Omar Khaijam

Rubaiyat-ruusulajike

On ruusun aika, riemuita nyt tahdon oikein - se on:
lakia vastaan sotivan minä aion tehdä teon...

Omar Khaijam sopii hyvin vapun runoilijaksi. Omar kuuluisa matemaatikko muistuttaa ylioppilaiden tiedon tutkinnasta. Khaijam teltantekijä on sovelias suojelija vappua marssiville työläisille. Omar ajattelija antaa vauhtia Jeesus-marssille. Ja Omar viinin ja rakkauden runoilija on tausta kaikille vapun juhlijoille.

Sain elon tiellä ihmisiä monta tuttavaksi,
mut onnellisia näin lajia vain kaksi:
oli toinen tarkoin selvillä hyvästä ja pahasta
ja toinen niistä hullua ei tullut hurskaammaksi.

Omar Khaijam syntyi joskus 1026-1048 (lähteet vaihtelevat) Nishapurissa. Kaupunki ei päässyt paljon Omaria vanhemmaksi. Seljukit pitivät Nishapuria dynastian pääkaupunkina vv. 1037 - 1153. Sitten kaupunki ryöstettiin useita kertoja, ja myös maanjäristykset tuhosivat sitä. 1200-luvulla Nishapur oli raunioina.

Tulevaa älä ikävöitse aikaa
ja kerran mennyttä älä kyynelöitse aikaa.
Vain käteisraha Nykyisyys on käypää!
Ei ole menneistä, ei tulevista taikaa.

Nishapurin lähistöllä sijaitsi myös muinainen Tus, josta Omar kirjoitti säkeitään. Nishpurin ja Tusin seutu on kuuluisaa turkooseistaan.

Djamshidin malja haipui haipumalla,
ja Iram ruusuineen on hiedan alla -
mut vielä hehkuu viinin rubiinit
ja kukkii ruusut virran vierustalla.

Omarilla tunne kuoleman läsnäolosta pukeutui usein kuviksi savesta, josta tehdään maljoja, ja ihmisestä, joka muuttuu aikanaan saveksi ja jälleen maljaksi. Nishapurin seutu oli kuuluisa kauniista savimaljoistaan, jotka varmaan väikkyivät runoilijan mielessä - elleivät peräti levänneet kirjoitusalustalla.

Kun nostin savimaljan huulilleni
elämän salat siltä kuullakseni -
se kuiskas: "Juo! Juo, kun on elon-aikas!
Ei palaa aika, joka kerran meni..."

Aikansa uskonoppineille Omar oli lähinnä uskoton. Häntä ei ole koskaan kuolemansa jälkeenkään hyväksytty runoilijaksi idässä, vaikka länsimaissa häntä rakastetaan. Edward FitzGeraldin luovat käännökset, "Rubayyat", kuuluvat englanninkielen rakastetuimpiin runoihin, ja Toivo Lyyn suomennokset (tämän blogin sitaatit ovat kaikki Toivo Lyyn käännöksiä) elävät tänä päivänäkin.

Nyt säästä mua tuskalt' ankealta,
nyt pahat työni peitä maailmalta:
oi, tänään onnellinen anna minun olla!
Lyö huomenna - nyt mieltäs, Herra, malta!

Rollikkakyytiä

Rollikka ja muuta liikennettä

Tampereella kinastellaan parhaillaan pikaraitotiestä. Monet haikailevat takaisin vanhoja hyviä rollikka-aikoja. Rollikka, eli johdinauto, tuli Tampereelle ensimmäisenä Suomessa 8. joulukuuta vuonna 1948. Ensimmäinen linja kulki Härmälästä, Lentokonetehtaalta Keskustorille.

Rollikoiden käyttöönoton syynä oli sodan aikainen ja sodan jälkeinen polttoainepula. Tampereen kaupungilla oli oma sähkölaitos, joten virta saatiin omasta takaa ja myös autot tehtiin Tampereella: rollikat rakennettiin Valmetin Lentokonetehtaalla. Helsinki otti johdinautot käyttöön vuotta myöhemmin, 1949. Kumpikin kaupunki luopui linjoistaan 70-luvulla, Tampere 15.5.1976, Helsinki jo 1974.

Rollikat olivat hiljaisia ja saastuttamattomia, mutta voi taivas, että ne olivat epämukavia välineitä! Istuimien mukavuuteen ja jousitukseen ei kiinnitetty huomiota niitä tehdessä. Rahastajan koppi oli edessä, suoraan etupyörän päällä. Rollikan rahastajien ammattitauti - vedon aiheuttamien vaivojen jälkeen - oli irronneet munuaiset. Kun autoista luovuttiin, viimeiset rahastajat siirrettiin lipputarkastajiksi. Edes univormua ei tarvinnut vaihtaa.

Rollikat olivat myös kankeita liikenteessä. Liukkaalla tai liikenteen aiheuttamissa ruuhkissa niiden sarvet putosivat helposti johdosta, ja silloin pysähtyi koko kapine. Pakkasella johdot huurtuivat, ja silloin autot kulkivat uljaan sinisen kipinäryöpyn saattelemina. Kuljettajat nousivat risteyksissä pois ja kopistelivat pitkillä harjoilla lunta johtojen päältä.

Joka tapauksessa rollikoita, kuten kaikkea muutakin nostalgista, on suorastaan ikävä. Niiden karu ulkonäkö kuvasti tehdas-Tamperetta, josta ei nykyään ole jäljellä kuin tiiliset tehdasrakennukset, jotka useimmat toimivat ihan muussa käytössä kuin alkuaan tarkoitettiin. Viimeinen rollikka on Vapriikki-mueossa (elleivät siirtäneet sitäkin Kangasalle Mobiliaan tänä kesänä).

Aussikamelit

Kamelikärryt 1910-luvulta

Australialaisilla on tällä hetkellä sellainen pulma 500 000 villistä kamelistaan, että niitä aiotaan ampua helikopterista. Eläinsuojelijat vastustavat hanketta, koska ilmasta käsin ei saa tapettua elukoita siististi, mutta aussiet tuskin suostuvat ajattelemaan kameleiden oikeuksia, kun nämä syövät rehun lampailta, juovat kaivot kuiviin ja kaatavat aidat nojaamalla niihin.

Ensimmäinen Australiaan saapunut kameli oli nimeltään Harry. Se tuotettiin Teneriffalta, Kanarian saarilta vuonna 1840 kolmen muun kanssa toimimaan Australian sisäosia tutkivan retkikunnan kuormajuhtana. Harry käyttäytyi huonosti. Se puri apumiestä, pureskeli jauhosäkin rikki ja tuuppasi ratsastajaansa, John Horrocksia, kun tämä latasi asettaan. Mieheltä murskaantui kaksi sormea ja monta hammasta ja hän kuoli verenmyrkytykseen kaksi viikkoa myöhemmin. Harry teloitettiin Horrocksin erityisestä pyynnöstä.

Seuraavat kamelit tuotiin Afganistanista 1860-luvulla, ja niistä tuli elintärkeä osa sisämaan Australian elämää. Afgaanikamelien mukaan Australian halki kulkeva juna on vieläkin nimeltään "The Ghan" - lyhennys sanasta Afghan. Samainen juna teki kuitenkin kameleista 1910-luvulta alkaen tarpeettomia, ne päästettiin irti ja vaelsivat erämaahan.

Vielä ensimmäisessä maailmansodassa aussikameleilla oli oma roolinsa. Aussijoukot taistelivat kamelin selässä Egyptissä ja Palestiinassa. Niistä kertoo esimerkiksi Oliver Hoguen balladi "Trooper Bluegum", joka alkaa:

Timothy Hogg was a bold Camelier
From the land of the setting sun;
And the girls gave Timmy a rousing cheer
When he started to mop up the Hun.

He trekked over Egypt and Sinai;
He led the Jacko’s a dance,
And he gleefully cried, as he winked his eye:
“I’m lucky I’m not in France.”

When Abdul came with a mighty charge,
And Romani was fought and won,
Tim stopped some shrapnel, good and large;
For a while his work was done.

They packed him of with his blood soaked gear
In a ricketty ambulance;
But the driver laughed, as the shells dropped near:
“We’re lucky we’re not in France.”

Aussit ovat koettaneet keksiä monia tapoja päästä kameleistaan. Ne ovat isoja, terveitä eläimiä, ja niitä on yritetty myydä esimerkiksi muslimimaihin, kuten Saudi Arabiaan, ruoaksi. Ongelmana ovat kuitenkin kuljetuskustannukset , joten lihakauppa ei ole hoitanut kameliongelmaa.

Aussit pitävät myös kameliratsastuksista, ja kameleita on tarjottu saudeille kilparatsastukseen. Valitettavasti saudien kilparadoilla menestyivät kevyet, nopeat eläimet, jotka jättivät raskaat aussikamelit seisomaan, ja ne naurettiin ulos kilpailuista. Niinpä niitä nyt ammutaan. Ikävämpi juttu.



Näin piirretään kameli

Lemmikkien muisto

Welcome to Dogheaven

Edesmenneille lemmikeille on ollut jo pitkään Internetissä muistosivustoja. Useimmat ovat amerikkalaisia. Monet sivut on linkitetty yhteen krääsän myynnin kanssa, kuten Dogheaven, mutta muistokirjoitusten tunne on täysin aito. Joskus tosin suruun yhdistyy huumori, kuten Virtual Pet Cemeteryn runossa, joka alkaa:

Here lies Blackie,
Chased a car,
Caught in the muffler,
Dragged through the tar,
Around the corner,
Across the track,
He might not be dead,
But he never came back.

Willies's Winged Friends -sivuilla on tiiviisti sijoiteltuja ja usein napakasti sanoitettuja muistokirjoituksia:

Hungry
November 2nd, 1999 ~ August 17th, 2000
Kitten
(Struck By Car)
9 Months Old

Suomalaisella Verna Oy:llä on hiljaisen arvokkaat sivut. Tunnustan, että alan aina itkeä, kun luen Vernan muistolehdon kirjoituksia, joissa on sellaisia lauseita kuin

Suru on hinta jonka maksamme rakkaudesta

Oli niin hyvä olla, vanheta yhdessä. On niin ikävä!

Lepää rauhassa pikkuinen.

Meidänkin perheessämme on menetetty rakkaita, nelijalkaisia ystäviä.

