Minette Walters

Tämän hetken englantilaisista jännityskirjailijoista hurjin on Minette Walters. Jos ottaa huomioon hänen henkilöhistoriansa, tulee mieleen tukahdutettu raivo, joka on lopulta löytänyt ulospääsytien.

Minette Waltersin isä kuoli sotavammoihin. Minette opiskeli tyttökoulussa (Godolphin School), mutta hänen harrastuksensa erosivat normaalin tyttökoululaisen kiinnostuksen kohteista. Hän päätti ruveta kirjailijaksi. Vakavat yritykset kirjoittaa torjuttiin. Minette työskenteli baariemöntänä ja toimistoissa, mutta päätyi lopulta kirjoittamaan sairaalaromansseja. Kun hän lopulta löysi oman alansa jännitysromaaneissa, hän oli varmaan yhtä vieraantunut kuin useat kirjojensa päähenkilöt. Hänen kustantajansa Allen & Unwinin haastattelusta:

What was your favourite book as a child?
The Secret Garden by Frances Hodgson-Burnett.


What's the best thing about being a writer?
Playing God.

Useimmat Minette Waltersin kirjoista on suomennettu. Niiden psykologinen ote on merkittävä ja juoni ovelan kiemurainen. Nämä piirteet takaavat laajan ja hartaan lukijakunnan. Huomiota kiinnittää hänen aihevalintansa. Kirjat käsittelevät suorastaan raivoisasti vammaisia, etnisiä vähemmistöjä, slummiasukkaita, seksuaalisten kieroutumien uhreja. "Pirunketussa" syrjityt ovat kulkureita, "Ruutitynnyrissä" irlantilaisia, "Mielen häiriöissä" värillisiä. Slummielämää kuvataan "Umpikujassa" ja "Mielen häiriöissä". "Kuvanveistäjässä" on kyse pedofiliasta (ja lihavuudesta), "Häpeänaamiossa" ja "Mielen häiriöissä" insestistä. "Jääkellarissa" naisia syrjitään lesboudesta epäiltyinä. Luetteloa ei kannata jatkaa, yleinen linja on selvä.

Päällisin puolin Minette Waltersin kirjat vaikuttavat samanlaiselta kyläelämän penkomiselta kuin hänen lapsena ihailemansa Agatha Christien, mutta kuilut ovat syvemmät ja varjot mustemmat kuin dame Agatha edes unissaan näki. Sen sijaan "Salaisen puutarhan" syrjitty pikkutyttö on aina läsnä. Ruth Rendell kirjoittaa myös yhteiskunnallista jännitystä, mutta paronittaren maailma on turvallisempi. Hän ei ole itse sukeltanut sinne minne Minette Walters.

Diwali

Intiassa alkaa ensi viikolla hindujen suurin juhla, diwali. Diwali, sanskritissa deepavali, tarkoittaa valojen riviä, ja sitä juhlitaan sytyttämällä pieniä lamppuja tai kynttlöitä, moderneilla hinduilla neonvaloja ja ilotulituksia.

Eri osissa Intiaa kunnioitetaan eri jumaluuksia, mutta kaikki diwalin kohteet ovat hindulaisuuden pääjumalia. Heihin kuuluvat Lakshmi, rikkauden ja kauneuden jumalatar, jolla diwalin kolmas päivä, lakshmi puja, on omistettu. Etelä-Intiassa kunnioitetaan Kalia hänen roolissaan hedelmällisyyden jumalattarena. Kalin toinen rooli on tuhoaja.

Diwalina musietaan myös Raman ja hänen Sitansa paluuta neljäntoista vuoden karkotuksesta takaisin kotiin. Raman ja Sitan tarina kerrotaan Ramayanassa, Intian toisessa suuressa eepoksessa. Diwalin aikana esitetään tansseja ja näytelmiä, jotka kertovat katkelmia Raman elämästä, Sitan ryöstöstä, sodasta demoneja vastaan ja Hanumanin ja hänen apinasotureidensa taistelusta demonikuningas Ravanaa vastaan.

Diwali on myös uuden vuoden alku, jolloin kirjanpitäjät sulkevat kirjansa ja aloittavat uuden kirjanpidon. Viiden päivän juhlaan liittyy myös paljon pyhiinvaelluksia ja muuta matkustamista.

Itsenäisen Intian olemassaolon ajan juhlaan on valitettavsti liittynyt myös kiihkeää kahakointia muslimien ja hindujen välillä. Yhtään diwalia ei ole vietetty ilman, että Kalin synkempi minuus on saanut verta juodakseen. Sellainen on Intia.

Unettomuudesta

Henri Fuselin "Painajainen" vuodelta 1781

Unihäiriöistä kärsitään yhä enemmän. Ei ihme, kun katsoo vaikka televisiotarjontaa: jos katsoo kaiken mielenkiintoisen ja lähtee töihin aamulla, ehtii nukkua alle neljä tuntia yössä. Muukin elämänmeno häiritsee vakavasti unta; stressi, masennus ja fyysiset vaivat aiheuttavat unihäiriöitä, joko nukahtamisvaikeuksia, levotonta nukkumista tai aamuyöllä heräämistä.

Tässä lisää stressin syytä: unettomuus vaikuttaa vakavasti terveyteen. Se aiheuttaa korkeaa verenpainetta ja sydänongelmia, ylipainoisuutta lisääviä hormonihäiriöitä, erektiovaivoja, heikentyneen immuunijärjestelmän, tapaturma-alttiutta ja henkistä hitautta.

Unettomuuden hoitoon annetaan aina samoja ohjeita: ei kahvia illalla, ei televisiota, ei päiväunia, ei oikeastaan mitään. Mukavaa tavata vaihteeksi ohjeita, joiden mukaan unettomuus on yksilöllistä ja sen hoito on räätälöitävä jokaiselle erikseen.

Järkevimpiä kuulemiani tietoja unesta jakoi aikoinaan Skepsiksen Ilpo Salmi eräällä viikonloppukurssilla. Hän kertoi, että uni tulee 1,5 - 2 tunnin jaksoina. Nukkuu paljon paremmin, kun ottaa oman unirytminsä huomioon. Jos herää tuntia ennen herätyskelloa, on paljon virkeämpi, kun nousee heti eikä nukahda uudelleen ja sitten tule kesken unijakson raa'asti herätetyksi. Kuten Ilpo Salmi sen ilmaisi: herätyskellon ääni on kuin moukarinisku aivoihin. Hän neuvoi myös heräämään vähän aikaisemmin ja herättelemään itsensä kuin kissa venyttelemällä, ei kuin säikäytetty kissa, puolitoista metriä kohti kattoa ennen kuin silmät ovat auki.

Nukahtamiseen auttaa puolen tunnin lukeminen ennen unta, mutta mieluimmin jotakin tylsää. Jos uni ei tule, ei kannata kieriskellä vuoteessa ja kiukutella, vaan mieluummin pitää nousta ja tehdä jotakin rauhallista vähän aikaa. Ei action-filmiä ennen nukahtamista!

Syyllisyyttä ei kannata kantaa, jos silti on huonouninen; 5% suomalaisista kärsii pysyvästi unettomuudesta.

Niin, Fuselin maalaus. Painajaisen nimi viittaa suomenkielessä painamisen tunteeseen, hengenahdistukseen. Monessa muussa kielessä se on "night mare", yön tamma. Fuselin näkemyksessä esiintyvät molemmat elementit. Kuvaus muistuttaa uniapneaa. Uniapneassa nukkujalle tulee hengityskatkoksia unessa. Se on vaiva, josta aina kannattaa puhua lääkärin kanssa; se lisää aivohalvauksen riskiä. Fuseli saattaa myös kuvata unihalvausta, monille erittäin pelottavaa tilaa, jossa nukahtaessa tai herätessä syntyy hetkellinen liikuntakyvyttömyys ja kauhutila. Tässäpä selitys ufosieppaustarinoille.

Mansikan tuoksu

Kuvasta kiitos Mike's Journalille

EU:n oikeusistuin on päättänyt, että kypsän mansikan tuoksu ei voi olla tietyn firman tavaramerkki. Pariisilainen Eden-SARL yritti saada tuoksua rekisteröityä. Karviaisen, sitruunan ja vaniljan tuoksut on myös yritetty rekisteröidä. Vasta niitetyn ruohon tuoksu on rekisteröity hollantilaisyhtiölle, joka käyttää tuoksua saadakseen tennispallot tuoksumaan hyvältä.

Tavaramerkit ovat uutta kauppatavaraa. Melkoisen yllättävät asiat voivat saada tavaramerkin suojan, esimerkiksi Harley-Davidsonin ääni. Viimeksi on rekisteröity feta-juusto, ja Lapin puikulaperuna on saanut tavaramerkin suojan.

Signs which may be granted trademark protection:
words, combination of
words, including personal names and slogans,
letters, numerals,
figures, pictures,
two- or three-dimensional forms, including the shape of goods or of their packaging,
colours,
combination of colours, light signals, holograms,
sound signals, and
combination of the previous signs.

Tässä luettelossa ei kyllä ole mansikan tai edes tuoreen ruohon tuoksua, mutta kai EU-tuomioistuimet tietävät, mitä tekevät. Vai tietävätkö?

Olen vähän ajatellut hankkia tuotesuojan valkoapilan tuoksulle. Yrittäkääpä sitten haistella niitä ilman lupaani.

Englantia matkailijoille

Yhden suunnan ohjeita Havaijilla

Maailman yleisin kieli on huono englanti. Doug Lansky on kirjoittanut useita opaskirjoja reppuselkämatkailijoille. Nyt hän kerää valokuvia oudoista kylteistä, joita maailma tarjoaa lingviskalla. Hän on kerännyt melkoisia näytteitä:

"Others are about juxtaposition, like an advertisement for a taxidermy and cheese store. Who came up with that business model? What was going through their heads?"

