudisasukkaiksi ja nimitti John Whiten kuvernööriksi. Päällikkö Manteo palasi laivan mukana Roanokelle. Espanjalainen merirosvo palkattiin kuljettamaan joukko saarelle. Kun he tulviat perille, he taas kerran löysivät linnoituksen tyhjänä. Intiaanit olivat tappaneet 15 miehen varuskunnan. Merirosvokapteeni Fernandezilla oli kiire palata. Hän määräsi koko joukon rannalle ja purjehti takaisin Englantiin mukanaan vasta nimitetty kuvernööri White. Hän lupasi palata kolmessa kuukaudessa ja tuoda mukanaan ruokaa ja tarvikkeita.

White oli ymmärrettävästi huolissaan. Rannalle jäi hänen tyttärensä Eleanor Dare miehineen. Eleanor synnytti ennen laivan lähtöä tyttären, joka nimettiin Virginiaksi. Hän oli ensimmäinen Amerikan maaperällä syntynyt englantilainen lapsi.

White pääsi palaamaan vasta kolmen vuoden kuluttua. Saarelta ei löytynyt yhtään uudisasukasta. Ainoa merkki heidän kohtalostaan oli puuhun veistetty sana "Croatoan". Tämä oli läheisen saaren nimi. Croatoan oli myös päällikkö Manteon kotisaari. White yritti purjehtia Croatoanille, mutta silloin nousi hurrikaani, joka ajoi laivat merelle. Whiten täytyi palata Englantiin. Hän ei enää koskaan saanut koottua varoja matkaan takaisin Virginian rannikolle eikä ikinä selvittänyt tyttärensä kohtaloa.

Kun Chesapeaken lahteen perustettiin niin ikään huono-onninen Jamestown vuonna 1607, päällikkö Powhatan vakuutti, että joukko valkoisia oli asunut Chesapeake-heimon parissa. Powhatanilla oli sota Chesapeakeintiaanien kanssa ja hän sanoi tappaneensa kaikki valkoiset. Todisteeksi hän näytti ruostunutta musketinpiippua. Toisaalta Hatteras-intiaanit ja Pembroke-intiaanit, myös saman alueen pieniä heimoja, vannoivat 1700-luvulla, että heidän esi-isissään oli "valkoisia, jotka osasivat lukea kirjaa". 1600-luvulla alueella vallitsi erityisen vaikea kuivuus, kuten on saatu selville tutkimalla puiden vuosirenkaita. Otaksutaan, että siirtolaisten oli pakko hylätä Roanoke ruoan puutteen vuoksi. Osa heistä on voinut muuttaa Croatoanille, osa Chesapeakeen. On esitetty myös teoria, että intiaanit tappoivat jokaisen, mutta Roanokelta ei ole löydetty mitään jälkiä joukkomurhasta, ei luita eikä uudisasukkaiden esineiden jäännöksiä.

Lumbee-intiaanit tunnettiin ennen Croatan-heimona. He ovat niin sekoittuneet rodullisesti ja kulttuurisesti, ettei heitä hyväksytä intiaanikansakunnan jäseniksi. Lumbeet ovat keränneet joukkoonsa useiden pienten heimojen jäännöksiä, paenneita mustia ja mahdollisesti myös Roanoken siirtolaisia. Niin arvelee ainakin Lumbee-historioitsija Adolph Dial. Dialin mukaan Lumbeet 50 vuotta Roanoken siirtolaisten katoamisen jälkeen puhuivat englantia, tunnustivat kristinuskoa ja käyttivät samoja sukunimiä kuin kadonnut siirtokunta.

Amerikka on ollut rotujen sulatusuuni yli 400 vuotta. Siihen uuniin ovat kadonneet Eleanor Dare miehineen ja ensimmäinen Amerikassa syntynyt englantilaislapsi, pikku Virginia.

Avaruustrikoot

Rick Randomtyylikkäässä avaruuspuvussaan vuonna 1956

Avaruuspukuja suunniteltiin aikaisemmin tyhjiötä varten. Avaruuskävelyjä ja Kuussa käyntejä varten tehtiin pukuja, jotka paineistettiin sisältä ja vahvistettiin kaikkia mahdollisia repeämiä varten. Näin luotiin kömpelöt, kilpikonnan kuoren kaltaiset asut, jotka ovat tuttuja kaikista Apollo- ja avaruuskävelykuvista.

Nyt suunnitellaan menoa Marsiin. Kuussa astronautit huomasivat, miten vaikeasti pienetkin toiminnot sujuvat painepuvuissa. Nyt suunnitellaan elegantimpia, vartalonmyötäisiä asuja, joissa voi liikkua ja suorittaa monenlaisia tehtäviä.