Koh-i-Noor

Koh-i-Noor

Maailmassa on kuusi suurta ja kuuluisaa timanttia, jotka ovat kooltaan yli 100 karaatin. Koh-i-Noor, "Valon vuori", on 102 karaatin jalokivi nykyisellä hionnallaan. Tällä hetkellä se on esillä Britannian kruununjalokivien joukossa kuningatar Elisabeth II:n kruunussa.

Koh-i Noor oli todennäköisesti alkuaan puolta suurempi, mutta se on hiottu useita kertoja uudelleen. Sen historia on pitkä ja mutkikas - osaksi sen vuoksi, etä se on joskus sekoitettu toiseen timanttiin nimeltään "Mogul". Koh-i-Noor kaivettiin esiin Golcondan timanttikaivoksista Intiasta. Legendan mukaan se on kolmetuhatta vuotta vanha. Melko varma historia jalokivellä on 1600-luvulta vuoteen 1850, jolloin brittien Itä-Intian Komppania valloitti Punjabin ja lähetti jalokiven lahjaksi kuningatar Viktorialle.

Koh-i-Noor on ollut vuoroon Intian suurmogulien, Persian shaahin ja Afganistanin kaanin omistuksessa ennen brittejä. Siihen liitetyt tarinat muistuttavat hämmästyttävästi toisiaan. Erään tarinan mukaan Punjabin hallitsija halusi sen Kabulin kaanilta ja tutkitutti tämän palatsin viimeistä nurkkaa myöten. Timantti löytyi, kun orjatar paljasti, että se oli kätketty lieden tuhkakasaan. Toinen tarina taas väittää, että Persian shaahi sai sen Punjabista, kun haareminainen kertoi mogulin käärineen sen turbaaniinsa.

Joka tapauksessa vuonna 1850 englantilainen upseeri kuljetti sen vyössään brittialus Medealle, jossa timantista ei kerrottu edes kapteenille. Medea oli vähällä tuhoutua kahdesti; Madagaskarilla kolera iski miehistöön ja paikalliset asukkaat kieltäytyivät antamasta ruokaa ja vettä; kun laiva pääsi Afrikan ohi, se joutui vakavaan myrskyyn.

Kun Koh-i-Noor (nimen antoi Persian shaahi) päätyi kuningatar Viktorialle, ongelmat eivät olleet ohi. Itä-Intian komppania oli valloitettuaan Punjabin antanut käännyttää viimeisen hallitsijan, nuoren Duleep Singhin, kristinuskoon ja toimitanut hänet Énglantiin. Siellä poika kiireesti naitettiin toisen pikkuvaltion, Coorgin prinsessalle Viktoria Gourammalle ja nuoripari sijoitettiin asumaan Englantiin. Kiitokseksi nuori rajah allekirjoitti paperin, jolla hän lahjoitti Koh-i-Noorin Englannille.

Kun Intia itsenäistyi, kiveä vaadittiin heti takaisin. Paitsi itsenäinen Intia, timantin omistajaksi ilmoittautui myös jumala Jaganath. 1976 Pakistanin Zulfikar Ali Bhutto vaati kiveä Pakistanille. Siinä vaiheessa Intia ja Pakistan alkoivat kiistellä Koh-iNoorista. Iranilainen sanomalehti liittyi otteluun ja kirjoitti, että kivi kuuluu Iranille Persian shaahin perintönä.

Tällä hetkellä kivi on näytteillä Towerissa, mutta sen tarina tuskin on ohi, ellei joku todella onnistu upottamaan sitä valtamereen.

Trendejä ja villityksiä

Erilaiset hullutukset ilmestyvät tyhjästä ja katoavat tyhjiin säännöllistä vauhtia. Voisin mainita hula-vanteet, superpallot, kääpiönheiton ja 10 km kansankävelyt.

Monet trendeistä ilmestyvät Yhdysvalloissa ja kiertävät maapallon, kuten viuhahtaminen. Jotkut jäävät USA:han. Viimeksi mainituista mainitsen lipputangolla istumisen.

Hollywoodin stuntti Alvin Kelly päätti 1924 istua lipputangon nokassa, koska hänen ystävänsä väitti, ettei hän pysty siihen. Kelly istui 13 tuntia 13 minuuttia (kuva oikealla). Viikkojen sisällä sadat amerikkalaiset yrittivät lyödä hänen ennätyksensä. Ajat venyivät 12, 17 ja 21 päivään. Kansanjoukot kerääntyivät katselemaan kilpailijoita. Kelly päätti saada "lipputangon kuninkaan" arvonimen ja istui lipputangon nupilla Atlantic Cityssä 49 päivää 20 000 ihailijan katsellessa.

Laman alkaessa 1929 trendi kuoli ja korvautui maratontansseilla ("Ammutaanhan hevosiakin").

1939 opiskelija nieli elävän kultakalan - taas vedonlyönnistä ystävän kanssa. Juttu päätyi lehtiin ja pian pääasiassa miespuoliset opiskelijat nielivät tukuittain eläviä kultakaloja, jopa 30 kalaa istuntoa kohti. Eläinsuojelijat puuttuivat asiaan, Massachusettin kuvernööri sääti lain eläinten julmaa ja tarpeetonta tappamista vastaan. Lääkärit varoittivat anemiasta, jonka kaloissa elävät loismadot voisivat aiheuttaa. Lopulta annettiin arvovaltaiselta taholta varoitus, jonka mukaan yli 150 kultakalaa aiheuttaa terveysriskin.

Huippu saavutettiin, kun eräs opiskelija nieli 500 kultakalaa. Tällöin oli kulunut kaksi kuukautta ensimmäisestä kalansyöntitapauksesta. Kesäloma alkoi, ja opiskelijat lähtivät kotiin. Siihen loppui tämä muoti.

Vuonna 1978 Amerikassa esitettiin filmiä "National Lampoon's Animal House", tähtenä John Belushi. Eräässä kohtauksessa pukeuduttiin lakanatoogiin ja laakeriseppeleisiin ja tanssahdeltiin ympäriinsä. Toogabileet tulivat muotiin. Sadoilla campuksilla juhlittiin lakana-asuissa, suurin spektaakkeli oli Wisconsinin Yliopiston toogajuhla, johon osallistui 10 000 opiskelijaa. Syksyllä 1979 juhlat olivat ohi.

Trendit eivät ole ohi, koko ajan tulee uutta. Trendien tutkinnasta on Connie Willis kirjoittanut hauskan kirjan "Bellwether", jos joku sen käsiinsä saa. Siinä on ennustettu enkelitrendi ja kahvin juominen lasista. Suosittelen.

Katoavat puhelinkopit

Kännykät ovat tuhoamassa yleisöpuhelimia - ei vain Suomessa, vaan koko teollistuneessa maailmassa. MTV:n uutisen mukaan yleisöpuhelinten määrä Suomessa vähenee viidessä vuodessa puoleen nykyisestä. Tällä hetkellä puhelinkoppeja on vielä 24 000.


Mies puhelinkopissa
Vasemmalla Huittisten Katugallerian teos, oikealla brasilialainen sovellutus.

Esimerkiksi Tampereella SOONin vastaava asennuspäällikkö Martti Vuorinen sanoo, että kolikkopuhelimien alamäki alkoi euron käyttöön otosta. Vain harvoja koppeja kannatti muuttaa eurokäyttöisiksi. Kännyköiden lisäksi toinen kannattavuutta vähentävä tekijä on puhelinten tuhoamisvimma. "Mikä ihme niissä oikein ärsyttää?"

Muuallakin maailmassa maksupuhelinten katoaminen aiheuttaa vakavia ongelmia. Esimerkiksi Mainessa, USA:ssa, kännyköiden kuuluvuus on erittäin epävarmaa ja katvealueita on paljon, koska maasto on kukkulaista. Silti puhelinyhtiöt purkavat puhelinkoppejaan.

Kuten kaikki katoava, myös puhelinkopit ja maksupuhelimet ovat saaneet bongaajat ja keräilijät liikkeelle. Internetissä on koottuna linkkejä ja kuvamateriaaleja eri puolilta maailmaa (vähän niin kuin junabongaajat Englannissa).

Edelleen on myös paikkoja, joissa maksupuhelin on poikaa. Kiireiset lentoasemat ja vastaavat paikat ovat täynnä korttipuhelimia. Puhelinkoppi on saanut nimiinsä elokuvankin "The Phone Booth".


Pariisilainen rautatieasema

Uusiakin sovelluksia kehitellään. Johannesburgissa Etelä-Afrikassa taksiyhtiöt ovat yhteitstyössä Taxifonen, Vodacom-verkossa toimivan taksipuhelimen kanssa. Takseissa on korttipuhelimet, joilla matkustajat voivat soittaa.

Ugandassa, Viktoria-järvellä, taas on veneisiin sijoitetuja, aurinkopaneeleilla toimivia maksupuhelimia.


Viktoriajärven puhelinkoppi toimii

Forsytein taru

John ja Ada Galsworthy, John Galsworthyn käsialaa

John Galsworthyn (1867 - 1933) suosituin kirja on "Forsytein taru". Vaikka Galsworthy sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon, hän on melko uuvuttavaa luettavaa lukuunottamatta Forsyteja. Sen ymmärtää; Forsytet ovat kertomus hänen omasta suustaan ja kolmiodraamasta Johnin, hänen serkkunsa Arthurin ja Arthurin vaimon Adan välillä.

John Galsworthy rakastui Ada Galsworthyyn heti ensi näkemältä. Rakkaustarina kerrotaan tässä linkissä, vaikka ymmärtääkseni vuosiluvut ovat menneet hiukan ristiin. Pääasiat ovat selvillä: Ada valitti Johnille, että Arthur pieksi häntä ja oli raiskannut hänet. John oli jo rakastunut Adan kauneuteen ja aviollisten kauheuksien tarina herätti hänessä säälin ja rakkauden. Ada ja John solmivat laittoman liiton, kunnes Adan ja Arthurin avioero tuli voimaan ja Ada ja John menivät naimisiin. Lapsia heillä ei ollut.

Adan yllytyksestä John alkoi kirjoittaa ja loi "Forsytein tarussa" ihannoidun kuvan Adasta ja itsestään ja teki Arthurista tarinan konnan. Fiktionaalinen jatko-osa Soamesin ja Irenen lasten tuomitusta rakkaudesta on puhdasta kreikkalaista draamaa. 1967 BBC teki tarinasta historiansa kalleimman mustavalkoisen TV-sarjan, Nyree Ann Porter Irenenä. Sarja saavutti valtavan suosion ja sitä myydään edelleen videona.