Jos joku on löytänyt hyviä kylttejä, hän voi lähettää ne Doug Lanskylle. Ehkä ne päätyvät kirjaan "Signspotting II".

Internet-huumori on jo kauan nauranut eriskummallisille tiedotuksille. Niille naurettiin jo kymmenen vuotta sitten, joten voin vain toivoa, että ne ovat oikeita eivätkä kieroutuneen huumorin tuottamia urbaaneja legendoja. Jaksan silti nauraa niille:

"Please leave your values at the front desk." -- A sign in a Paris hotel.

"You are invited to take advantage of the chambermaid." -- A sign in a Japanese hotel.

"Ladies are requested not to have children in the bar." -- A sign in a Norwegian cocktail lounge.

100 parasta

Vihan hedelmät

Time-lehti on koonnut sata parasta englanninkielistä kirjaa vuodesta 1923 nykyhetkeen. Monenlaisia "100 parasta" -listoja liikkuu mediassa. Yleensä yleisön annetaan valita ja seurauksena on melkoisen sekalainen valikoima pariin viime vuoteen painottuvaa sälää, koska - olipa kyse suurmiehistä, tärkeistä tapahtumista, parhaista elokuvista tai kirjoista - painotus on viimeksi luettuun/nähtyyn/TV:ssä esiintyneseen. Tämän listan ovat keränneet Time-lehden kirjallisuusarvostelijat, joten sillä on painoarvoa. Kansallista nokkapokkaakaan ei tarvitse käydä - rajaus on englanninkieliseen kirjallisuuteen. Takaraja, vuosi 1923, on Time-lehden ensimmäinen ilmestymisvuosi.

Monet kirjoista ovat tuttuja suomennoksina. Väliin jääneet panevat miettimään - sattui huono vuosi, kirja oli liian amerikkalainen (tai englantilainen) ja kustannusvirkailijat vain eivät pitäneet siitä. Listalta tutut ovat kiinnostava kokoelma - joukossa on scifiä (Gibsonin "Neuromancer"), lasten fantasiaa (Narnia-kirja "Velho ja leijona"), vanhoja klassikkoja ("San Luis Reyn silta") ja aivan uusia (Ishiguron "Ole luonani aina"). Onpa joukkoon mahtunut myös sarjakuvaromaani "Watchmen".

Koska itse pidän kirjalistoista, vedän tähän näytille koko 100 kirjan listan ilman erityistä järjestystä, eli siinä kirjan nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä, jossa Time-lehti ne esittelee. Hyvää metsästysonnea!

Saul Bellow: The Adventures of Augie March
Robert Penn Warren: All the King's Men
Philip Roth: American Pastoral
Theodore Dreiser: An American Tragedy
George Orwell: Animal Farm
John O'Hara: Appointment in Samarra
Judy Blume: Are You There God? It's Me, Margaret
Bernard Malamud: The Assistant
Flann O'Brien: At Swim-Two-Birds
Ian McEwan: Atonement
Toni Morrison: Beloved
Christopher Isherwood: The Berlin Stories
Raymond Chandler: The Big Sleep
Margaret Atwood: The Blind Assassin
Cormac McCarthy: Blood Meridian
Evelyn Waugh: Brideshead Revisited
Thornton Wilder: The Bridge of San Luis Rey
Henry Roth: Call It Sleep
Joseph Heller: Catch-22
J.D. Salinger: The Catcher in the Rye
Anthony Burgess: A Clockwork Orange
William Styron: The Confessions of Nat Turner
Jonathan Franzen: The Corrections
Thomas Pynchon: The Crying of Lot 49
Anthony Powell: A Dance to the Music of Time
Nathanael West: The Day of the Locust
Willa Cather: Death Comes for the Archbishop
James Agee: A Death in the Family
Elizabeth Bowen: The Death of the Heart
James Dickey: Deliverance
Robert Stone: Dog Soldiers
John Cheever: Falconer
John Fowles: The French Lieutenant's Woman
Doris Lessing: The Golden Notebook
James Baldwin: Go Tell it on the Mountain
Margaret Mitchell: Gone With the Wind
John Steinbeck: The Grapes of Wrath
Thomas Pynchon: Gravity's Rainbow
F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby
Evelyn Waugh: A Handful of Dust
Carson McCullers: The Heart Is A Lonely Hunter
Graham Greene: The Heart of the Matter
Saul Bellow: Herzog
Marilynne Robinson: Housekeeping
V.S. Naipaul: A House for Mr. Biswas
Robert Graves: I, Claudius
David Foster Wallace: Infinite Jest
Ralph Ellison: Invisible Man
William Faulkner: Light in August
C.S. Lewis: The Lion, The Witch and the Wardrobe
Vladimir Nabokov: Lolita
William Golding: Lord of the Flies
J.R.R. Tolkien: The Lord of the Rings
Henry Green: Loving
Kingsley Amis: Lucky Jim
Christina Stead: The Man Who Loved Children
Salman Rushdie: Midnight's Children
Martin Amis: Money
Walker Percy: The Moviegoer
Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
William Burroughs: Naked Lunch
Richard Wright: Native Son
William Gibson: Neuromancer
Kazuo Ishiguro: Never Let Me Go
George Orwell: 1984
Jack Kerouac: On the Road
Ken Kesey: One Flew Over the Cuckoo's Nest
Jerzy Kosinski: The Painted Bird
Vladimir Nabokov: Pale Fire
E.M. Forster: A Passage to India
Joan Didion: Play It As It Lays
Philip Roth: Portnoy's Complaint
A.S. Byatt: Possession
Graham Greene: The Power and the Glory
Muriel Spark: The Prime of Miss Jean Brodie
John Updike: Rabbit, Run
E.L. Doctorow: Ragtime
William Gaddis: The Recognitions
Dashiell Hammett: Red Harvest
Richard Yates: Revolutionary Road
Paul Bowles: The Sheltering Sky
Kurt Vonnegut: Slaughterhouse-Five
Neal Stephenson: Snow Crash
John Barth: The Sot-Weed Factor
William Faulkner: The Sound and the Fury
Richard Ford: The Sportswriter
John le Carre: The Spy Who Came in From the Cold
Ernest Hemingway: The Sun Also Rises
Zora Neale Hurston: Their Eyes Were Watching God
Chinua Achebe: Things Fall Apart
Harper Lee: To Kill a Mockingbird
Virginia Woolf: To the Lighthouse
Henry Miller: Tropic of Cancer
Philip K. Dick: Ubik
Iris Murdoch: Under the Net
Malcolm Lowry: Under the Volcano
Alan Moore & Dave Gibbons: Watchmen
Don DeLillo: White Noise
Zadie Smith: White Teeth
Jean Rhys: Wide Sargasso Sea

Ei helvetti, vaan sauna

Magmaa

Maalla oli villi, kuuma alku 4,5 miljardia vuotta sitten. Painavammat alkuaineet, kuten rauta, vajosivat muodostuvan planeetan ytimeen. Ytimessä radioaktiiviset reaktiot tuottivat uutta lämpöä runsaasti enemmän kuin nykyään ja lähettivät lämpövirtauksia kuumentamaan kevyempää kivimassaa alta. Pinta kiehui sulaa magmaa, jonka jäähtymisen ja kuortumisen estivät valtavat meteoriitit, joita jatkuvana sateena ryöppysi magmaan muodostaen valtavia kraatereita, jotka taas täyttyivät sulasta kivestä. Tämän tilan on uskottu kestäneen ainakin puoli miljardia vuotta, kunnes meteorisade rauhoittui, kuorella oli tilaisuus muodostua ja uudella planeetalla jäähtyä. Lopulta vesihöyry jäähtyi vedeksi ja muodosti meriä, joissa elämällä oli tilaisuus syntyä.

Nykyään tämä helvettinäky on haastettu. Tai ei haastettu, vaan lyhennetty sen aikaa vaivaisiin 10 miljoonaan vuoteen. Nestemäinen vesi on saattanut peittää Maan pinnan niinkin aikaisin kuin 4,4 miljardia vuotta sitten. Tähän asti on uskottu, että vanhin kivi (Kanadassa) on neljä miljardia vuotta vanhaa, ja vanhin veden alla muodostunut kivimateriaali (Grönlannissa) 3,8 miljardin vuoden ikäistä. Nyt on Australiasta löydetty zirconeja, joiden iäksi on laskettu 4,4 miljardia vuotta, eli lähes sama kuin koko Maapallon ikä. Eikä siinä kyllin, näissä zirkoneissa happisuhde kertoo, että niiden syntyaikaan oli vapaata vettä.

Finding high oxygen isotope ratios in the Jack Hills zircons implied that liquid water must have existed on the surface of the earth at least 400 million years earlier than the oldest known sedimentary rocks, those at Isua, Greenland. If correct, entire oceans probably existed, making the earth's early climate more like a sauna than a Hadean fireball. (Haades on nimi, jolla on kuvattu Maapallon tulisen alun aikaa.]

Tutkituissa zirkoneissa oli myös kvartsia, jota ei muodostu sulassa magmassa. Niiden titaniumpitoisuudet kertovat myös, että ne ovat muodostuneet 650-800-asteisessa ympäristössä; se merkitsee graniittia.

Zirkoneja on hyvä tutkia, ne ovat erittäin kestäviä kristalleja ja säilyttävät rakenteessaan syntyhistoriansa. Tutkijat etsivät lisää näitä "historiankirjoja". Koko ajan mahdollinen hetki elämän synnylle siirtyy taaksepäin ja elämän kehittyminen saa lisää aikaa käyttöönsä.