Periaatteena on puristava vastapainepuku, avaruustrikoo. Se puristaa vartaloa viisi kertaa tukisukkia vahvemmin ja on valmisettu lycran kaltaisesta aineesta. Siihen on liitetty ulkoinen vartalosuoja.

"Pukua on kieltämättä vaikea saada päälle," sanoo suunnittelija.

Koska Marsin ympäristössä voi olla odottamattomia vaaroja, myrkyllisiä kemikaaleja, ehkä jopa biopohjaisia vaaroja, kuten vieraita viruksia, puvut ovat täynnä herkkiä sensoreita, jotka tarkkailevat kaiken aikaa sekä ympäristöä että puvun kantajan terveyttä. Tällaisia sensoreita käytetään jo nyt vaarallisissa ympäristöissä. Asuun kuuluu myös pallomainen kypärä, joka on tuttu varhaisista avaruussarjakuvista ja science fiction -kirjojen kansista. Taas kerran näemme, että ennemmin tai myöhemmin todellisuus ottaa kiinni taiteilijan mielikuvituksen.

Lontoon tulvapadot

London Barrier (panoraamakuvassa portit näkyvät pieninä vaaleina pilkkuina)

Euroopan satamakaupungit eivät suhtaudu ollenkaan niin kevyesti tulvariskeihin kuin amerikkalaiset. Lontoo ei ole hurrikaanivaarassa, mutta Thames on kaupungin kohdalla vuorovesijoki. Kun joki tulvii sateiden vuoksi tai Pohjanmeri myrskyää, kaupunki voi joutua tulvan alle. Vuosisatojen aikana tulvavesi on usein huuhtonut Lontoon rakennuksia.

Lontoo on lisääntyvässä tulvavaarassa, koska maapallon lämpeneminen nostaa meren pintaa ja voimistaa myrskyjä, ja koska Englannin kaakkoiskulma hitaasti kallistuu mereen jääkauden jäljiltä. Vuorovedet nousevat Thamesin alueella 60 cm vuosisadassa. Thamesin sateiden aiheuttama tulviminen otetaan niin vakavasti, että ihmisiä pyydetään pidättymään pihojensa asfaltoinnista joen yläjuoksulla. Nurmikot pitävät osan sadevedestä juoksemasta suoraan jokeen.

Lontoon ensimmäinen suojakeino on joen pengerrys. Embankment on paitsi suosittu rantakatu, myös penger, joka pitää jokea paikoillaan. Thamesin suistoa on padottu useita kertoja, yhä tehokkaammin keinoin. Viimeisin, modernein järjestelmä on "London Barrier".

Systeemissä on rivi keinotekoisia saaria, joiden välistä laivat pääsevät liikkumaan. Hydraulinen järjestelmä kääntää tarvitessa metalliset puolisylinterit tulvapadoksi. Tekninen ratkaisu tarvittiin, kun vuoden 1953 tulvavuoksi yhdessä Pohjanmeren myrskyn kanssa surmasi 307 ihmistä, ja toisaalta patoihin tarvittiin yhä suuremmat portit sitä mukaa kun laivat kävivät kookkaammiksi. Siksi tämä Charles Draperin elegantti, kaunis ja - kallis ratkaisu. Lontoon satama ja kaupunki eivät hintaa sure - päinvastoin, järjestelmää on suunniteltu jatkaa 15 km Kentin ja Essexin välillä.

Kiinalainen kaunokirjoitus

Dragon-kirjoitusmerkki

Kiinalainen kaunokirjoitus on harvinaislaatuisin tunnettu taidemuoto. Siinä liittyy yhteen tekstin merkitys ja kirjainmerkkien taiteellinen ulkomuoto. Kaikki on tärkeää: materiaali, jolle kirjoitetaan, sivellin, muste, kirjoitusmerkkien piirtäminen ja kirjoituksen sisältö. Jos teksti liitetään maalauksen yhteyteen ja merkitään taiteilijan sinetillä (joka sekin on taideluomus), saadaan kompleksinen taidetyö, jota ei luultavasti nykymaailmassa tajua enää kukaan - vain kaunokirjoituksen menneen maailman mestarit kykenivät riittävään keskittymisen ja rentoutumisen tilaan ja hallitsivat tarvittavat taustatiedot.

Sen vuoksi luultavasti kiinalainen kalligrafia on taas muodissa. Muotina se on surullinen ilmiö. Sitä harrastetaan sen eksoottisuuden ja vierauden vuoksi; on kiehtovaa yrittää tutkia sen sisältöä. Kuten Egyptin hieroglyfit tai etruskien kirjoitukset, se kiehtoo juuri siksi, että sen sisältöä ei tunneta. Etruskien merkkien kohdalla voi olla, että vaivumme haaveisiin pyykkilistan ääressä, mutta kiinalaisten mestarien kaunokirjoitusnäytteistä tiedämme ainakin, että ne ovat tarkoituksella taideteoksia.