Vuoden 1967 Soames, Irene ja Jolyon

Vuonna 2002 "Forsytein taru" filmattiin uudelleen, Irenenä tällä kertaa Gina McKee. Sarja nähtiin hiljattain Suomenkin televisiossa. Tämäkin versio on menestys.


Vuoden 2002 Soames ja Irene

"Forsytein tarun" suosio johti BBC:n tekemään muitakin viktoriaanisia sarjoja, joista Suomessa on nähty "Kahden kerroksen väkeä". Forsytein menestys ei johdu vain viktoriaanisesta ajankuvauksesta, vaan siitä, että se edustaa puhtaasti kirjallisuuden kahta perustekijää. Jo "Tristan ja Isolde" alkoi lauseella: "Arvon herrat, suvaitkaa kuulla kaunis tarina rakkaudesta ja kuolemasta." Edelleenkin hyvissä tarinoissa on oltava nämä kaksi: rakkaus ja kuolema.

Suuri kuuhuijaus

New Yorkissa vastaperustettu "The Sun"-lehti onnistui kehittämään huijauksen, joka on jäänyt lehdistöhistoriaan. 25. elokuuta 1835 lehti julkaisi uutisen, jonka mukaan Uranuksen löytäjän, tunnetun tähtitieteilijä Sir Willian Herschelin poika, Sir John Herschel, oli mullistavalla uudella kaukoputkellaan nähnyt elämää Kuussa.

Sir John Herschel oli matkustanut Etelä-Afrikkaan perustamaan observatoriota uudelle, tehokkaalle kaukoputkelleen. Huijauksen kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä; hän ei itse asiassa saanut edes tietää siitä ennen kuin juttu oli saavuttanut päätöksensä. Huijauksen takana oli Richard Adams Locke, joka väitti saaneensa käsiinsä "Edinburgh Journal of Science" -lehden vielä julkaiemattoman artikkelisarjan. Sen niminen lehti oli juuri lopettanut toimintansa.

Kuutarinat nostivat "The Sun" -lehden levikin yli 19 000 kappaleen painokseen; siitä tuli maailman laajalevikkisin lehti. Jutun paljastuminenkaan ei vähentänyt "The Sunin" levikkiä.

Tarinat, joita Locke lehdelle kirjoitti, olivat hilpeän mielikuvituksellisia. Ensin hän väitti, että Kuussa oli kaukoputkella nähty tiheitä mattoja punaisia kukkia, jotka muistuttivat suuresti unikkoja. Myös metsää ja sininen järvi oli osunut kaukoputken näkökenttään. Tämä maisema oli kansoitettu eläimillä, mm. puhvelilaumalla ja sinisillä vuohilla; myös yksisarvinen oli nähty.

Tarina eteni. Seuraavissa numeroissa ilmoitettiin, että Kuussa oli nähty ihmisenkaltaisia, lepakkosiipisiä olentoja, joilla näytti olevan korkea kulttuuri. He olivat rakentaneet jopa temppelin safiirista. Temppelin pylväät olivat 20 metriä korkeita ja kaksi metriä paksuja. Tällä kohdalla tarinaa Locke valitettavasti petti lukijansa. Hänen mielikuvituksensa ehtyi ja hän päätti artikkelisarjansa kuvaukseen siitä, miten kallisarvoinen kaukoputki oli tuhoutunut, koska aurinko oli paistanut suoraan sen linssiin.

Kuun lepakkoihmiset kiihottivat Maan ihmisten mielikuvitusta. Suunniteltiin jopa keinoja lähettää retkikunta käännyttämään näitä olioita kristinuskoon. Tässä vaiheessa Locke antoi ymmärtää, että tarina ehkä ei pitänytkään paikkaansa, joskin vieritti syyn huijauksesta "Edinburg Journal of Sciencen" tiliin.

"The Sun" jatkoi tavallaan toimintaansa vuoteen 1967, joskin matkalla tapahtui useita sulautumisia muihin lehtiin ja nimenvaihdoksia. Tämänhetkinen "New York Sun" ei ole mitenkään yhteydessä "The Suniin".

Mark Helprinin fantastisessa New York -kuvauksessa "Talvinen tarina" "The Sunilla" on tärkeä rooli. (Fantastisella tarkoitan kirjan kuvausta, en arvoarvostelmaa. "Liian kunnianhimoinen" olisi Helprinin kirjalle sopiva määritelmä. Kannattaa kuitenkin lukea.)

Pontifex maximus

Julius Caesar

Paavin arvonimi maailmalla on "pontiff". Sana on vanha, se periytyy antiikin Roomasta. Roomassa pappien arvonimi oli pontifex. Pappisneuvoston pää oli pontifex maximus. Tämän arvonimen kantaja erosi muista collecium pontificumin jäsenistä siinä, että virka ei ollut puhtaasti uskonnollinen, vaan poliittinen. Niinpä pontifex maximus voi erota vaimostaan, mitä papit eivät voineet.

Tunnettu tarina Julius Caesarin avioerosta kuvaa tätä. Juliuksen vaimo Pompeia osallistui vuotuiseen Bona Dea -jumalattaren juhlaan. Juhla oli tiukasti kielletty miehiltä, jopa miespuolisten jumalien kuvat verhottiin. Kesken juhlan orjatyttö tuli sanomaan Aurelialle, Caesarin äidille, että juhlatalossa oli nähty harpunsoittajattareksi pukeutunut mies. Aurelia kutsui miehen luokseen ja käski tämän poistua. Juhlat keskeytettiin ja Vestan neitsyet puhdistivat ja pyhittivät toisen talon, jossa juhlia voitiin jatkaa - kyseessä oli uskonnollinen seremonia.

Seuraavana päivänä Roomassa juoruttiin, että kyseinen mies oli huonomaineinen ylimys Clodius ja hänen tarkoituksensa oli tavata Caesarin vaimo. Asia tutkittiin ja Clodius julistettiin syyttömäksi. Caesar erosi silti vaimostaan. Sanonnan mukaan hän olisi huomauttanut, että Caesarin vaimon on oltava epäilysten yläpuolella. Itse asiassa hän sanoi, että pontifex maximuksen vaimoon ei saa epäilys langeta.

Pontifex maximuksen virkaan kuului mm. vuoden pituuden määrittely - lyhentämällä tai pidentämällä vuotta pontifex maximus voi vaikuttaa esimerkiksi äänestyksiin. Julius Caesar teki lopun tästä julistamalla voimaan juliaanisen kalenterin, jota ortodoksinen kirkko vieläkin käyttää.

Kun Augustuksesta tuli keisari, hänet nimitettiin myös pontifex maximukseksi. Tämä lisäsi uskonnollista vaikutusvaltaa maalliseen keisarin virkaan. Hänen jälkeensä Rooman keisarit käyttivät arvonimeä 400-luvulle asti. 300-luvulla Rooman piispa otti arvonimekseen pontifex maximuksen korostaakseen puolestaan maallista arvoaan. Tämä arvonimi siis muuntui ajan kuluessa "pontiff"-nimitykseksi.

Tapana on kertoa, että pontifex tarkoitti"sillanrakentajaa" ja että ensimmäiset pontifexit tarkkailivat mm. Rooman siltojen kuntoa ja tulvavesien korkeutta. Myöhemmin nimen on tulkittu tarkoittavan välittäjää ihmisten ja jumalten välillä. Niinpä arvonimeä on pidetty erityisen sopivana paaville.

Lentävät taksit

Jetpod-mallit

Yleisin science fiction -kuvitelma tulevaisuuden kaupungista on lentävillä autoilla hoidettu liikenne. Seuraavana tulevat sitten liikkuvat jalkakäytävät. Insinöörit ovat taas suunnittelemassa lentäviä autoja. Lontoolaisyhtiö Avcen suunnittelee "jetpod"-nimisiä lentäviä takseja, jotka pystyisivät nousemaan ilmaan 125 metrin tilassa (laskeutuminen tarvitsee enemmän tilaa), ovat äänettömiä ja ympäristöystävällisiä. Yhtiön mukaan koneet voisivat hoitaa Lontoon liikennettä jo vuoteen 2010 mennessä. Jetpod ottaisi 6-7 matkustajaa ja matkan hinta olisi n. 18€.

Muita suunniteltuja malleja olisivat yksityinen pikakone, armeijan käyttöön soveltuva laite, jonka voisi muuntaa ambulanssikoneeksi, ja kauko-ohjattava kone pelastustarkoituksiin. Avcenin jetpodit olisivat kahdella suihkumoottorilla varustettuja malleja, mutta osa suihkuvoimasta olisi suunnattu siiven läpi alaspäin, minkä vuoksi kone voisi nousta lyhyemmältä matkalta ja suuremmalla nopeudella kuin nykyiset suihkukoneet.

Tämä siis mainostekstistä. Asiantuntijat huomauttavat, että suunnitelmassa on yksi vakava vika: raha. Yhtiöllä on rahaa juuri ja juuri testilentoon. Ennen kuin toimivat mallit saataisiin liikenteeseen, rahoitusta on tultava lisää ja paljon. Toisaalta, jos laite todella toimii, se on juuri sitä, mitä suurkaupungit rukoilevat. Esimerkiksi Moskovan väitetään olevan hyvin kiinnostunut.

Joka tapauksessa jetpod on ylittänyt uutiskynnyksen. CNN on tehnyt siitä jutun, samoin monet alan tekniset Internet-sivut. Ehkä piankin näemme liikenteessä samanlaisen keltaisen, lentävän taksin, jolla Bruce Willis hommasi itsensä vaikeuksiin filmissä "The Fifth Element".

Maailman unohdetut kolkat

Comoros Islands

Maapallolla on useita kolkkia, jotka ovat olleet tärkeitä ja kuuluisia aikoinaan, mutta ovat nyt kadonneet maailman tietoisuudesta. Comoros-saariryhmä Madagaskarin ja Mozambikin välissä on eräs näistä kolkista.

Aikoinaan Comoros oli tärkeä paikka. Intian valtamerellä liikkuvat merenkulkijat tunsiat sen hyvin. Valaanpyytäjät, kauppiaat ja merirosvot pysähtyivät saarilla ottamassa vettä ja ruokaa, lepuuttamassa miehistöään ja korjaamassa laivojaan. Siihen aikaan Anjouan oli saarista suosituin. Grande Comoren saarella on Karthalan tulivuori, maailman suurin aktiivinen tulivuori, mutta Anjouan oli tasainen ja matala. Suezin kanava lopetti tämän liikenteen, ja sen jälkeen Comorista tuli unohdettu saariryhmä.