Egypti ja tähdet

Suun avaamisen seremonia - Otava

Monet oudot ilmiöt muinaisen Egyptin kulttuurissa avautuvat, jos ajattelee egyptiläisiä hartaan kiinnostuneina yllään avautuvasta tähtitaivaasta. Egyptiläisissä hautausseremonioissa tärkeä osa oli suun avaamisen riitillä. Siinä käytetty työkalu ei muistuta kovin paljon mitään - paitsi Otavan tähtikuviota. Muumion suuta kosketettiin myös härän etujalalla. Härkä symboloi voimaa ja hedelmällisyyttä, mutta sen etujalan voi myös kuvitella Otavan tähdistön muotoiseksi. Härkä miehisen voiman ohella myös taivasjumalattaren puolisoa.

Vainajat otti vastaan jumalatar Nut, tähtitaivas, jumalien äiti. Hänen tähdillä kirjailtu vartalonsa kaartui Egyptin yllä. Tähtikuviot olivat myös tähtijumalia, joiden luku oli 36. Otava ja Orion olivat tärkeitä tähdistöjä, joita käytettiin suuntia merkittäessä. Orion oli myös Osiris, Egyptin pääjumaluus.


1990-luvulla esitettiin teoria, jonka mukaan pyramidien sijoittelu olisi seurannut Orionin tähtien sijaintia. Tämä olisi edellyttänyt toisiaan seuraavien faaraoiden hyväksymää tarkkaa suunnitelmaa sukupolvesta ja vuosisadasta toiseen. Teoria on mahdollinen, jos muistamme, että Egyptin papisto oli vahva voima ja piti tarkkaa kirjaa.

Kheopsin pyramidin sisäkammiot osoittavat Osiris-teorian mukaan Orionin tähtikuvioon ja Isoon Koiraan, jossa Sirius, Koirantähti, sijaitsee. Egyptiläisten mukaan Sirius oli Isis, jumalataräiti, Osiriin puoliso. Se oli myös taivaan tärkein tähti, josta laskettiin aikaa ja Niilin tulvien nousua. Uskomuksen mukaan Niili tulvii, koska Isis itkee joka vuosi Osiriin kuolemaa. Kreikkalaiset alensivat Siriuksen Orionia, suurta metsästäjää, seuraavaksi koiraksi.

Kheopsin pyramidin halkileikkaus. Vasemmalla ylhäällä Orion, oikealla Iso Koira, jossa Sirius sijaitsee.

Aikana ennen keinovaloa taivas, myös yötaivas, hallitsi ihmisten mielikuvitusta niin muinaisessa Egyptissä kuin Pohjolassa. Ei ole ihme, että kaikki suuri ja merkityksellinen sijoitettiin taivaalle. On vahinko, että tähdet ovat ainakin kaupungeissa pelkkiä merkityksettömiä koristeita. Nykyään on vaikea kuvitella sitä kauhua ja ihmetystä, jota ihmiset tunsivat katsoessaan yllään kiertyvää taivasta ja sen salaperäisiä valoja. Egyptiläisetkin sijoittivat taivaalle voimat, jotka hallitsivat elämää ja kuolemaa, sadon määrää ja ihmiselämän kiertoa. Hautojen valeovista kuolleet astuivat tähän toiseen maailmaan, tähtikuvioiden seuraan.

Razza uimarirotta

Tämä ei ole Razza

Rotta huiputti tiedemiesryhmää yli neljä kuukautta Uudessa Seelannissa. Tarkoitus oli tutkia rottien käyttäytymistä asumattomalla ja rottavapaalla 10 hehtaarin saarella nimeltään Motuhoropapa. Rotalle pantiin radiokaulus ja sen liikkeitä tarkkailtiin neljän viikon ajan. Sitten se oli tarkoitus taas pyydystää. Rotta, nimeltään Razza, vältti kaikki loukut ja ansat kymmenen viikon ajan. Siinä vaiheessa kauluksen radiosignaali katosi. Tutkijat olivat täysin ymmällään, kunnes viereisen saaren, Otatan, rannalta löytyi rotan jätöksiä. Razza oli kyllästynyt Motuhoropapaan ja uinut 400 metrin matkan Otatalle.

Uudessa elinympäristössään se vältteli yhä kaikkia pyydystyskeinoja ja jopa vainukoiria, kunnes yli neljän kuukauden vapauden jälkeen pingviininlihasyötti koitui Razzan kohtaloksi.

Tutkijoiden kunnioitus rottien nokkeluutta kohtaan on loikannut pilviin. Ei ihme, että rotat ovat valloittaneet lähes koko maapallon ja levinneet valtamerien saarille. Rottien uintiennätys on tutkituissa oloissa 600 metriä, mutta kukaan ei tiennyt, että ne suuntaavat aavalle merelle näin reippaasti ja rohkeasti.

Koptikirkko

Egyptin koptit sanovat olevansa vanhin kristillinen kirkko. Heidän mukaansa kirkon perusti evankelista Markus, joka oli afrikkalaista syntyperää. (Venetsialaiset varastivat myöhemmin Markuksen pyhäinjäännökset, jotka ovat nyt Pyhän Markuksen kirkossa Venetsiassa.) Kopti-sana on alkuaan lähtöisin sanasta "Egypti". Kopteja on Egyptissä noin neljä miljoonaa, mutta uskonto on levinnyt ympäri maailmaa. Ensimmäiset erakot, kuten Pyhä Antonius, jota maalarit aikoinaan kovasti rakastivat, olivat kopteja. Kun roomalaiskatoliset ja ortodoksit erosivat toisistaan, koptit jäivät kristinuskon kolmanneksi haaraksi. Sitten arabit valloittivat Egyptin, jonka pääuskonnoksi tuli islam. Koptit jäivät vähemmistöön ja erakoituivat. He pitävät edelleen kiinni puhtaasta kristinuskon perinnöstään; heillä on jopa oma paavi.

Koptit ovat aina olleet vähemmistö Egyptissä; tällä hetkellä heillä on räjähdysaltis tilanne islaminuskoisten kanssa. Suhteet ovat välillä olleet hyvinkin rauhanomaiset. Koptilaisen yläluokan elämää kuvasi Lawrence Durrell kirjasarjassaan "Aleksandria-kvartetti".

Trafalgarin taistelu

"Victory", Nelsonin lippulaiva, Trafalgarin taistelussa

Trafalgarin taistelusta on tänään päivälleen kaksisataa vuotta. Trafalgarissa käytiin yksi merihistorian kuuluisimmista meritaisteluista, jossa Englannin laivasto voitti yhdistetyt ranskalaiset ja espanjalaiset merivoimat. Englanti menetti samassa taistelussa kuuluisimman amiraalinsa Nelsonin.

Taistelu oli pitkällisen takaa-ajon huipentuma. Ranskan laivasto oli väistellyt englantilaisia yli puoli vuotta. Nelson oli laivoineen ajanut ranskalaisia takaa Länsi-Intiaan ja takaisin. Laivat tavoitettiin lopulta Cadizin satamassa, jossa ne liittyivät espanjalaisiin aluksiin. Yhdistynyt laivasto lähti liikkeelle lokakuun 19. 1805. Nelsonin laivat tavoittivat ne 21. lokakuuta. Taistelu oli ajan tavan mukaan lähitaistelua. Molemmat puolet kärsivät menetyksiä; englantilaisten miestappiot jäivät puoleentoista tuhanteen mieheen, kun taas ranskalaisia ja espanjalaisia kaatui arvion mukaan noin 16 000.

Nelson, joka oli menettänyt jo silmän ja käsivarren aikaisemmissa yhteenotoissa, haavoittui kuolettavasti. Nelsonin kuolemasta on useita maalauksia. Toisissa Nelson makaa laivan keulatiloissa verhottuna jonkilaisiin valkeisiin vaatteisiin ja katsoen ylevästi taivaaseen. Arthur William Wevisin maalauksessa hänen päänsä ympärillä on jopa sädekehä; hän näyttää hämmästyttävästi Kristukselta. Benjamin Westin taulussa Nelson on säällisesti pukeutunut univormuun, mutta hänenkin ympärillään on enemmän laivahenkilökuntaa kuin mitenkään on kohtuullista taistelua käyvässä linjalaivassa.

Pyhimysmäiset asetelmat voi antaa anteeksi; Nelson oli korotettu jonkinlaiseen pyhimysarvoon. Alistair MacLean kertoo kirjassaan kapteeni Cookista, miten nuori laivaston palvelukseen pyrkivä Jeremy Blyth osui sataman oluttupaan. Hän kummasteli kapakan tunnelmaa. Tavallisen juopuneen möykkäämisen sijasta asiakkaat istuivat hiljaisuudessa, raskaasti huokaillen. Jotkut itkivät ääneen. Jeremy Blyth kysyi eräältä vanhalta merikarhulta:

- Mitä nyt? Mikä on hätänä?
Vanhus terästi katseensa. - Etkö ole kuullut? Etkö ole kuullut?
Blyth pudisti päätään.
- Nelson on kuollut.
Jälleen Blyth katsoi hitaasti ympäri nuhruista huonetta, miehiä joiden elämään Nelsonin kuolema oli jättänyt kivistävän tyhjän paikan jota oli mahdoton koskaan täyttää, sitten hän sanoi: - Jumalan kiitos etten lainkaan tuntenut häntä.

Palanen Kuuta

Mies nimeltä Dennis Hope keksi 20 vuotta sitten, että kiinteistömarkkinoilla on tilaa. Brooklynin siltaa myytiin aikoinaan maalaistolloille, niin väittää amerikkalainen urbaanilegenda. Dennis Hope keksi myydä palasen Kuuta (tai Marsia; hän kaupittelee koko aurinkokuntaa).