Länsimaiselle mielelle on silti mahdoton sisäistää taideteosta, jonka merkkien sisältö on sanasta sanaan seuraava:

kylmä sepittää erinomainen säe olla kolme talvi
juopua jälkeen tynnyri edessä malja viini moninkertainen/raskas
tyyny yllä kymmenen vuosi ei yö sade
kuu vajota pitkä ilo viisi kello

Tämän runon tulkinnoista on Kai Niemisen hyvä essee kirjassa Suom.huom.

Suhtautumista kaunokirjoitukseen kuvaa se, että sen merkkejä käytetään tatuointeina. Kuvassa oleva lohikäärmemerkki on eräs myös tatuointina käytetty. Merkin nahkaansa haluava ajattelee luultavammin Bruce Leen elokuvia kuin viisauden ja veden hallitsijoita, joita kiinalaiset ajattelivat lohikäärmeen yhteydessä.

Kalligrafian harjoittaminen on silti pitkäjänteistä ja rentouttavaa. Jos siihen ryhtyy tositarkoituksella, pidentää luultavasti ikäänsä. Tunnetut itämaiset kaunokirjoituksen mestarit olivat kaikki kuuluisia pitkäikäisyydestään. Kärsivällisyyttä tarvitaan: kestää kuukausia, ellei vuosia, ennen kuin harjoittelija saa edes ensimmäisen viivan oikein.

Hitlerin hampaat ja Blondin pennut

Hitler ja Blondi

Kolmannen valtakunnan ja Hitlerin lopun ajoissa on runsaasti pieniä anekdootteja, jotka kiehtovat mielikuvitusta. Moneen kertaan on kerrottu, miten Hitler ja Eva Braun vihittiin ennen kaksoisitsemurhaa. Kuolinpäivänään Eva Braun oli pukeutunut "mustaan pukuun, jonka edustassa oli vaaleanpunaisia kukkia".

Hitler oli syvästi kiintynyt koiraansa Blondiin. Köyhyytensä päivinä Wienissä hänellä oli ollut saksanpaimenkoira. Hän antoi sen pois, mutta se karkasi ja palasi hänen luokseen. Siitä asti tämä koirarotu oli hänelle uskollisuuden vertauskuva.

Blondi oli juuri saanut neljä pentua, joiden kanssa Göbbelsien lapset leikkivät. Hitler antoi silti määräyksen viedä pennut puutarhaan ja kokeilla niihin myrkkyä. Kun Hitlerin pariskunta löydettiin, Hitler oli ampunut itseään päähän ja Eva oli ottanut myrkkyä. Blondi oli myös kuollut, mutta tässä yksityiskohdat ovat epäselvät; joko se oli ammuttu tai myrkytetty.

Hitlerit vietiin puutarhaan, heidän päälleen kaadettiin bensiiniä ja ruumiit poltettiin. Kun venäläiset tulivat, he hakivat pitkään ruumiita tai Hitleriä elävänä. Jossakin vaiheessa bunkkerista löytyi pienen miehen ruumis. Ruumiilla oli hammasharjaviikset, tukka kammattuna sivulle otsalta ja paikatut sukat jaloissa. Pitkän harkinnan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että Hitler ei olisi käyttänyt paikattuja sukkia. Kukaan ei tiedä, mistä ruumis ilmestyi ja kenen se oli.

Lopulta tarkkasilmäinen sotilas näki puutarhassa harmaan huovan kulman. Sen alla oli kaksi palanutta ihmisruumista, koira ja koiranpentu. Tämä herättää kysymyksen: jos koira oli Blondi, missä olivat kolme muuta pentua? Ajattelen mielelläni, että joku pelasti ne ja salakuljetti pois bunkkerista.

Hitlerin ja Eva Braunin ruumiit salakuljetettiin pois ja sotilaslääkärit tutkivat ne. Hitler tunnistettiin hampaista. Alaleuka pantiin vaaleanpunaiseen rasiaan, "sellaiseen, jossa säilytetään halpoja koruja". Kun venäläiset juhlivat Saksan kaatumista, tulkki Rzenskajalle annettiin tehtäväksi huolehtia Hitlerin hampaista. Hän joutui koko juhlayön tarjoilemaan juomia Hitlerin hampaat toisessa kädessään.

Samaiset hampaat ovat vieläkin arkistojen kätköissä, vaikka Hitlerin pääkallon osa on esitelty julkisuudelle. Mahtavatko ne vieläkin olla siinä korurasiassa? Ja kenen korurasia bunkkerista löytyi niin sopivasti? Eva Braunin? Hän piti vaaleanpunaisesta.

Fats Domino

Fats Domino

Antoine "Fats" Dominon uskotaan olevan elossa, joskaan kukaan ei ole varma, missä hän tällä hetkellä on. Tytär on tunnistanut hänet lehtikuvasta, mutta hänen ja hänen perheensä sijainti on tuntematon. Mahdollisesti he ovat Houstonissa, Texasissa.