Comorin saaret kuuluivat Ranskalle vuoteen 1975 asti. Silloin kiistojen jälkeen saaret lukuunottamatta Mayottea itsenäistyivät ensin, sitten muodostivat valtioliiton nimeltään "Union the Comoros". Jokaisella saarella on silti oma presidenttinsä ja taloutensa. Saarten yhteenlaskettu väkimäärä on 600 000 asukasta, joista noin puolet on alle 14-vuotiaita.

On ymmärrettävää, että saaret ovat epätoivoisen köyhiä. Asukkaat viljelevät riisiä ja kalastavat. Luonnontuotteita ovat vanilja, ylang-ylang ja mausteneilikka. Valtioliiton asukkaat pyrkivät keinolla millä hyvänsä ranskalaisten hallitsemaan Mayotteen. Esimerkiksi Anjouanista salakuljetetaan 40 asukasta päivässä, ja pienten moottoroitujen salakuljetusalusten, "kwaaza-kwaazan" kaatumiset ovat arkipäivää.

Tällä hetkellä lisäongelman muodostaa Grand Comoren tulivuorenpurkaus. Karthala purkautuu ja asukkaat yrittävät paeta kylästä toiseen. Viime kädessä vastassa on vain meri. Karthala on aikaisemmin sylkenyt tuhkan ja laavan lisäksi myrkkykaasuja.

Comoros on tiedemaailmassa tunnettu yhdestä asiasta: Coelacanthus, ennen nimeltään Latimeria, elää runsaana saaria ympäröivässä meressä. Täältä tavattiin ensimmäisenä tämä elävä fossiili, varsieväkala. Coelacanthuksen uskotaan olevan välivaihe matkalla merestä maalle.

Jos Karthala suvaitsee rauhoittua, Comoros voisi olla mukava turistikohde, mutta senkin liikenteen vie ranskalaisten Mayotte. Voimme olla varmoja, että tänäänkin kwaaza-kwaazat kuljettavat nälkäisiä ja toiveikkaita Comorosin asukkaita Mayotteen ja mahdollisesti päätyvät Intian valtameren syvyyksiin.


Mutsamudu,. Anjouanin pääkaupunki

Kuninkaan tauti

Kosketusraha

Ehkä merkillisin kuninkuuteen liittynyt tapa Euroopassa oli usko, että hallitsijan kosketus paransi risataudin eli scrupulan. Kyseessä on tuberkuloosin kaularauhasiin pesiytynyt muoto. Tapa alkoi Englannissa joskus 1300-luvulla ja ilmeisesti Ranskassa pian sen jälkeen. Viimeinen Englannin hallitsija, joka paransi kosketuksellaan risatautisia, oli kuningatar Anna. Hänen jälkeensä seurasi "mainio vallankumous", joka vuonna 1689 nosti valtaistuimelle kuningas Vilhelm III:n. Hän oli alkuaan hollantilainen ja ilmeisesti liian maanläheinen uskoakseen jumalallisiin voimiinsa - tai sitten liian epäluuloinen asettaaksen valtansa koetukselle.
Ranskassa tapa jatkui vallankumoukseen saakka.

Miksi halltisijoiden uskottiin voivan parantaa juuri risatautia, on epäselvää. Joidenkin teorioiden mukaan parantava voima tuli pyhästä öljystä, jolla hallitsija oli voideltu, tositen mukaan pelkästään hallitsijan pyhä veri riitti, niin että kyky oli niilläkin, jotka olivat kuninkaan verta, vaikka he eivät olleetkaan voideltuja. Joskus vallananastajat todistivat asemansa parantamalla sairaita. Perkin Warbeck, joka Ruusujen sodan aikana väitti olevansa kuningas Edward IV:n poika, kosketti ihmisiä ja he ilmeisesti paranivat. Joka tapauksessa näytelmän on täytynyt olla vaikuttava: sadat vaikeroivat, epämuotoiset ihmiset jonossa, hallitsija rikkaassa asussa, kirkonmiesten ja aatelisten saattamana, koskettamassa jokaista kärsivää vuorotellen.

Hallitsija ei suinkaan koskettanut sairasta paljaalla kädellään, vaan Englannissa kultakolikolla, jota kutsuttiin kosketusrahaksi. Kolikossa oli toisella puolella Pyhän Yrjön kuva, toisella laiva. Ranskassa sairaalle annettiin nauhanpätkä kaulaan sidottavaksi, ja nauhassa oli hopeakolikko. Maallisesti tulee mieleen, että kannatti jonottaa saadakseen arvokkaan kolikon, kävi taudin sitten miten kävi.

Kuningaslaji MotoGp

Valentino Rossin voittajanilme

MotoGp on urheilun kuningaslaji. Digi-TV:n katsojia on sillä hemmoteltu jo jonkin aikaa. Tänään analoginen puoli näytti ensimmäisen kerran piikkiluokan (125 cc) lisäksi MotoGp:tä.

Moottoriurheilu on kiinnostavaa katseltavaa naisellekin, kunhan se on jännittävää. Formula on tylsää. Moottoripyörä on nopeita tilanteita, yllättäviä kaatumisia, uskaliaita tilannemuutoksia ja villejä nuoria miehiä, jotka ajavat kylmän ammattimaisesti ja pelleilevät sen kuin ehtivät.

Katsojan sisäänajoa auttaa, kun on käytettävissä asiantuntija, joka opettaa, miksi kannattaa ajaa edellä kulkevan pyörän imussa, mitä ovat slicksit, miksi kuljettajat näyttävät koskevan polvella rataa ja mitä merkitsee valkoinen lippu. Sen jälkeen saakin seurata niin, ettei ehdi henkeä vetää ja haluaa mennä henkilökohtaisesti kuristamaan sen idiootin, joka katkaisee mainostauon ajaksi, kun Max Biaggi on Valentino Rossin imussa ja takakaarteessa alkaa sataa.

Tässä lajissa oppii tuntemaan henkilökohtaisesti suosikkiajajansa. Esimerkiksi koko GP:n kuningas on Valentino Rossi, joka näyttää Peter Panilta ja tuntee lempinimen "The Doctor". Oma henkilökohtainen suosikkini on silti Max Biaggi, 33-vuotias tasainen, kylmäpäinen ajaja, jolla silti riittää huumoria.


The Doctor kulmasta, josta kilpailijat hänet yleensä näkevät. Ylänurkan pieni kuva: Valentinon hurma on synnynnäistä.

Parasta jännitysnäytelmää oli esimerkiksi viime viikon Jerezin osakilpailu, jossa Rossi ja Sete Gibernau kävivät huikean loppukamppailun. Siinä Rossi mutkassa työntyi väkisin Seten ohi, Sete kaarsi nurmikon kautta ja loukkasi pahasti jo kerran leikatun olkapäänsä, mutta tuli silti toiseksi.

Koko laji on yhtä sairaalaa, kaatumiset ovat juuri niin vaarallisia kuin näyttävätkin. Estorilissa Gibernaulla oli loukkaantunut olkapää, Checalla murtunut nilkka, kahdella ajajalla katkennut ranne ja useat parantelivat murtuneita varpaita tai sormia. Näitä gladiaattoreita ei pieni häiritse.


Max Biaggi ja tyypillinen törmäystilanne.

Tosi-TV on muodissa. Tämä on tosi-TV:tä parhaimmillaan ja hakkaa huonon jännityselokuvan. Siitä vain sohvannurkkaan ja rystyset suuhun!

Raposa Serra del Sol

Intiaanisotureita jousineen ja nuolineen valmiina puolustamaan aluettaan

Raposa Serra del Sol -reservaatti Amazonin alueella on eilen luovutettu intiaaneille. Reservaattiin pääsemiseen tarvitaan erityinen lupa. Alueelta siirretään pois 550 brasilialaista, jotka ovat pääasiassa viljelleet riisiä. Valtio korvaa heille menetetyt maat. Reservaatissa asuu 15 000 makuxi-, taurepang-, wapixana- ja ingariko-heimojen jäsentä, jotka ovat taistelleet alueestaan jo 30 vuotta.

Vuonna 2000 intiaanit rakensivat alueelle johtaville teille tiesulkuja. He pysäyttivät ajoneuvoja ja tutkivat ne. Kaivostyökalujen ja alkoholin tuonti alueelle oli kielletty. Osavaltion kuvernööri puolestaan vastasi uhkaamalla sulkea alueen koulut. Intiaanipäälliköitä surmattiin, kyliä tuhottiin maansiirtokoneilla ja kaikki sadot poltettiin ja kotieläimet ammuttiin. Tuhotekojan tekana olivat alueelle laittomasti muuttaneet riisinviljelijät ja kaivosmiehet.

"Me olimme täällä ennen kuin Brasilian valtio edes muodostettiiin. Valkoiset tulivat vasta eilen. Miten he voivat väittää, että maa on heidän?"

Kun Luis Ignazio Lula da Silvasta tuli Brasilian presidentti 2003, maa-asia alkoi edetä ja nyt reservaatti on tosiasia. Yllättäen reservaatin intiaanit eivät kaikki ole rajoitusten kannalla. Heidän mukaansa työnsaanti vaikeutuu eivätkä rajat estä prostituution ja alkoholismin leviämistä.

Rajoitettu turismi saattaa olla osavastaus ongelmiin. Reservaatin alueella on mm. Roraiman vuori, jonka ensimmäisenä näki Sir Walter Raleigh vuonna 1595. Roraima on ns. tupai-vuori. Sen rinteet kohoavat kohtisuoraan tasangolta, laeltaan vuori on pöytävuoren tyyppinen. Sen kasvillisuus ja eläimistö ovat olleet pitkään eristyneinä ympäristöstään ja muodostavata mielenkiintoisen habitaatin. Sir Conan Doyle sai Roraima-vuoresta inspiraation "Kadonnut maailma" -kirjaansa, jossa vuoren laelta löytyi dinosauruksia. "Arachnofobia"-filmissä vuori oli myrkyllisten hämähäkkien kotipaikka.


Alueen kartta

Chinatown Suomenlahdelle?

Baltic Pearl

Shanghailainen investointiyhtiö, jonka Kiinan valtio omistaa, on suunnittelemassa kiinalaiskaupunkia - nimeltään "Baltic Pearl" - Suomenlahden rannalle lähelle Pietarin kaupunkia.