Kauppa käy. Lunar Embassyllä on toimistoja kahdeksassa maassa. Viimeisin kiinnostunut on Kiina, jossa taikonautit herättivät kiinnostuksen Kuuta kohtaan. Kukaan ei ilmeisesti ole keksinyt kysyä, miten Dennis Hope todistaa omistavansa Kuun tai muiden paleneetojen tontit, joita hän myy.

Takaiskujakin on. Dennis Hope itse vaatii korvauksia kanadalaisnaiselta, joka myi Kuuta Kanadassa, mutta hävisi rahojen kanssa. Naisen kiinnostuksen kohteet olivat laajat; hän myi myös käsivoiteita Las Vegasissa, jossa hän neuvotteli Dennisin kanssa, ja saatiin kiinni Nevadasta.

Kuun Tasavalta, The Lunar Republic, väittää olevansa ainoa oikea Kuun edustaja. He sanovat keräävänsä rahaa Kuun tutkijoille.

Miten olisi mukava tontti Kopernikuksen kraaterin vierestä - uima-altaalla?

Hysteriaa

Hysteerinen nainen ja kranaattikauhuinen mies

Anna Kortelainen analysoi kirjassaan "Levoton nainen" hysteriaa lähinnä tohtori Charcotin ja La Salpetriere -sairaalan julkisten näytösten kautta. Hysteriaa on pidetty naisten sairautena - itse asiassa hysteerisyyttä on pidetty naisellisuuden tosi olemukseen kuuluvana. Sana juontuu kreikankielisestä "kohtua" tarkoittavasta sanasta hysterikos. Kohdun kuviteltiin olevan itsenäinen elin, joka vaelsi levottomana ympäri ruumista ja aiheutti milloin kuristumisen tunnetta kurkussa, milloin kouristuksia. Diagnoosi oli ja on peitediagnoosi, jonka alle voidaan työntää kaikki, mikä naisessa on levotonta, hillitöntä, ei normien mukaista.

Hysteria ei ole vain 1800-luvun oikku. Omalla työpaikallani oli 70-luvulla miespuolinen työpaikkalääkäri, jonka mielestä hysteria oli kaikkien naisten vaiva. Erään naisen hän lähetti kotiin tällä diagnoosilla. Nainen oli onneksi sisukas eikä antanut vähätellä itseään. Hän meni yksityislääkärille. Pahanlaatuinen kasvain, vielä puoli vuotta ja olisi ollut myöhäistä.

Koska hysteria on määritelty naisille ominaiseksi, miehinen hysteria on torjuttua ja peiteltyä. Charcotilla itsellään oli miespuolisia hysteerikkoja sairaalassaan. Heitä ei esitelty yleisölle, kuten naisia; heistä ei myöskään kirjoitettu tapahtumaselostuksia, ja kohtaukset tulkittiin esimerkiksi juomisen aiheuttamiksi, siis ulkoiseksia rappeutumaksi, kun taas naisilla kyseessä oli sisäinen, synnynnäinen vaiva. Ensimmäisessä maailmansodassa kymmenettuhannet sotilaat kehittivät hysteerisiä oireita. Tauti tulkittiin "kranaattikauhuksi"; lääkärit uskoivat, että se aiheutui kiivaiden pommitusten aiheuttamasta ylipaineesta, joka vahingoitti aivoja. Hysteerisiä miehiä on myös kuvailtu naisellisiksi, "kukkamekkomiehiksi", ja heitä on epäilty homoseksuaalisuudesta. Tosi mies ei tauteja pode.

Freud opiskeli Charcotin alaisuudessa ja omaksui hysteria-ajatuksen ja siihen liittyvän tukahdutetun seksuaalisuuden idean. Hän hoiti myöhemmin monia naisia psykoanalyysillä, vaikka heillä todennäköisesti oli jokin fyysinen vaiva. Richard Webster on tutkinut Freudin tapauskuvauksia ja tullut siihen tulokseen, että useilla hänen potilaistaan oli päävamman aiheuttama aivovaurio, jonka Freud itsepäisesti selitti tukahdutetuilla muistoilla. Webster ottaa esimerkiksi Elisabeth von R. -nimellä kulkevan naisen. Hän tuli Freudin luo rampuuden vuoksi.

At this period Freud believed that, in the final stages of therapy, it was helpful ‘if we can guess the ways in which things are connected up and tell the patient before we have uncovered it’. When, however, he presented Elisabeth von R. with his conclusion, namely that her illness had been precipitated by her falling in love with her brother-in-law, she objected that that this was not true. Freud, however, persisted in his explanation and eventually reported that his patient had been cured.

Hysteerikoissa on ollut ja on epileptikoita, ahdistuneita, pakkoneurooseista ja paniikkihäiriöistä kärsiviä, mutta mitään "hysteriaa" ei ole olemassa.

Hämähäkkisilkki

Hämähäkin seittiä on käytetty eri tarkoituksiin vuosituhansia - ongensiimoina, haavasiteinä, hiusristikoina optisissa laitteissa. Luonnosta ei pystytä keräämään paljonkaan seittiä eikä hämähäkkejä voi tarhata - aggressiivisina otuksina ne syövät toisensa. Niinpä kokeillaan seitin valmistamista keinotekoisesti.

Kanadassa lähdettiin liikkeelle etsimällä seittiä valmistava geeni ja siirtämällä se maitoa tuottaviin eläimiin. Maidosta silkkiproteiini voidaan sitten erottaa ja kehrätä langaksi. Kokeiluja tehtiin hamstereilla ja lehmillä. Lopulta päädyttiin vuohiin. Hämähäkin kehruurauhasten sijasta seittiproteiini puristetaan teräslevyn läpi, jossa on pieniä reikiä. Lopputulos ei ole samaa kuin hämähäkeillä, mutta parempaa kuitenkin kuin ei mitään. Hämähäkin kehruurauhasten kykyä valmistaa kuituja ei vielä ole pystytty jäljittelemään.

Kunhan hämähäkkisilkkiä vastaavaa kuitua saadaan aikaan, sen käyttömahdollisuudet ovat suuret. Kumma kyllä, suurin tarve tuntuu olevan luotiliiveistä. Panisin kuitenkin etusijalle luonnossa hajoavat ongensiimat ja kalaverkot, ohuen langan silmäleikkaukseen ja - miksei - hajoamattomat sukkahousut.

Giljotiini

Giljotiini

16. lokakuuta 1793 mestattiin Ranskan kuningatar Marie Antoinette. Kuningattaria oli mestattu ennenkin; tässä mestauksessa on merkittävää, että pääosassa oli toinen nainen, Louisette tai Guillotine, kone. Ensimmäistä kertaa kuolemasta oli tehty persoonatonta ja mekaanista.

Giljotiinin kaltaisia mestauslaitteita on käytetty keskiajasta saakka. British Museumin kokoelmissa on kuva vuodelta 1307, 'The execution of Murcod Ballagh near to Merton in Ireland 1307'. 1600-luvulla Englannissa ja Skotlannissa käytettiin giljotiinin kaltaista laitetta, jota kutsuttiin nimellä "Scottish Maiden". Rakennelmat olivat paikallisia keksintöjä, kunnes Ranskan vallankumous kehitti tasavaltalaisia ideoita. Tohtori Joseph-Ignace Guillotin kehitti ajatuksen kaikille samanlaisesta mestauksesta. Hän ei saanut ideaa eteenpäin, mutta sitten tohtori Antoine Louis vei asian kansalliskokoukseen ja prototyyppi rakennettiin ja hyväksyttiin käyttöön. Sen vuoksi giljotiinia kutsuttiin ensin nimellä louisette, mutta nimeksi vakiintui sitten guillotine. (Näin kertoo historioitsija Simon Schama, vaikka herrojen tohtoreiden yhteistyöstä on muitakin mielipiteitä.) Ranskan virallinen pyöveli, Charles-Henri Sanson, suositteli laitetta. Häntä huolestutti amatöörimestaajien käyttö Ranskan eri pikkukaupungeissa, jos käytettiin miekkaa tai kirvestä; mestaus oli taitolaji.

Giljotiinin oikea terän muoto ja paino ja oikea pudotuskorkeus piti huolellisesti kokeilla. Hurjin tarina väittää, että kokeissa käytettiin köyhäinsairaalasta saatuja vainajia. Toisten mukaan laitetta kokeiltiin sianruhoihin.

Niinpä Ranskan vallankumousta sitten levitettiin saattueilla, joiden keskellä huojui Madame Guillotinen pelottava hahmo. Demokraattinen tämä mestaustapa ainakin oli. Ensimmäinen vallankumouksen aikana giljotinoitu oli maantierosvo Nicholas-Jacques Pelletier, ja ylhäisimmät Ranskan kuningas ja kuningatar.

Giljotiinin käyttö ei loppunut Ranskan vallankumouksen mukana. Viimeinen julkisesti giljotinoitu oli Eugene Weidmann vuonna 1939. Viimeinen Ranskassa mestattu oli nimeltään Hamida Djandoubi 1977. Useat muut maat ovat käyttäneet giljotiinia, mm. Ruotsi.

Natsi-Saksa käytti giljotiinia innokkaasti. Hitlerin hallinnon aikana giljotiinilla mestattujen luku arvioidaan 16 000 - 40 000 hengen välillä. Väitetään, että Saksassa mestattava asetettiin kasvot ylöspäin, jotta hän näkisi terän putoavan. Hitler on vastuussa useammasta giljotinoidusta kuin Ranskan vallankumous.

Giljotiinistä tuli suosittu leikkikalu. Sikarileikkurina niitä löytyy meidän vuosisadallammekin - tietolähteeni läki lapsena tallaisen sikarileikkurin tamperelaisen tuomarin kirjoituspöydällä. Siinä käytettiin teränä partaterää, jonka voi vaihtaa.