77-vuotias Fats kieltäytyi lähtemästä New Orleansissa sijaitsevasta talostaan, koska hänen vaimonsa Rosemaryn terveys oli huono. Heidän luonaan asui kaksi tytärtä.

Fats Domino oli 1950- ja 60-luvun tunnettu New Orleansin jazzpersoona. sittemmin hänen levytyksensä vähenivät, mutta hän esiintyi edelleen konserteissa. New Orleansissa hänen kansansuosionsa oli aina suuri, ja viime vuosikymmeninä hän kieltäytyi poistumasta kaupungista, jossa hän asui kolmikerroksisessa vaaleanpunaisessa talossa työläiskorttelissa ja ajeli vaaleanpunaisella Cadillacillaan. New Orleansissa oli hänen mukaansa maailman paras ruoka.

Toinen tunnettu jazzpersoona, Louis Armstrong, lauloi mielellään Fatsin lyriikkaa, kuten "Blueberry Hill". Voisi ehkä sanoa, että onneksi Louis on kuollut. Fats on joutunut näkemään, miten hänen rakastamansa kaupunki ja elämäntapa ovat tuhoutuneet. New Orleans voi syntyä uudelleen, mutta se ei enää ole New Orleans -jazzin hilpeä kaupunki.

Ehkä se ei ollut sitä parina viime vuosikymmenenä muutenkaan, mutta pitämällä sitkeästi yllä elämäntapaansa Fats piti myös yllä rakastamaansa kaupunkia. Nyt hänen jälkensä johtavat muiden nimettömien pakolaisten kanssa jonnekin Texasiin, jollekin stadionille, syömään Punaisen Ristin ruokapaketteja ja nukkumaan huovalla maassa. Toivottavasti edes hänen perheensä on onnistunut pysymään yhdessä.

It's time I'm walkin' to New Orleans
I'm walkin' to New Orleans
I'm going to need two pair of shoes
When I get through walkin' to you
When I get back to New Orleans

Fats Dominon sanoitusta lauluun "I'm walkin' to New Orleans".

Beslanin vuosipäivä

St.Petersburgin koulun aloituspäivä

Beslanin koulukaappauksesta on tasan vuosi. Tänään jälleen koko Venäjän koululaiset pukevat parhaat päälleen ja marssivat juhlallisesti aloittamaan uuden lukuvuoden. Juhlat eivät ole samanlaiset kuin viime vuonna, ehkä eivät tule olemaankaan moneen vuoteen. Turvatoimia on lisätty - tai ainakin yritetty. Kouluja on tutkittu pommien varalta. Moskovassa vain oppilaat ja opettajat pääsevät koulun alueelle, ja hekin erityisellä passilla. Kaikkiin kouluihin on ollut tarkoitus asentaa hälytysnappeja ennen syyskuun 1. päivää.

Pietarin kaupungissa (ottaakseni yhden esimerkin) vain 541 koulua kaupungin 758 koulun joukosta on varusettu hälytysnapilla. Maakunnassa 25% kouluista on saanut lisätyt turvatoimet. Sen sijaan koulujen aloituspäivää vartioi 3000 miliisiä.

Beslanin kaupungissa poliisien tuominen kouluun tuskin lisää turvallisuuden tunnetta. Uusi koulu on vailla monia välineitä, joita sen piti saada. Huolimatta "ympärivuorokautisesta valvonnasta" koulu ryöstettiin perusteellisesti heti valmistuttuaan 8. elokuuta. Asialla näyttää olleen nuorisojengi, vaikka vain yksi nuorisorikollinen on etsintäkuulutettu eikä ketään ole saatu kiinni.

Miliisiin ei suhtauduta epäluuloisesti vain epäpätevyyden vuoksi. Kaappauksesta selviytyneet sanovat, että miliisin univormuun pukeutuneet autoilijat auttoivat kaappaajia pakenemaan. Eräs äiti ja tytär erehtyivät nousemaan tällaiseen pakoautoon, mutta he hyppäsivät kyydistä huomatessaan, mitä oli tekeillä.

Putin ja Beslanin äidit ovat sopineet tapaamisesta. Siitä voi tulla mielenkiintoinen kohtaaminen. Torstaina Ekho Moskvy radioasema luki Beslanin uhrien omaisten kuulutuksen, jossa he anovat poliittista turvapaikkaa "missä tahansa maassa, jossa kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan".

“We, parents and relatives of the terrorist act’s victims, have lost hope for a just investigation of the tragedy’s cause,” Ella Tetayeva, a Committee activist, was quoted by the Gazeta.ru website as saying.

“We shall not live in a country where a human life costs nothing. We are asking for political asylum in any country where human rights are respected,” Tetayeva said.