Kaupunki on tarkoitettu 35 000 asukkaalle, joista noin 400 arvioidaan olevan kiinalaisia liikemiehiä perheineen. Eri lähteiden mukaan kaupunkiin pitäisi tulla hotelleja, ravintoloita, hypermarketteja, elokuvateattereita, kouluja, klinikoita ja buddhalainen temppeli. Hinta-arvio on noin 1,5 miljardia $. Pietarin kaupunginjohtaja Valentina Matvijenko kannattaa hanketta ja sanoo, että se toisi Pietariin 35 000 työpaikkaa. Suunnitellun kaupungin paikka on nyt täysin kehittämätöntä aluetta.

Nyt aietta vastaan on noussut liike, joka keräsi mielenosoitukseen 200 vastustajaa. Liikkeen käynnisti paikallinen pursiseura, jonka alueelle suunniteltu kaupunki sijoittuu.

Joulukuun jälkeen ei ole nähty mitään konkreettista toimintaa, mutta suunitelmien mukaan "Baltian Helmen" pitäisi olla valmiina 5-6 vuoden kuluttua. Paikalliset vastustajat epäilevät, että alueelle tunkeutuu kymmeniä tuhansia kiinalaisia ja seurauksena on prostituutiota ja rikollisuutta. Enemmistö vastustajista sanoo, että he eivät vastustaisi hanketta, jos sen takana olisivat eurooppalaiset.

Toisaalta 34% asukkaista kannattaa hanketta. Svetlana Gavrilova, alakoulun opettaja, sanoo: "Tärkeintä on, että aluetta kehitetään. Ei ole tärkeää, tekevätkö sen venäläiset, kiinalaiset vai marsilaiset."

Urheat Voyagerit

Voyager, Saturnus ja kuita

Vuonna 1977 NASA lähetti kahden viikon välein Voyager 1 ja 2 -luotaimet tutkimaan Aurinkokunnan etäisempiä planeettoja Seuraava tilaisuus, jolloin kaikki planeetat ovat samassa linjassa, on vuonna 2153. Luotaimet olivat NASAn huomattavain menestys. Ne lähettivät Maahan kuvia ja muuta dataa Aurinkokunnan neljästä suuresta planeetasta: Jupiterista, Saturnuksesta, Uranuksesta ja Neptunuksesta. Voyagerit paljastivat ennen aavistamattomia ihmeitä, Jupiterin ja Uranuksen renkaat, 22 uutta kuuta, lähikuvia Jupiterin ja Saturnuksen kuista. Titanin ilmakehän, Ion tulivuoret ja Europan meret.

Ohitettuaan planeetat vuosina 1980 ja 1981 Voyagerit ovat matkanneet kohti Aurinkokunnan rajaa ja lähettäneet koko ajan tietoja, vaikka tällä hetkellä radiosignaalilta kuluu 12 tuntia matkalla Maahan. Lähimmän viiden vuoden kuluessa Voyagerit saavuttavat Auringon magneettikentän rajan, heliosfäärin, ja siirtyvät todella tuntemattomaan ulkoavaruuteen. Ne matkaavat alueille, joille ihminen ei ehkä koskaan pääse kuin mielikuvituksessaan.

Ja mitä tekee NASA? Päättää huomenna, sammuttavatko ne yhteyden Voyagereihin! Rahapula. Siellä ne vaeltavat, urheasti piipittäen, kunnes helvetti jäätyy, mutta kukaan ei kuuntele. Puuttuu 4 miljoonaa dollaria vuodessa. Hiljainen hetki huomenna Voyagereille.

Ankan aivastus (ja sian)

Punaisen Ristin australialaisia vapaaehtoisia 1918

Maailma seuraa nykyään lintuinfluenssan leviämistä. Tauti tarttuu linnuista ihmisiin ja saattaa tappaa, mutta pahinta olisi, jos se kehittäisi ihmisestä toiseen tarttuvan muodon. Silloin tällöin tällaisia versioita on syntynyt, ja seurauksena on yleensä pandemia. Normaalisti influenssa kiertää ihmisestä toiseen ja muuntuu hiukan matkalla. Kun muuntelu on kehittynyt siihen mittaan, että immuniteetti ei kunnolla toimi, seuraa uusi epidemia.

Varsin paha influenssaviruksen versio esiintyi vuonna 1957. Se tappoi 4 000 000 ihmistä. Virus hävisi vuonna 1968, mutta sitä säilytettiin laboratorioissa. Nyt virusnäytteitä on vahingossa toimitettu testieränä 18 eri maahan. WHO on lähettänyt hätäviestin ja pyytänyt tuhoamaan näytteet. Koska vuoden 1968 jälkeen syntyneillä ei ole immuniteettia, viruksen karkaaminen voisi tappaa miljoonia ihmisiä.

Vuoden 1918 influenssaepidemia levisi ja tappoi kuin musta surma aikoinaan. Sitä kutsuttiin espanjantaudiksi, koska se riehui Espanjassa erityisen tuhoisasti tappaen kahdeksan miljoonaa. Ensimmäinen maailmansota oli jo heikentänyt usean maan väestöä nälän ja sodille tyypillisten tautien (mm. pilkkukuume) vuoksi, ja Euroopan ja Yhdysvaltojen sairaalat olivat jo täynnä haavoittuneita. Tämä oli yksi syy epidemian tuhoisuuteen. Toinen syy oli se, että kyseessä oli eläininfluenssa, joka oli muuntunut ihmisiin tarttuvaksi, joten kenelläkään ei ollut immuniteettia. Taudin alkuperä on epäselvä. Sen sanotaan usein alkaneen Kiinasta, kuten niin moni muukin influenssaepidemia. Kiinassa ihmiset, siat ja lintukarja elävät yhteisessä ekoyhteisössä, joka aiheuttaa influenssavirusten siirtymisen ja muuntumisen.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa useat virustartunnat länsimaissa alkoivat hevosflunssana, koska ihmiset käyttivät hevosia paitsi vetojuhtina, myös ratsastukseen. Englannissa havaittiin, että hevoset alkoivat yskiä n. kaksi kuukautta ennen ihmisten saamia tartuntoja. Espanjantaudin epäillään alkaneen sikafarmilta Iowassa ja levinneen armeijan kutsuntojen vuoksi Eurooppaan ja sieltä kotiutettujen sotilaiden mukana takaisin Yhdysvaltoihin.

Iowan sikojen yhteys tautiin alkoi selvitä paljon taudin riehumisajan jälkeen. Aikalaiset syyttivät taudista mm. saksalaisia sukellusveneitä, jotka salakuljettivat virusta amerikkalaisiin satamiin. Jopa planeetta Venus on saanut syyt niskoilleen (jos planeetalla nyt on niska).

Ihmiset ja eläimet syyllistyvät samalla tavoin influenssaviruksen kiertoon. Arvovaltainen maailman terveysjärjestön virkamies on sanonut: "Jos haluatte välttää pandemian, älkää aivastelko ankkojen päälle."

Valkoiset tiikerit

Xingtan valkoiset viitospennut

Valkoiset tiikerit ovat suosittuja kohteita eläintarhoissa ja näyttelyissä. Ne eivät ole albiinoja, vaan valkoinen värimuunnos Bengalin tiikeristä. Joskus väitetään, että Amurin tiikereitä on nähty valkoisena, mutta silloin on kyseessä Bengalin tiikerin kanssa risteytetty muunnos.

Koska valkoisuuden aheuttaa väistyvä geeni, valkoiset pennut ovat harvinaisia ja asiantuntijoiden mukaan niiden terveys ei ole yhtä hyvä kuin normaalin värimuunnoksen. Silti eläintarhat ovat mielissään ja ylpeitä valkoisista tiikereistään. Nanjingin eläintarha on saanut kuukausi sitten peräti viitoset. Ylpeä emo Xingta on saanut yhdeksäntoista pentua viimeisten viiden vuoden aikana. Kiinalainen lähde ei kerro, miten monet pennuista ovat kasvamassa aikuisiksi, mutta ensi esiintymisessään yleisön edessä 11. huhtikuuta pennut ainakin olivat aivan jumalattoman söpöjä.


Emo Xingta

Grace O'Malley

Grace's Castle ja kuningatar Elisabeth

Englannissa ja erityisesti Irlannissa tunnetaan suurta mielenkiintoa Grace O'Malleytä kohtaan. Naismerirosvot ovat muodissa. Grainne Ni Mhaille, englantilaisille Grace O'Malley, on historiassa tunnettu kohtaamisestaan kuningatar Elisabethin kanssa. Molemmat olivat silloin noin kuudenkymmenen, ja kohtaamisen on täytynyt olla mielenkiintoinen. Grace oli purjehtinut, sotinut ja rosvonnut 16-vuotiaasta asti. Elisabethin kanssa hän keskusteli latinaksi. Elisabeth oli viihdyttänyt pöydässään merirosvoja koko hallintonsa ajan - Drake, Hawkings ja Raleigh olivat rikastuttaneet kruunua ryöstösaaliillaan. Grace taas oli ansainnut elantonsa itselleen, klaanilleen ja lapsilleen mereltä - mikä ei tarkoittanut turskasaaliita.

Grace syntyi 1530 Owen O'Malleyn tyttäreksi ja purrjehti isänsä kanssa. 16-vuotiaana Grace meni ensimmäistä kertaa naimisiin Donal O'Flahertyn kanssa. Donal kuoli 1565 taistelussa Joycen klaanin kanssa. Grace ei saanut leskenosaansa O'Flahertyiltä, joten hän meni ja perusti oman laivaston. Myöhemmin hän nai Richard Burken. Toisten mukaan Grace ja Richard erosivat vuoden kuluttua, toisten mukaan pysyivät naimisissa Richardin kuolemaan asti. Discovery Channelin mukaan he tulivat hyvin toimeen keskenään ja olivat liikekumppaneita; he vain eivät kyenneet elämään samassa linnassa.

Kun Grace oli jäänyt uudelleen leskeksi, hän palasi merirosvokuningattaren elämään. Kuningattaren luo hän päätyi, kun kuvernööri Sir Richard Bingham sai hänet vangiksi ja vaikka Grace pääsi vapaaksi useiden kuukausien vankeuden jälkeen (hänen klaaninsa miehet antautuivat vangeiksi hänen sijastaan), Sir Richard riisti O'Malleyn klaanilta kaiken maaomaisuuden. Grace kääntyi suoraan Elisabethin puoleen ja sai audienssin, joka herätti aikalaisten mielikuvituksen.