Linnut, koirat, hevoset

Thaimaa: koira ja kanoja

Yhdysvalloissa leviää nyt koiraflunssa, johon ei ole parannusta eikä rokotetta. Se on tappava 5-8% sairastuneista koirista. Taudin alkulähde ovat kilpailuvinttikoirat, joille syötettiin hevosenlihaa. Tauti on hevosflunssa, joka hyvin harvoin tarttuu muihin eläinlajeihin.

Flunssamuodot alkavat olla tuttuja. Tämä flunssa on lajia H3N8, ja hevosista sitä on löydetty jo 40 vuoden ajan. Sekin oli alkuaan lintuflunssa. Se on siis ihmisille vaaraton (ainakin tällä hetkellä), mutta sen siirtyminen hevosista koiriin kertoo, miten arvaamattomia virukset ja niiden mutaatiot voivat olla.

Thaimaassa tavattiin jo viime vuonna kaksi tapausta, joissa pelätty lintuflunssan muoto H5N1 tarttui koiraan. Kissojen tiedetään saavan sen myös, ja sioissa on todettu H5N1-virusta Aasiassa. Siat ovat vaarallisimmat. Ne ovat hyvin lähellä ihmistä virusten kannalta. Ketju lintu-sika-ihminen on aiheuttanut useita vakavia mutaatioita ja epidemioita.

Health experts say pigs can carry human influenza viruses, which can combine (i.e. exchange homologous genome sub-units by genetic reassortment.) with the avian virus, swap genes and mutate into a form which can pass easily among humans.

Maailmanloppua ei silti kannata pelätä. Edes musta surma ei tappanut kuin kolmanneksen tai puolet eurooppalaisista. Hilpeä ajatus?

Grigori Potemkin

Ukrainan aroa

Tältä näytti Grigori Aleksandrovitsh Potemkinin kuolinpaikka. Potemkin kuoli todennäköisesti lavanautiin jossakin rakstamallaan Ukrainan arolla lokakuun puolessavälissä (nykyistä ajanlaskua) 1791. Hänet nostettiin vaunuista tien reunalle kasakan takin päälle. Telttaa ei ehditty pystyttää. Paikalla oli pieni saattue Krimin kasakoita ja Potemkinin suosikkisisarentytär Brashitshkaja.

Aro oli ainoa kyllin suuri kuolinnäyttämö tälle luultavasti Venäjän historian suurimmalle ja merkillisimmälle miehelle (niin ainakin arvelee hänen elämäkerran kirjoittajansa Simon Sebag Montefiore). Potemkin oli suuri sekä kooltaan että henkisiltä mittasuhteiltaan. Hän oli varsin todennäköisesti Katariina Suuren aviomies ja salaisesti kanssahallitsija. Hän antoi Katariinalle lahjaksi Krimin. Hän perusti useita kaupunkeja, mm Sevastopolin. Hänen muistonsa tahrittiin perusteellisesti lokaan Katariinan pojan hallituskautena - Paavali, kaikin tavoin pieni mies, vihasi häntä.

Potemikia ei - outoa kyllä - parjattu hänen todellisten vikojensa vuoksi, vaan kuviteltujen "Potemkinin kulissien" - herja miehelle, joka perusti useita kaupunkeja. Hän sieti kärsivällisesti Katariinan monet rakastajat ja ystävystyi useimpien kanssa. Katariina puolestaan suosi Potemkinin rakastajattaria, joihin kuuluivat hänen kaikki viisi sisarentytärtään. Potemkin rakasti huijareita ja silmänkääntäjiä, mutta seutrusteli tasavertaisena myös valtionpäämiesten ja diplomaattien kanssa. Hänen esiintymisensä hätkähdytti kaikkeen tottunutta Venäjän hoviakin - hän kulki mielellään palatsissa ja jopa Katariinan vastaanotoilla yllään pelkkä aamutakki ja pyyhe pään ympärillä. Katariinaa hän kutsui maatuskaksi, pikku äidiksi. Katariina kylvi hänelle rikkauksia, jotka Potemkin puolestaan tuhlasi. He kävivät katkeamatonta kirjeenvaihtoa eikä Katariina tehnyt yhtään päätöstä ilman Potemkinin hyväksymistä. Kun Potemkin kuoli, hänen rinnaltaan löydettiin nippu Katariinan kirjeitä, joissa tämä huolehti hänen terveydentilastaan ja vaati lähettämään tietoja joka päivä.

Potemkinin kuoleman jälkeen Katariina luhistui. Hän antoi ohjakset viimeiselle rakastajalleen, Platon Zuboville, joka oli typerä mies, ja kuoli pian Potemkinin jälkeen.

Potemkinin kaltaisia miehiä ei ole esiintynyt antiikin jälkeen, paitsi Aasiassa. Heille ei ole tilaa.

Mikä ihmeen Kabardi-Balkaria?

Kaukasus

Kaukasuksen vuoristo Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä erottaa Euroopan Aasiasta. Se on ehdottomasti sekavin nurkkaus, missä politiikkaa ja historiaa voidaan tehdä. Kaukasuksen alueella puhutaan 40 eri kieltä ja vuroistoalueen yli ovat lukuisat valloittajat kulkeneet mongoleista saksalaisiin. Joka laaksolla on oma kaanikunnista periytynyt valtiomuodostelmansa. Kabardi-Balkaria (tai Kabardino-Balkarija) sijoittuu suunnilleen Abhasian ja Tsetsenian väliin. Pääkaupunki on Naltsik, yllä olevassa kartassa Nalcik.

Parhaiten alueen merkillisen ja monimutkaisen historian ja väestön hahmottaa (ainakin minä hahmotan) ajattelemalla heitä tserkesseinä. Tserkessit olivat vuosisatojen ajan kuuluisia kauneudestaan, ja tserkessiorjat olivat haluttuja. Egyptin hallitseva orjasoturiluokka, mamelukit, koostui pitkälti tserkesseistä, ja Turkin sulttaanien haaremeissa suosituimmat lempivaimot kuuluivat Kaukasuksen kansoihin. Venäjän ja Persian mahtien välillä Kaukasus taisteli itsenäisyydestään, kunnes Venäjä lopulta alisti kaikki pikkuvaltiot. Kun Neuvostoliitto kukistui, koko alue leimahti liekkeihin, jotka edelleen roihuavat. Sissisota on täällä aina ollut suosittua; historian perinteet ja maasto yhdistyvät luomaan ihanteelliset olot iske-ja-pakene -toimintaan. Stalin karkotti koko balkaariväestön 1944 samoin kuin tsetseenitkin. Kansan sallittiin palata vuonna 1957.

Kabardi-Balkaria on tuttu paikka vuoristokiipeilijöille. Maan alueella on Euroopan korkein vuori, Elbrus. Elbrus on sammunut tulivuori, johon antiikin ihmiset uskoivat Prometheuksen tulleen kahlehdituksi. Neuvostoliitto rohkaisi kiipeilijöitä matkaamaan Elbrukselle. Vuonna 1956 vuorelle kiipesi 400 vuoristokiipeilijän joukko. Komsomol-nuoret kävivät Neuvostoliiton aikana kiipeilemässä vuorella ja putoilemassa siltä. Vuoren rinteillä on nykyään hiihtokeskuksia.

Saddamin uskottu

Uhri - Ala Bashirin savityö
1991 tapahtuneen Al-Amarijjan väestönsuojan pommituksen muistoksi

Ala Bashirin muistelmateos "Saddamin uskottu" on kiinnostava kuvaus Saddamista ja hänen hovistaan lähipiiristä katsottuna. Ala Bashir on epätavallinen henkilö epätavallisessa asemassa. Hän on kauneuskirurgi ja taiteilija. Saddam mieltyi häneen jälkimmäisessä roolissa. Ala Bashir taiteili Saddamin kauden loppuun asti sairaalan ylilääkärinä ommellen kiinni irronneita käsiä, siirtäen ihoa palaneisiin kasvoihin ja samanaikaisesti leikaten Saddamin liikavarpaita ja korjaillen lähipiirin nuorten neitokaisten nenien muotoa. Kun amerikkalaiset olivat saapumassa Bagdadiin, kolme nuorta naista päätti käydä tyytymättömiksi neniinsä, ja pommitusten keskellä Ala Bashir paranteli piirteitä. Epätodellisuuden tuntu on sama kuin kertomukset Hitlerin hovin viimeisistä hetkistä bunkkerissaan.

Ala Bashirin roolien ristiriita tuntuu kuvastavan hänen ristiriitaista luonnettaan. Kirja on jotenkin oudon kylmä ja tunteeton kuvaus repivistä tilanteista. Ala Bashirin taide on lähinnä surrealistista, ja surrealistisena hän Irakin elämänkin kokee. Kuvaava on kohta, jossa Saddam kertoo Ala Bashirille aikeistaan joukkomurhata shiiat kostoksi kapinasta Persianlahden sodan jälkeen, mutta Ala Bashir ei pysty kunnolla keskittymään Saddamin puheisiin; hänet lumoaa diktaattorin korva, johon paistava aurinko saa sen näyttämään läpinäkyvältä vahalta. (Tällä kohtaa tulee mieleen, että Ala Bashir kävi varta vasten tutustumassa Leninin muumioon ja luki kaiken, mitä sai aiheesta käsiinsä.)

Irakin sodan kaikkinainen tarpeettomuus tulee kirjasta selvästi esiin. Saddamin suku oli susilauma, ja diktaattori itse harmaantuva lauman johtaja, jonka nuoremmat olisivat kohta haastaneet. Saddam itse vertasi sukulaisiaan koiriin, joita nuorina ja heikkoina voi lyödä ja potkia, mutta kun ne kasvavat, harkitsee kahdesti, ennen kuin kurittaa; ne voivat purra. Vanhin poika Udai ei ollut ainoastaan julmuri ja psykopaatti, tohtorin mukaan hänellä oli jotakin vikaa päässään ja salamurhayrityksen jälkeen hänen aivonsa vaurioituivat lopullisesti. Nuoremmasta pojasta Qusaista Alalla ei ole paljoa sanottavaa, mutta tokkopa hänestäkään olisi mestarimieleksi ollut Saddamin kuoltua.

Kiintoisa piirre Saddamin sisäpiirissä ja Ala Bashirissa on, että hän ei mainitse sanallakaan Saddamin poikaa toisen vaimon kanssa, Alia. Toiset lähteet kiistävät koko pojan olemassa olon. Ala Bashir ei mainitse häntä kertaakaan, ei myöskään Saddamin kolmatta vaimoa Nidal Al-Hamdania. Vaikka kirja kertoo käsittämättömistä julmuuksista, kertoja pysyy korrektina entistä isäntäänsä kohtaan.

Ala Bashirista amerikkalaisten valloitettua Bagdadin kertoo toimittaja John Lee Anderson. Ala Bashir ei mainitse Andersonia nimeltä, mutta kuvaa kirjassaan, miten The New Yorkerin toimittaja pelasti sairaalan ryöstöltä tuomalla merijalkaväen miehiä sitä suojelemaan. Kuvauksesta ei paljastu, että Anderson oli läheinen vieras Ala Bashirin kodissa. Tämäkin kuvaa Alan outoa luonnetta. Ehkä vain tällainen luonne pystyi taiteilemaan niin kauan Alan roolissa. Taas tulee mieleen Hitler ja Albert Speer.

Viimeisimpien tietojen mukaan Ala Bashir asunee Nottinghamissa, Englannissa harrastamassa taiteilijan kutsumustaan (mistä päätellen Englannin sairaalat eivät ole ihan innokkaita käyttämään hänen lääkärintaitojaan hyväkseen).

German Village, Utah

Rakennus 8100

Kun Englanti ja Amerikka päättivät ryhtyä pommittamaan siviilikohteita toisessa maailmansodassa, heitä huolestutti erityisesti, mtien saada aikaan mahdollisimman tuhoisaa jälkeä mahdollisimman nopeasti. Hampurin kaltainen tulimyrsky oli erittäin toivottavaa. Kuten Robert Lovett, Yhdysvaltojen sotaministerin lähettiläs, sanoi:

"If we are going to have a total war, we might as well make it as horrible as possible."

Niinpä Utahiin päädyttiin rakentamaan täydellinen jäljennös Berliinin työläisasunnoista. Berliini oli hankala kohde, koska talot oli rakennettu hyvin, kaupungissa oli laajoja tontteja ja paljon puita ja vesistöjä. Tulimyrskyn aikaan saaminen vaati työtä.

Työläisasuntoihin päädyttiin, koska - lordi Chervellin sanoin - "the bombing must be directed essentially against working-class houses. Middle-class houses have too much space around them, and so are bound to waste bombs."

"German Villagen" arkkitehdiksi nimitettiin Erich Mendelsohn, Saksasta paennut juutalainen arkkitehti. Kylään pantiin paljon huolta. Mendelsohn tutki erityisesti kattorakenteita, ja oikeanlaatuista puuta hankittiin mm. Murmanskin kautta. Sotilaat kastelivat rakennuksia säännöllisesti jäljitelläkseen Saksan sateita. Huonekalut valmisti RKO:n lavasteryhmä, joka oli tehnyt filmin "Citizen Kane" lavasteet. Kankaatkin olivat aitoja saksalaisia. Kun kaikki oli valmista, kylä tuhottiin palopommeilla ja tutkittiin tuloksia. Sitten kaikki rakennettiin uudelleen - ainakin kolme kertaa. "Rakennus 8100" on vielä jäljellä armeijan koealueella muistona tästä tehtävään paneutumisesta.

Suoritus meni sikäli hukkaan, että Berliiniin ei koskaan saatu tulimyrskyä. Sen sijaan Dresden tuhoutui kauniisti.

Soopelien oikeudet

Venäläinen soopeliturkki ja pesukarhujen oikeudet

Neuvostoliitto oli suuri turkisten tuottaja. Erityisesti venäläiset soopelit olivat kuuluisia, kuten jo vuosisatoja. Kun Neuvostoliitto kaatui, kaatuivat myös turkistarhat.

Vladimir Putinin valtaan nousu muutti tilanteen. Kun presidentti Jeltsin vielä lähetteli kauniita sähkeitä Brigitte Bardotille (ehkä enemmän elokuvatähdelle kuin eläinsuojelijalle, mutta samantekevää), Putinin ensimmäinen työ presidenttinä oli kaataa ehdotettu eläinsuojelulaki. Putinin veton aiheutti turkisteollisuuden vetoomus työpaikkojen puolesta. Turkisteollisuus piristyi välittömästi. Niin piristyivät myös eläinaktivistit. Vuonna 2000 näki päivänvalon (jos tämä nyt on oikea ilmaisu joukolle, joka työskentelee yön pimeydessä) Venäjän Eläinten Vapautusrintama. Joukko huitoo tarmokkaasti joka suuntaan maalaamalla näyteikkunoita, lähettelemällä uhkauspostia sirkuksille ja murtautumalla laboratorioihin. Syyskuussa joukko eläinaktivisteja tuli kaapista pitämällä mielenosoituksen Moskovan Pushkin-museon edessä. Toiminta on suunnattu yhtä hyvin kansainväliseille tiedotusvälineille kuin venäläisille; monet julisteet ovat englanninkielisiä.

Uusi kilpa Kuuhun

Uutisia taikonauteista

Amerikka aikoo taas mennä Kuuhun. Tällä kertaa kilpailussa on mukana uusia maita. Venäjä on poistunut kisasta, mutta itä valtaa avaruuden.

Kiinan toinen miehitetty avaruuslento toteutuu 13. lokakuuta, mikäli Gobin erämaan sää ei petä. Lennolla tehdään tieteellisiä kokeita 4-5 päivän ajan. Käytännölliset kiinalaiset lähettävät lennolle mm. sian spermaa. Sperma on peräisin Rongchangin sioista, joita pidetään erinomaisina laadultaan:

Named after Rongchang County of Chongqing, Rongchang pig is outstanding in terms of figure and quality. Its pork is well received both at home and abroad.

Osa spermasta pidetään lennon aikana biologisessa kapselissa ja osa ulkopuolella. Maahan paluun jälkeen spermaa käytetään hedelmöitykseen. Kiinalaiset odottavat kiinnostuneina, vaikuttavatko avaruuden olosuhteet sikojen laatuun.

Kiinalla on pitkän tähtäyksen suunnitelmia. He aikovat lähettää Kuuhun tutkimusrobotin vuonna 2010 ja perustaa myöhemmin miehitetyn kuuaseman. Kuumatka elää jokaisen kiinalaisen unelmissa ja sitä on tavoiteltu 600 vuotta:

Many Chinese knew in their childhood the story of Chang'e, a legendary beauty who flew to the moon after taking some magic medicine and stayed there as the Goddess of the Moon.

Back in the 14th century, a Chinese named Wan Hu attempted to send himself into sky by lighting 47 gunpowder-packed bamboo tubes tied to his chair. Although he got killed in this adventure, Wan has since been widely regarded as the world's first person using rocket as a flight vehicle.

Japani tavoittelee myös kuuta. Japani koki takaiskun avaruusohjelmassaan 2003, jolloin satelliitin lähetys epäonnistui. Nyt he ovat taas mukana kilpailussa. Japanin miehitetty kuuasema on ohjelmassa vuonna 2025.

Myös Intia kurkottaa Kuuhun. Ensimmäinen miehittämätön kuulento on ohjelmassa vuonna 2007. Kuussa on kohta ahdasta.

Hai nimeltä Nicole

Ramon Bonfil merkitsemässä valkohaita

Valkohai lempinimeltään Nicole näyttelijä Nicole Kidmanin mukaan on uinut Afrikasta Australiaan ja takaisin alle yhdeksässä kuukaudessa. Tämä on lyönyt tutkijat hämmästyksellä. He ovat arvelleet jo jonkin aikaa, että valkohaipopulaatiot Afrikassa ja Australiassa ovat geneettisesti yhteydessä, mutta he eivät ole sentään uskoneet näin laaja-alaiseen reviiriin.

Tutkija Ramon Bonfil ryhmineen on pyydystänyt 32 valkohaita Etelä-Afrikan rannnikolla. Haiden eviin on kiinnitetty kahdenlaisia suuntimalaitteita. Toiset laitteet lähettävät radiokutsun aina, kun hai ui lähelle pintaa. Toiset laitteet irtautuvat automaattisesti tietyn ajanjakson jälkeen, nousevat pintaan ja lähettävät tunnuskutsun. Tutkituista haista useimmat uivat Afrikan rannikkoa Mosambikin ja Etelä-Afrikan välillä, mutta Nicole suuntasi Australiaan. Siellä laitteiden toiminta lakkasi, mutta yhdeksän kuukauden kuluttua tutkimuksen aloituksesta Nicole-hain merkitty evä pulpahti taas näkyviin Afrikan rannikolla.

Nicole sukelsi matkansa aikana lähes kilometrin syvyyteen, mutta vietti suurimman osan ajastaan heti pinnan alla. Tutkijat arvailevat, että se käytti aurinkoa ja tähtiä suuntimiseen. Matkan tarkoitus saattoi heidän mukaansa olla puolison etsiminen.