Vaikka hurjimmat tarinat tästä kohtaamisesta eivät ole tosia (Grace tuskin purjehti ylös Thamesia kanuunat paukkuen), ladyt pääsivät sopimukseen, ja Grace kuoli 1603 linnassaan Grace's Castlessa (kuvassa esiintyvä puolustuslinna - Grace ei kieriskellyt ylellisyydessä) eikä taistelussa, vaikka tällaistakin tarua kerrotaan - hän oli sentään kuollessaan 73-vuotias. Sir Richard kutsuttiin Englantiin ja kuoli epäsuosiossa.

Romanttisia tarinoita ja asiallisia historioita Gracesta riittää. Irlannilla on kovin vähän kuuluisia naisia tarjottavana. Merirosvokuningatar sopii hyvin Cathleen ni Houlihanin maan tunnukseksi.

Charles ja Viktoria

Viktoria ja Albert

Prinssi Charles on vuosien mittaan alkanut harrastaa perinteitä. Toisessa avioliitossaan hän tuntuu seuraavan kuningatar Viktorian jälkiä. Viktoria vihittiin Buckinghamin palatsin kappelissa, mutta hän vietti hääyönsä Widsorin linnassa. Aikalaiset tekivät paljon säädyttömiä vitsejä siitä, että reitillä Lontoosta Windsoriin on paikka nimeltä "Maidenhead" ja pohtivat, miten Albert sen läpäisisi. Charlesin ja Camillan reitillä ei Maidenheadia ollut.

Häämatkalleen Charles ja Camilla menivät Balmoraliin, Skotlantiin. Tarkkaan ottaen paikka on Birkenhall, joka sijaitsee Balmoralin alueella parinkymmenen kilometrin päässä itse linnasta . Balmoral oli prinssi Albertin hankinta ja siitä tuli Viktorian suosikkilinna. Siellä hän ja Albert kävivät kävelyllä, metsästivät ja ratsastivat poneilla. Albertin kuoleman jälkeen Viktoria ajeli mielellään ponikärryillä. Mukana oli kuuluisa skotti mr. Brown, jonka kanssa Viktoria ryyppäsi viskiä. Kaikkia näitä ajanvietteitä Charles ja Camilla huhun mukaan aikovat harrastaa, todennäköisesti myös viskin ryyppäämistä. Charlesin on erityisesti mainittu aikovan kalastaa Balmoralin alueella virtaavasta Muick-joesta.

Häitä edeltävät lehtijutut antoivat ymmärtää, että Windsorin kaupungintalo, jossa siviilivihkiminen tapahtui, olisi jonkinlainen slummihökkeli graffiteja seinillä ja ikkunoissa laudat. Todellisuudessa rakennus on erittäin arvokas ympäristö mihin toimitukseen tahansa. Kaupungintalon virallinen nimi on "Guildhall", ja sen on piirtänyt sir Christopher Wren, joka piirsi myös yli 50 kirkkoa Lontooseen mukaan lukien St. Paulin katedraalin. Guildhall rakennettiin vuonna 1690. Äärettömän kunnianarvoisa paikka astua avioliittoon.


Guildhall, Windsorin ylpeys

Muovikanisterin ylistys

Vesiruukut ja naiset

Puolalainen reportteri Ryszard Kapuscinski kuvaa kirjassaan "Eebenpuu", miten muovikanisteri mullisti Afrikan naisten elämän. Afrikka on kuiva maanosa, ja vettä joudutaan kantamaan usein tuntien kävelymatkan päästä kyliin ja pelloille. Tämän työn tekivät naiset raskaine saviruukkuineen. He joutuivat nousemaan pimeän aikaan ehtiäkseen noutaa veden ja palata takaisin sytyttämään tulen (polttopuut piti myös kerätä ja kantaa) ja sitten tekemään muut työt ruoanlaitosta maanviljelykseen ja pyykinpesuun.

Sitten tulivat muovikanisterit. Ne eivät ole koristeellisia kapineita, pikemminkin kiusallista jätettä täällä vauraammassa maailmassa. Afrikan naisten elämän ne muuttivat. Muovikanisteri on kevyt ja helppo kantaa. Niitä on myös eri kokoisia. Kanisterien ansiosta veden kanto annettiin lapsille, jotka pystyivät hoitamaan tehtävän. Naisten aikaa vapautui monta tuntia joka päivä. Lisäksi monin paikoin vesi tuodaan tankkiautoilla, jotka kulkevat perin säännöttömästi. Ihmiset joutuivat jonottamaan helteessä kalliine saviruukkuineen, joita ei voinut jättää yksin. Ne olisi varastettu. Kanisterit ovat halpoja, ne uskaltaa jättää ja mennä varjoon tai tekemään jotakin muuta. Kapuscinskin mukaan tavallinen näky Afrikan teiden varsilla oli pitkä jono kanistereita, jotka odottivat tankkiautoa.

Ylistys muovikanisterille!


Vesikanisterit ja lapset

Pyhä Johannes Paavali II

Johannes Paavali II on kuolemansa jälkeen kerännyt Roomaan miljoonia ihmisiä. Jotkut ovat eronneet työstään päästäkseen Roomaan, kuten televisiossa haastateltu tulikivenkiukkuinen puolalainen mies (hän ei kaikkien vaivojensa jälkeen päässyt katsomaan paavin ruumista). Toiset "huutavat koko yön hallelujaata kurkku suorana", kuten ärtynyt roomalaisnainen valitti. Miljoonat ovat varmoja siitä, että paavi julistetaan pyhimykseksi ja mahdollisesti vauhdilla.

Vatikaani on varsin tarkkana pyhimystensä suhteen. Johannes Paavali II itse julisti pyhimykseksi suurimman ihmismäärän vuosiatoihin: 482 uutta pyhimystä liittyi kalenteriin hänen paaviusaikanaan ja 1337 julistettiin autuaaksi. Vatikaanin sääntöjen mukaan autuaaksi julistamiseen tarvitaan ainakin yksi todistettu ihmeteko, joka on johtunut henkilön rukoilemisesta tämän kuoleman jälkeen. Pyhimykseksi julistaminen vaatii kaksi täten tehtyä ja todistettua ihmetekoa. Koska useimmat ehdotetut ihmeet ovat lääketieteellisiä laadultaan, Vatikaanilla on 100 tohtorin asiantuntijajoukko tutkimassa näitä ihmeitä. Paranemisen on oltava äkillinen, täydellinen ja pysyvä ja ilman lääketieteellistä syytä.

Vatikaanissa on viime aikoina levinnyt ajatus, jonka mukaan vaatimus ihmeistä on anakronistinen, ja paaville oli jo esitetty uusi formula. Sen perusteella pyhimykseksi julistamiseen riittää sankarillinen elämä ja kaikkien kristillisten hyveiden noudattaminen. Jos uusi paavi, kuka hän sitten tuleekaan olemaan, hyväksyy tämän formulan, Johannes Paavali II voi hyvinkin liittyä pyhimysten joukkoon.

Ihmeitä on jo alkanut putkahdella. Meksikossa 19-vuotias Heron Badillo väittää sairastaneensa 15 vuotta sitten leukemiaa. Paavi suuteli häntä Zacatecain lentokentällä, ja sen jälkeen Heronin ruokahalu palasi. Nyt hän on täysin parantunut.

Ikävä kyllä Heron Badillo ei kelpaa pyhimyksen ihmeteoksi. Ensinnäkin paavi oli tapahtuman aikaan elossa, toiseksi 4-vuotias Heron ei ollut etukäteen rukoillut paavia, ja kolmanneksi paranemista ei ole vahvistettu Vatikaanin tarkkojen sääntöjen mukaan.

Eläkäämme kuitenkin toivossa. Miljoonien Pietarinkirkon aukiolle kerääntyneiden ihmisten joukosta luulisi lähikuukausien aikana löytyvän kaksi parantunutta.

Sattumanvaraiset vallankaappaukset

Katariina Suuri

Usein väitellään, ovatko historian suuret hetket riippuvaisia sattumasta vai ovatko ne kohtalon pakottamia. Minun kantani on, että sattuma määrää asioita melko tavalla. Viimeksi Kirgisian vallankaappaus toteutui, koska ikävä räntäsade sai vallasta syöstyn presidentin kannattajat pysymään kotona. Jos sää olisi pysynyt kauniina, hekin olisivat pystyttäneet telttaleirin päätorille, ja kuka tietää, mitä silloin olisi tapahtunut?

Venäjän kohtaloita käänteli kerran aamuvirkku kampaaja. Pieni kertaus: Pietari Suurta seurasi valtaistuimelle hänen tyttärensä Elisabeth. Elisabethillä ei ollut laillista lasta, joten hän tuotatti Saksasta - Holsteinista - etäisen sukulaispoikansa Pietarin Venäjän tsaariksi. Pietari oli perin epäonnistunut yksilö, joten Elisabeth hankki hänelle niin ikään Saksasta, Anhalt-Zerbstin pienestä ruhtinaskunnasta (vaikka mitä merkitystä sillä oikeastaan on?) 14-vuotiaan pikku ruhtinattaren nimeltä Sophia. Nuoret vihittiin ja Sophiasta tuli Jekaterina - Katariina. Elisabethin idea oli saada kruununperijä, jonka hän itse voisi kasvattaa sopivaksi.

Pietari vaikutti kyvyttömältä hankkimaan lapsia tai siis yleensäkin kykenemättömältä. Hän oli muutenkin ainakin puolihullu - piiskasi koiriaan, tuomitsi rottia hirtettäviksi suurin juhlamenoin ja pakotti nuoren vaimonsa seisomaan tuntikausia äksiisiä kivääri olalla. Elisabeth esitteli Katariinan hurmaavalle hovilaiselle ja kun Katariina tuli raskaaksi, Elisabeth lähetti hovilaisen ulkomaille. Vauva vietiin suoraan synnytyshuoneesta Elisabethin hoiviin.