Haiden laputtaminen ei ole ihan vaaratonta hommaa. Otukset pyydetään ensin koukulla. Sitten he uitetaan metalliseen "kehtoon" ja nostetaan 3-7 minuutiksi laivan kannelle. Siellä haihin kiinnitetään suuntimalaitteet, annetaan pistos rauhoittavaa ja vitamiineja ja pudotetaan otus takaisin mereen. Koko toimenpide kestää hektiset 15 minuuttia. Bonfilin mukaan vedestä nostettu hai on hämmästyttävän rauhallinen, mutta veteen palauttaminen on täpärää hommaa; siinä vaiheessa hait hurjistuvat. Yksikään hai tai tutkija ei vielä ole loukkaantunut projektin aikana.

Valkohait ovat nopeasti harvinaistuneet, mutta niistä tiedetään perin vähän. Sen vuoksi tutkimuksella on kiire. Huolestuttavin tieto on, että vaikka hait ovat rauhoitettuja Etelä-Afrikassa, ne uivat vesille, joissa ne ovat alttiina kalastukselle.

J.K. Nicole Kidmanilla on haiden kanssa sen verran tekemistä, että hän haluaisi uida vapaassa meressä yhdessä valkohaiden kanssa. Tämän innostuksen hän sai nähtyään filmin "Open Water".

Kuin Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä

Suomessa saadaan aikaan pitkiä, rumia tieriitoja, mutta osataan sitä Amerikassakin. New Hampshiressä kiistelevät osavaltion senaattori Beverly Hollingworth ja hänen miehensä Bill Gilligan naapuriensa lakimies Hutchinsin ja tämän Kathy-vaimon kanssa oikeudesta pysäköidä autonsa.

Hollingworthin talo on alhaalla rannassa ja sinne pääsee ainostaan kapealta tieltä, joka päättyy Hutchinsien pihaan. Hutchinsit sanovat, että Hollingsworthin ja Gilliganin ja heidän vieraidensa autot tukkivat heidän tiensä ja pihansa. Kiihkeimmin kiistaa tuntuu käyvän Kathy-rouva. Hän on hakenut ja saanut lähestymiskieltoon mr. Gilliganin, joka "ahdistelee" häntä.

Kathy Hutchins on huvitellut kastelemalla nurmikonkastelijalla Hollingswortheja ja heidän vieraitaan. Kun hän roiski vettä 90-vuotiaan rouvan ja hänen pyörätuolissa olevan miehensä päälle, herra Gilligan "osoitti häntä sormellaan ja kielsi roiskimasta vettä tai muuten..." Rouva Hutchins ilmoitti saaneensa uhkauksesta sydämentykytystä ja joutuneensa sairaalaan. Lienee syytä mainita, että Hollingworth ja Gilligan ovat seitsemissäkymmenissä, Hutchinsit alle 50-vuotiaita. Siitä huolimatta herra Hutchins sanoo olevansa huolissaan, koska "ei pysty suojelemaan vaimoaan". Hän nostanut oikeusjutun "yksityisyyden rikkomisesta" myös välissä sijaitsevan talon omistajaa vastaan, koska tämä on sallinut mr. Gilliganin panna talonsa katolle videokameran. Tätä ehdotti poliisi, koska tielle pysäköityjä autoja on naarmutettu ja niiden peilejä on rikottu.

Videokamera on näyttänyt rouva Hutchinsin "tehneen yöllä useita matkoja pysäköityjen autojen luo". Hänet näytettiin videofilmillä myös iskemässä naulaa autonrenkaaseen. Kathy-rouva torjuu syytöksen ja sanoo vain taputelleensa auton rengasta. Renkaseen ilmestyneen reiän hän sanoo tulleen terävistä esineistä, joita rouva Hollingsworth on tahallaan kylvänyt tielle. Kun videolta näkyy, miten rouva Hutchins pyllistelee ohi ajaville autoille, hän sanoo vain kumartuneensa nostamaan jotakin.

Kiistassa on mukana nyös eläkkeellä oleva sairaanhoitaja, joka maalasi tiehen valkoisen viivan talonsa kohdalle. Rouva Hutchins uhkasi häntä lakijutulla, koska hän seisoi ajotiellä. Pisteet näyttävät ehdottomasti menevän Hutchinsien hyväksi, kiitos erityisesti rouva Hutchinsin väsymättömän toimeliaisuuden; Hollingsworthin pariskunta on tilapäisesti muuttanut pois ja aikoo purkaa talon ja rakentaa uuden eri kohtaan rantaa.

Juttua puiva tuomari sätti kaikki osapuolet. Hän sanoi, että heidän pitäisi olla onnellisia saadessaan asua rannikon kauneimmalla paikalla. Sen sijaan he käyttäytyvät kuin Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä. Piip-piip! Honk-honk!

Viruksen ylösnousemus

Espanjantauti iski 1918

Lintuinfluenssa huolestuttaa maailman laboratorioita. Pandemioita tutkitaan monelta kulmalta, ja yksi niistä on yritys luoda uudelleen espanjantauti, virus, joka surmasi ainakin 20 miljoonaa, ehkä jopa 50 miljoonaa ihmistä vuonna 1918.

Virus ei ole edes siinä määrin yksittäinen olio kuin bakteeri, vaan geeniketju, joka solussa alkaa loputtomasti toistaa itseään. Kun tämä geeniketju onnistutaan lukemaan ja luomaan uudelleen, virus on syntynyt. Viruksen osia kutsutaan plasmideiksi. Influenssaviruksessa on kahdeksan plasmidia. Kun ne kaikki saadaan samaan soluun, virus kokoaa itsensä ja alkaa monistua. Espanjantaudin plasmideista on aikaisemmin selvitetty viisi. Nyt on saatu kokoon loput kolme.

Espanjantautia alettiin koota näytteistä, jotka oli otettu 1918 influenssaan kuolleesta eskimonaisesta. Hänet oli haudattu ikiroutaan Alaskassa, ja osia keuhkoista ja myös viruksista oli säilynyt. Selvitettyjä viittä plasmidia jaettiin eri laboratorioihin, ja yhteistyöllä on kehitetty virus, joka - jos se todella on uudesti syntynyt espanjantauti - osoittaa vuoden 1918 influenssan olleen lintuinfluenssa. Uudistettua virusta on kokeiltu hiiriin, jotka sairastuvat, ja hedelmöitettyihin linnunmuniin, jotka kuolevat. Ihmisperäinen influenssavirus ei surmaa sen paremmin hiiriä kuin lintujakaan.

Espanjantauti oli erityisen tappava, koska se pääsi syvemmälle keuhkoihin kuin tämän hetken virukset, ja kirjaimellisesti hukutti uhrin keuhkot nesteisiin. Tätä ominaisuutta pyritään nyt tutkimaan.

Influenssaviruksen vaarallisimmat osat ovat kaksi pintaproteiinia, haemagglutinin (H) ja neuraminidase (N). Näiden mutaatiot muuttavat virusta ja estävät aiemmin saadun immuniteetin vaikutuksen. Esimerkiksi espanjantauti jätti henkiin jääneet uhrinsa voimakkaan immuuneiksi, mutta sen H-proteiini muuntui pian vuoden 1918 jälkeen, joten sen jälkeen syntyneillä ei ole minkäänlaista immunitettia tätä versiota vastaan. Vuoden 1918 viruksen H-versio voi silti kiertää villeissä linnuissa ja muodostaa potentiaalisen uhan.

Tutkimus on hyvä asia, mutta laboratorioiden uteliaisuus voi luoda uuden uhan. Esimerkiksi Meridian Bioscience -niminen laboratorio lähetti viime talvena influenssarokotteen testaukseen tarkoitetun viruksen koe-erän useisiin laboratorioihin. Sitten paljastui, että erä olikin peräisin vuoden 1957 influenssasta nimeltään H2N2 Japan. Tämä virusmuoto on sen jälkeen hävinnyt, eikä väestössä ole immuniteettia. Jos influenssa olisi päässyt karkuun, se olisi voinut aiheuttaa uuden pandemian. Chiron-yhtiö valmistaa suurimman osan Yhdysvaltojen ja Englannin rokotteista. Vuosien 2003-2004 aikana huomattiin, että yli puolet Chironin rokotteista oli saastunutta huolimattoman käsittelyn vuoksi, ja yksi tehtaista täytyi sulkea. Rokotteesta tuli vakava pula. Varoittavia ääniä on kuulunut, että kun espanjantaudin geneettinen koodi julkistetaan, sitä voidaan valmistaa ja levittää huolimattomuudesta tai pahantahtoisesti.

Silti nämä kokeet ainakin osoittavat, että lintuinfluenssa voi muuntua ihmisestä ihmiseen tarttuvaksi ja aloittaa pendemian. Ne myös näyttävät, mistä suunnasta rokotteen vaikuttavia osia kannattaa etsiä. Tulevan pandemian pahin piirrehän on se, ettei sitä vielä ole olemasssa - pitäisi varautua tappavaan uhkaan, jota ei ole, mutta jonka tulo on varma.

Kiovalainen romanssi

Katja ja prinssi

Kirjailija Konstantin Paustovski kertoo elämäkertaromaaniensa sarjassa "Kertomus elämästä" parilla sivulla tarinan kiovalaisesta koulutytöstä, Katja Vesnitskajasta.

Vesnitskajan pitkät palmikot leijailivat valssin tahdissa. Ne häirisivät häntä, ja lakkaamatta hän sipaisi ne kädellään povelleen. Puoliummistuneiden silmäluomiensa välistä hän katseli kopeasti ihastelevia katsojia.