Kun Elisabeth kuoli, Katariina oli vaikeassa tilanteessa. Pietari oli onnistunut hankkimaan rakastajattaren, ilmoitti julkisesti, ettei ole kruununperijän isä, ja halusi erota vaimostaan. Hovi ja upseerit olivat myös tyytymättömiä uuteen tsaariinsa, mutta monet kannattivat silti laillista tsaaria, joita Pietarin lisäksi oli kaksi muutakin; Elisabeth oli syrjäyttänyt Ivan-nimisen vauvan, joka oli jo julistettu tsaariksi ja joka oli viettänyt koko elämänsä vankeudessa. Ja sitten oli pikku Paavali, Katariinan poika. Katariinan ympärille oli muodostunut pieni ryhmä salaliittolaisia, mutta hän oli raskaana, ja mitään ei voitu tehdä, ennen kuin synnytys oli ohi. (Lapsen isä oli Grigori Orlov, myöhemmin toistakymmentä vuotta Katariinan puolivirallinen puoliso ja veljineen salaliiton sielu.)

Nyt tulemme kampaajaan. Pietari sai vihiä salaliitosta ja antoi vangita yhden sen jäsenistä. Muut tiesivät, että hän laulaisi, ja sen jälkeen kaikkien henki oli mennyttä. Katariina oli lähetetty Mon Plaisir -nimiseen huvilinnaan 12 kilometrin päähän Pietarin kaupungista - oli kesäkuu 1762. Grigori Orlov lähti pienen joukon kanssa päätäpahkaa hakemaan Katariinaa. He ehtivät perille kuudelta aamulla, herättivät tsaarittaren ja nakkasivat hänet vaunuihin yllään jonkun musta surupuku ja Orlovin sotilasviitta. Hänen tukkansa oli yön jäljiltä sekaisin ja hänellä oli vielä päässään pitsinen yömyssy.

Vastaan tulivat vaunut, joissa matkusti Katariinan aamuvirkku kampaaja tulossa Mon Plaisiriin. Kampaaja siirtyi nopeasti tsaarittaren vaunuihin ja kampasi ja kaunisti hänen hiuksensa ja kasvonsa. Pietarissa hänelle etsittiin Preobrazenskojen kaartin univormu ja hän vaati joukoilta uskollisuudenvalaa valkoisen hevosen selässä, miekka koholla. Pienen epäröinnin jälkeen hänelle hurrattiin ja upseerit tulivat antamaan uskollisuudenvalansa.

Tämä oli käännekohta. Uskooko kukaan, että joukot olisivat hurranneet, jos heille olisi esitelty pörröinen nainen palvelijattaren puvussa, upseerin viitassa ja päässään pitsinen yömyssy? Lähinnä he olisivat kysyneet, mistä Pietarin kapakasta Orlov tämän hutsun oli kaivanut. Katariina ei koskaan myöhemminkään unohtanut, miten tärkeä ulkoasu on naiselle, joka vaatii oikeutta hallita. Hänestä ei ole ainoatakaan muotokuvaa, jossa hän olisi ollut vähemmän kuin majesteetillinen.

Samaan tarinaa liittyy myös Katariinan vaikutusvaltaisin ja pitkäaikaisin rakastaja Potemkin, jonka jotkut uskovat olleen hänen salaisesti vihitty puolisonsa. Potemkin kuului salaliittoon. Kun Katariina Preobrazeskojen kentällä huomasi, että miekesta puuttui kannatin, Potemkin ratsasti hänen viereensä ja antoi hänelle omansa. Tämä oli hänen ensi kohtaamisensa. Miekankannatinkaan ei ollut pikku juttu. Katariinan pätevä esiintyminen olisi myös mennyt piloille, jos hän ammattisotilaiden keskellä olisi houtunut tumpuloimaan miekkansa kanssa, antamaan sen jollekulle toiselle (kuin antautuessa) tai pudottanut sen maahan. Pikkuseikat ratkaisevat suuria asioita.

Musiikki-instrumentteja

Laulavat kivet

Kiinan arkeologit ovat löytäneet 500 savesta valmistettua musiikki-instrumenttia ylhäisten haudoista Itä-Kiinan Jiangsun provinssista. Haudat ajoittuvat Sotivien kuningaskuntien ajalle, n. 500 eKr. Musiikki-instrumentit ovat kellonmuotoisia saviruukkuja, joita kutsuttiin nimellä Fou. Zhang Min, Nanjingin museon arkeologisen instituutin johtaja, sanoi, että aikaisemmin musiikki-instrumenttejä olisi pidetty tavallisina saviruukkuina, mutta nyt ne on tunnistettu soittimiksi, joilla on kaunis, hauras ääni. Fou oli suosittu instrumentti Sotivien kuningaskuntien aikana ja jo edeltävinä vuosisatoina, Kevään ja Syksyn aikana.

Oudon musiikin galleriassa on kuvia ja ääninäytteitä joistakin todella oudoista soittimista. Mukana on esimerkiksi harpsicordi, joka on tehty 100 000 Lego-palikasta ja yllä olevassa kuvassa esiintyvät "laulavat kivet". 100 jokikiveä Cascade-vuorilta, Tyyneltä mereltä ja Applegate-joelta on kiinnitetty soittimen kielillä kaikupohjaan ja ripustettu kaareen. Esiintyjät tanssivat ja hivelevät kieliä pihkan peittämillä hansikkailla. Esitys on yhdistelmä tanssia, ääntä ja kivien harmonista muotoa. Muita gallerian soittimia ovat mm. olutpullourut, stalaktiitteja luolassa soittavat urut ja aiolinen tuuliharppu.

Musiikki-instrumenttien museossa on mm. kuvia klassisista kitaroista ja enemmän tietoa aiheesta kuin maallikko koskaan on kuvitellut tarvitsevansa.

Transnistria

Transnistria

Minkä kaikenkarvaisia maita sitä onkaan... Hiljattain kuulimme uutisista, että Moldova piti vaalit, mutta että Moldovan osa, joka kulkee nimellä Transnistria, ei osallistunut. En ole varsinaisesti ihmeissäni. Ennen toista maailmansotaa Moldova kuului Romaniaan. Transnistria taas oli Ukrainaa. Saksalaiset valloittivat Ukrainan ja lahjoittivat Transnistrian Romanialle. Kun saksalaiset vaativat Romaniaa karkottamaan juutalaisensa, nämä lähetettiin kuolemaan Transnistriaan. Tarina on yhtä karmea kuin muutkin natsitarinat, mutta Romania kehitti mielenmuutoksen, kun saksalaisilla alkoi mennä huonosti, ja henkiin jääneet juutalaiset palasivat Romaniaan. Sitten tulivat neuvostoliittolaiset ja liittivät nykyisen Moldovan Transnistrioineen suureen neuvostotasavaltojen liittoon. Neuvostoliiton hajottua Moldova itsenäistyi - edelleenkin Transnistrioineen. Näin ollen siis Moldova on pääosaltaan entistä Romaniaa, Transnistria entistä Ukrainaa, ja kummallakin on erittäin vaikea menneisyys. Tällaisia sirpaleita on pitkin Euraasiaa. Löytyy niitä toden sanoakseni muualtakin maapallolta.

Terrin jälkeen

Terri Schiavo

Terri Schiavon tapaus on osoittanut selkeästi, miten suuri ero Euroopan ja Yhdysvaltojen lainsäädännöllä on silloin, kun laki voidaan tulkita moraaliselta kannalta. Molemmin puolin Atlanttia tosin suuri enemmistö kansalaisista on selkeästi sitä mieltä, että elämän ja kuoleman kysymykset eivät kuulu lakitupiin, vaan ovat lääkärin, potilaan ja omaisten asioita. Silti erot vain kasvavat.

Terry Schiavon kaltainen tapaus sattui Hollannissa vuonna 1974. Ineke Stinissen vaipui koomaan keisarinleikkauksen aikana. Vuotta myöhemmin hänen aviomiehensä pyysi poistamaan hänen syöttöputkensa. Lääkäri kieltäytyi. Aviomies jatkoi taisteluaan vuoteen 1989 asti, jolloin oikeus teki ratkaisunsa. Sen mukaan syöttöputki on sairaanhoitotoimi, joka voidaan lopettaa, ellei ole järjellistä mahdollisuutta paranemiseen. Lääkäri poisti letkun, ja yhdentoista päivän kuluttua Ineke kuoli.

Sveitsissä vapaaehtoinen eutanasia on laillinen tietyillä ehdoilla. Sveitsiin matkustaa parantumattomasti sairaita muualtakin Euroopasta saadakseen lopun kärsimyksilleen. Ranskassa puidaan tänä vuonna lakia, joka sallisi lääkärin lopettaa hoidon, josta ei enää ole apua potilaalle. Laille antaa vauhtia Vincent Humbertin tapaus. Hän jäi auto-onnettomuudessa sokeaksi, halvaantuneeksi ja mykäksi ja on ilmaissut selvästi halunsa kuolla osoittamalla tekstiä peukalonsa vähäisillä liikkeillä.

Englannissa juttuja käydään läpi tapaus tapaukselta. Parhaillaan oikeudessa on vakavasti vammaisena syntyneen lapsen tapaus. Vanhemmat haluavat hoitoa jatkettavan, lääkärit eivät. Saksassa hoito lopetetaan, jos potilas itse ilmaisee selvästi tämän suuntaisen tahtonsa, joten Terri Schiavon hoitoa ei siellä olisi lopetettu. Suomessa saattohoito on hyväksytty, kun paranemisen toivoa ei enää ole.

Euroopassa linja on siis selvästi hoidon lopettamisen tai eutanasian suuntaan. Yhdysvalloissa Terri Schiavon tapaus vaikuttaa päinvastoin. Kymmenessä osavaltiossa valmistellaan jo uusia lakeja, esimerkiksi Kansas ja Alabama ovat jo poistaneet tai poistamassa holhoojan oikeutta ratkaista parantumattomasti sairaan hoitokysymyksiä. Michican menee yksityiskohtiin. Koska Terrin aviomies asuu jo toisen naisen kanssa, Michican on ajamassa läpi yksityiskohtaista lakia, jonka mukaan avionrikkoja ei saa ratkaista letkuissa elävän puolisonsa kuolemasta. Kiinnostavaa nähdä, muuttaako Florida lakia, joka sallii potilaan suullisen tahdon ratkaista hoidon lopettamisen; sehän oli perusteena Terri Schiavon tapauksessa.

Aryan Nations

Tutkin 1990-luvulla Internetistä Amerikan oikeistolaisia liikkeitä. Silloin Aryan Nations oli voimissaan. Sen jälkeen heidän alamäkensä on ollut melkoinen.

Aryan Nations on Ku Klux Klania väkivaltaisempi liike, jonka vihollisia ovat juutalaiset ja Amerikan hallitus. Myös mustat ja latinot kelpaavat hätätilassa. Huomattava osa jäsenistä on viettänyt pitkiä jaksoja vankiloissa murhista, tuhopoltoista ja muusta pienestä. Liikkeen johtaja Richard Butler kuoli 2004 ja hänen virkansa on perinyt August Kreis.

CNN haastatteli toissapäivänä Kreisiä. Kreis ja siis myös Aryan Nations majailee tällä hetkellä Floridassa, mutta Kreis suostui haastateltavaksi vain julkisessa puistossa, jotta "naapurit eivät häiriinny". Nöyryys on sikäli suositeltavaa, että Aryan Nations menetti vuonna 2002 vararikko-oikeudessa sekä maatilansa että oikeuden käyttää "Aryan Nations" -nimeä vahingonkorvauksina äidille ja pojalle, jotka erehtyivät pysäyttämään autonsa liikkeen päämajan lähistölle ja vahingoittuivat vakavasti vartijoiden tulituksessa. Taitaa olla ainoa ääriliike, jonka olemassaolon on virallisesti lopettanut vararikko-oikeus. Liike tosin käyttää edelleen kiellettyä nimeään.

Aryan Nationsin uusi johtaja hakee liittolaisia oudolta suunnalta. Hän haluaa kontaktia Al Qaidaan. "Solut ovat täällä ja käyttövalmiina", hän haluaa viestittää Osama bin Ladenille. "Koska vain haluatte käyttää niitä, ne ovat valmiina." WTC:n terrori-iskusta hän sanoo: "Minä en usko, että he [Al Qaida] olivat iskun takana. Ja vaikka olisivat, en välitä. Te sanotte, että he ovat terroristeja, minä väitän, että he ovat vapaustaistelijoita. Haluan herättää saman jihadin hengen meidän arjalaisen rotumme sydämessä, jota he tuntevat isäänsä kohtaan, jota he kutsuvat Allahiksi."

Jos Aryan Nations ei olisi tappanut niin monta ihmistä, heille sopisi nauraa. Koko järjestön kielenkäyttö tuo lähinnä mieleen miekka ja magia -tyyppisen fantasian. Tässä näyte:

"Thus have these ignoble manipulators - and those who aid and abet them and have aided and abetted them - forfeited any right to be considered as honourable opponents. They have the blood of our race on their hands, and they will pay dearly for it."

1990-luvulla pohjoismaiset naapurimme esiintyivät vielä näyttävästi Aryan Nationsin paraateissa

Muistin mutkat

Muistin toiminta on mielenkiintoinen juttu. Discovery-kanavalta tuli ohjelma UFOista, joka valotti tunnettua, mutta usein sivuutettua muistikysymystä. Aloitan tiedoista Roswellin tapauksesta.

Vuonna 1947 Roswellin pikkukaupungin läheltä löytyi outoa sälää; tinafolion näköistä materiaalia, puusäleitä, tummaa kangasta. Armeija tuli keräämään rojut pois ja ilmoitti, että ne ovat peräisin säähavaintopallosta. Keräysoperaatioon osallistunut majuri näytti rojut vaimolleen ja silloin 11-vuotiaalle pojalleen, ja paikallislehden reportteri teki jutun ja pani lehteen muutaman kuvan. Siinä kaikki.

30 vuotta myöhemmin majuri alkoi väittää, että kyseessä oli armeijan peiteoperaatio. Esiin ilmestyi silminnäkijöitä, ja vielä enemmän tarinoita, jotka olivat kulkeneet suusta suuhun. Erään tarinan mukaan armeija oli ottanut ambulanssin ja vienyt sillä jotakin pois.

Kului vielä kaksikymmentä vuotta, ja armeija paljasti, että se oli aikoinaan kokeillut isoilla vakoilupalloilla. Väitetyt "säähavaintopallot" olivat näitä, peitenimellä "Mogul" varustettuja palloja. Tarinat ovat levinneet, varsinkin, koska Roswellin pikkukaupunki elää UFO-jutulla kuten Loch Nessin seutu hirviöllään.

Tästä pääsen muistikysymykseen. Discovery-sarjan psykologi kehitti kokeen. Koehenkilöt tiesivät osallistuvansa kokeeseen, jossa tutkittiin, muuttuvatko muistikuvat kuukauden aikana. He lähtivät lyhyehkölle erämaakävelylle, ja oppaana toimi paikallinen maanomistaja. Osallistujilla oli päähineeseen kiinnitetty kamera, joka tallensi kaiken, mitä itse kukin näki. Opas esitteli eri kasveja reitillä - "tähän puuhun tulee hedelmiä syksyllä - tämän kaktuksen hedelmiin kerääntyy nestettä". Reitin varrella oli valkoisella nauhalla erotettu alue, ja aluetta vartioi aseistettu sotilas, joka ei kiinnittänyt mitään huomiota ohikulkijoihin. Opas sanoi: "Tähän on pudnonnut jotakin viime torstaina. Minäkään en saa mennä alueelle, vaikka omistan maan. Olkaa hyvä ja kävelkää nopeasti ohi älkääkä ylittäkö nauhaa." Sitten hän jatkoi luonnon esittelyä, ja noin 20 minuutin kuluttua retki päättyi.

Kuukautta myöhemmin osallistujilta kyseltiin matkan vaiheista. Heidän kvuauksensa pitivät jokseenkin hyvin yhtä kameroiden tallentaman tiedon kanssa, kunnes heiltä tiedusteltiin nauhan erottamasta "laskeutumis"alueesta. He olivat saaneet vapaasti keskustella muistikokeesta kuukauden aikana.

Eräs osanottaja sanoi, että alueella oli ollut aseistettuja vartijoita, jotka olivat kieltäneet heiltä pääsyn. Lisäkysymysten aikana hän kävi epävarmaksi vartijoiden lukumäärästä, mutta vahvisti, että nämä olivat kieltäneet ylittämästä "keltaista nauhaa". Useat muut vahvistivat, että vartijoita oli ainakin kaksi, ja että nämä olivat tähdänneet heitä aseilla.

Eräs nainen antoi erittäin yksityiskohtaisen kuvauksen vartijoista. Heitä oli ollut useita, ja heillä oli ollut mustat naamiot kasvoilla. He olivat uhanneet retkeläisiä aseilla. Nainen sanoi pelänneensä voimakkaasti ja siirtyneensä toisen retkeläisen taakse, niin että tämä oli ollut "luodin tiellä". Hän snaoi pelkäävänsä vieläkin, kun tapahtuma palasi mieleen.

Viimeksi mainitun naisen kamera näytti, että hän ei itse asiassa ollut huomannut edes yksinäistä vartijaa. Voimakkaat muistikuvat olivat syntyneet vasta, kun joukko oli keskustellut tapahtuneesta keskenään. Psykologi sanoi, että kukaan ei ollut valehdellut, ja kaikki olivat valmiit vannomaan näkemänsä oikellisuudesta "äitinsä haudan kautta".

Nämä mustikuvat siis kehittyivät kuukauden aikana, eivät 30 vuoden.

Liitän jälkikirjoituksena muiston työelämästäni. Työpaikan alueella tehtiin remonttia. Eräs remonttimiehistä tuli toimistoon ja pyysi saada soittaa. Hän hoiti puhelunsa ja lähti, koko juttuun meni ehkä 15 minuuttia. Hänen poistuttuaan eräs miehistä kysyi: "Minkä värinen kypärä tuolla miehellä oli?" Aloimme pohtia. Minä muun muassa en muistanut, että hänellä edes oli kypärää (olimme tietysti tehneet töitämme koko ajan, mutta toisaalta mies oli seissyt keskellämme puhumassa). Useimmat päätyivät siihen tulokseen, että kypärä oli keltainen, koska rakennusmiesten kypärät ovat keltaisia. Lopulta työmaalle lähetettiin vakoilija. Mies oli sähkömies ja kypärä oli ollut sininen. Se silminnäkijähavainnoista.

Iloista aprillipäivää!

Bush ja NASAn logo

Aprillipäivän vieton väitetään alkaneen, kun vuoden alku siirrettiin huhtikuun 1. päivästä tammikuun 1. päivään. Iäkkäille tai muuten hajamielisille ihmisille annettiin leikkimielisiä uuden vuoden lahjoja 1. huhtikuuta ja sitten heitä kutsuttiin "huhtikuun narreiksi" (April Fools).

Lapsia ja nuoria on kaikissa kulttuureissa huiputettu, jotta he oppisivat, että maailma ei ole niin hyvä ja luotettava paikka. Aamulehdessä ehdotetaan, että tämä tapaa selittää vanhoissa suomalaisissa valokuvissa lasten pysyvästi murjottavat ja epäluuloiset ilmeet.

Nykyään lehdet kautta maailman kilpailevat aprillipilojen keksimisessä. Aamulehti näytti tänä aamuna olevan rakentamassa kaupunginmuuria. SpaceDaily Amerikassa julisti, että presidentti Bush aikoo luopua avaruusohjelmasta, koska sitä ei enää tarvita: maailma tietää jo, että Amerikka voi tehdä mitä tahansa, joten miksi kuluttaa lisää rahaa sen todistamiseen.

Bush Cancels Space Shuttle Program

Washington DC (SPX) Apr 01, 2005

US President George W Bush declared today that he had signed a rare presidential decree canceling any further expenditure of Federal funds on the US Space Shuttle program."We cannot find any justification to continue deficit funding of a program that has no application other that proving that with enough money America can do anything," said Bush.

"The whole world knows that already, so why keep spending money on it," he added.

The announcement was made during an even rarer press conference with Whitehouse press corps, at which the President started proceedings by handing out Easter Eggs, quipping, "it might be politically incorrect to hand these out, but don't worry we got them at a discount at a Walmart sale yesterday so they aren't really a religious item anymore."

With the press left looking like stunned bunnies, the President took to the podium before dropping today's bombshell that Congressional supporter's of the Space Shuttle now have told SpaceDaily, "will cost thousands of jobs, and leave school children confused as to what America can actually do in space anymore."

During the press conference Bush told reporters, "I don't want to see another NASA administrator - appointed on my watch - left to justify a program to Congress based on lies, dis-information, half-truths and sexed up reports."

During a brief two-minute period provided for questions from the press, the first reporter asked if this meant the Space Station was also being shut down. To which the President answered, "we plan to either hold an auction on Ebay or give it away to "our international partners."