Siamin prinssi Chakrabongse päätyi Kiovaan, koska hänen isänsä kuningas Chulalongkorn (tunnettu kirjasta, operetista ja elokuvasta "Kuningas ja minä") lähetti hänet koulutettavaksi Venäjälle. Prinssistä tuli husaarieversti Pietarissa. Kiertomatkalla Venäjällä hän tuli Kiovaan, näki Vesnitskajan tanssiaisissa ja rakastui. Prinssi kosi ja Katja vastasi myöntävästi. Kuningas Chulalongkorn kuoli ja samoin hänen kaksi vanhempaa poikaansa. Prinssi Chakrabongsesta tuli kuningas.

Hoviväki vihasi ulkomaista kuningatarta. Hän ei sopinut Siamin hovin perinteisiin.

Katjan vaatimuksesta Bangkokiin vedettiin sähkö. Se täytti hoviväen vihan maljan. He päättivät myrkyttää kuningattaren, joka polki kansan muinaisia tapoja. Kuningattaren ruokaan alettiin sotkea pieninä erinä rikottujen sähkölamppujen hienoksi jauhettua lasia. Puolen vuoden kuluttua kuningatar kuoli suoliston verenvuotoon.

Kuningas pystytti hänen haudalleen muistopatsaan. Mustasta marmorista veistetty iso norsu, jolla oli kultakruunu päässään, seisoi surullisena kärsä upotettuna tuuheaan ruohikkoon, joka ulottui sen polviin asti. Siellä ruohikon alla lepäsi Katja Vesnitskaja, Siamin nuori kuningatar.

Epäilin vähän tätä tarinaa, joka liian paljon muistuttaa Franz Lehárin operettia "Hymyn maa". Ei olisi ollut syytä epäillä. Sekä prinssi että Katja olivat todellisia henkilöitä. Paustovski jättää kertomatta, että nuori pari karkasi ja meni salaa naimisiin Konstantinopolissa. He ehtivät saada tyttären, Chula Chakrabongsen, jonka tytär Mom Rajawongse Narisa Chakrabongse on Thaimaassa kuuluisa kirjailija. Hän on kirjoittanut kirjan isoäidistään, "Katya and the Prince of Siam" .

Samuraimiekat ja ruuti

Samurait ratsailla

Sodankäynnin historiassa järjestelmällisesti tehokkaammat menetelmät voittavat huonommat. Erityisesti tuliaseet ovat kukistaneet miekat ja keihäät; joko miekankäyttäjät ovat alistuneet tai oppineet käyttämään uusia aseita. Mielenkiintoinen poikkeus on Japani.

Musketit tulivat Japaniin 1500-luvun puolivälissä portugalilaisten mukana. Portugalilaiset halusivat käydä kauppaa ja käännyttää japanilaiset kristityiksi. Aluksi he onnistuivat varsin hyvin kummassakin aikeessaan. Japani oli keskellä toisiaan vastaan sotivien linnanherrojen kautta. Maa oli valmis siirtomaaksi, kuten kävi Intialle. Oli kolmen miehen ansiota, että näin ei käynyt. Kolme hämmästyttävää miestä, jotka tunsivat toisensa ja seurasivat toisiaan hallitsijoina, yhdistivät Japanin ja palauttivat sen samalla samuraimiekkojen kauteen lähes kolmeksisadaksi vuodeksi.

Oda Nobunaga (1534 - 1582) opetteli länsimaisen sodankäynnin. Hän otti armottomasti käyttöön musketit ja löi kaikki vastustajansa rikkomalla ritarillisen samuraisäännöstön oppeja. Tuhannen muskettimiehen yhteislaukausta ei yksikään samurai kestänyt. Oda kukisti myös politiikassa siihen asti voimakkaasti mukana olleiden buddhalaismunkkien vallan. Lopulta Odan kukisti hänen oma kenraalinsa Mitsuhide, joka pakotti hänet tekemään seppukun.

Toyotomi Hideyosi (1537 - 1598) oli myös Odan kenraali. Hän kosti Odan kuoleman lyömällä taistelussa Mitsuhiden. Sen jälkeen hän omistautui tuhoamaan lääninherrojen vallan. Hän kukisti kaikki itsenäiset linnat ja vaati jokaista samuraita luovuttamaan aseensa hänelle. Linnanherrat saivat pitää linnansa ja osansa veroista, mutta heille ei jäänyt todellista valtaa. Hideyosin jälkeen ei myöskään yksikään alemman luokan jäsen voinut nousta samuraiksi. Yhteiskuntaluokat naulattiin lujasti paikoilleen. Hideyoshi kukisti myös Japanin kristityt ja karkotti länsimaiset kauppiaat. Hän jätti jälkeensä tiukasti paikoilleen lukitun maan.

Togukawa Ieyasu (1543 - 1616) täydensi edeltäjiensä työn rauhanomaisesti. Hän poisti musketit kuvioista. Ensin hän sääti, että ruutiaseita sai myydä vain hallitsijalle, sitten hän lakkasi ostamasta niitä. Hillityn eleganttia. Ieyasun jälkeen shogunit hallitsivat turvassa. Samurailuokka omistautui teeseremonioille, taidokkaille miekkaharjoituksille ja zen-uddhalaisuuden harjoittamiselle. Yhden pitkän sukupolven aikana ruuti tuli, voitti ja katosi Japanissa.

Elokuvista tuntemamme historiallinen Japani sijoittuu suurin piirtein näihin myrskyisiin vuosiin. Filmissä "Kalpean kuun tarínoita" mainitaan Oda Nobunaga. "Rykiu teemestari" kertoo tarinan historiallisesta teeseremonian kehittäjästä, jota Hideyosi ensin ylisti ja sitten kehotti itsemurhaan. Akira Kurosawan samuraifilmit sijoittuvat myös Nobunagan aikaan - filmissä "Ran" musketit kaatavat koko samuraiden ratsuarmeijan eräässä elokuvahistorian hurjimmista kohtauksista.

Kun japanilaiset uudelleen kohtasivat länsimaiset aseet, he valitsivat toisen tien.

Planeetta Xena

Xena ja planeetta

Vuonna 2003 onnistuttiin kuvaamaan kymmenes planeetta, jota on tutkittu siitä asti. Looginen valinta nimeksi olisi ollut Persefone Pluton vaimon mukaan, mutta nimi on jo käytössä asteroidin nimenä. Sama koskee monia muita antiikin nimiä. Lopulta planeetan lempinimeksi annettiin Xena soturiprinsessan mukaan. Nimeä ei ole vahvistettu, siihen tarvitaan Kansainvälisen Astronomiliiton hyväksyntä. Kun hyväksyntää vielä odotellaan, Xenalta on jo löydetty kuu, jota tietysti kutsutaan nimellä Gabrielle.

Xena on puolitoista kertaa Pluton kokoinen ja hyvin samaa tyyppiä oleva planeetta. Kuun löytyminen vahvistaa Xenan asemaa planeettana. Se kiertää Aurinkoa kerran 560 vuodessa.

Kaksi muuta planeettaehdokasta on löydetty. Niiden työnimet ovat Santa ja Pääsiäispupu.

Robinson Crusoen aarresaari

Robinson Crusoe ja R2D2

Juan Fernandezin saari, nykyään Robinson Crusoen saari, on vain 22 km pitkä ja 7 km leveä ja sijaitsee kaukana laivareiteistä satojen kilometrien päässä Chilen rannikolta. Niin pieneksi paikaksi sillä on melkoisesti historiaa.

Merirosvot ja kaapparit käyttivät saarta kaksi vuosisataa sen jälkeen, kun Juan Fernandez löysi asumattoman saariryhmän 1574. Kuuluisaksi ryhmän pääsaari tuli, kun Alexander Selkirk, skotlantilainen merimies, omasta pyynnöstään jäi saarelle 1701 ja pelastettiin sieltä yli neljä vuotta myöhemmin. Selkirkin tarina tuli tunnetuksi Lontoossa ja Daniel Defoe kirjoitti hänen muistelmiensa perusteella kirjan Robinson Crusoesta.

Selkirk ei ollut saaren ainoa haaksirikkoinen. Outoa kyllä, ainakin kahden saaren erakon elämään vaikutti sama mies, tutkimusretkeilijä ja merirosvo William Dampier. (Dampier itse kiisti olleensa merirosvo, mutta hän teki useimmat matkansa merirosvoaluksilla.) Hän kirjoitti matkoistaan kirjoja, joista ensimmäinen, "A New Voyage Round the World", kuvaa Juan Fernandezin saarta. Cygnet-niminen alus, jossa Dampier sillä hetkellä toimi, oli jättänyt saarelle moskiittointiaanin nimeltään Robin ja kolme vuotta myöhemmin löysi hänet hyväkuntoisena.

Dampier palasi tältä matkalta 1691. Kymmenen vuotta ja pari matkaa myöhemmin hän palasi Juan Fernandezin vesille. Samassa laivasaattueessa oli alus nimeltään Cinque-Port, josta Selkirk jäi maihin epäiltyään laivan merikelpoisuutta ja riideltyään kapteenin kanssa. Cinque-Port upposi myöhemmin ja vei mukanaan suurimman osan miehistöstään. Selkirk palasi Lontooseen merirosvoalus Dukella, jonka luotsina taas toimi Dampier.

Juan Fernandez -saarille uskotaan haudatun aarteita. Huhutaan espanjalaisesta aarteesta, suuresta määrästä inkojen kultaa. Espanjalainen merikapteeni, Juan Esteban Ubilla-Echeverria, olisi haudannut aarteen saarelle vuonna 1715. Myöhemmin brittiläinen merimies Cornelius Webb - taas yksi saaren erakko - olisi löytänyt aarteen ja siirtänyt sen uuteen piilopaikkaan. Louis Stevenson kirjoitti "Aarresaaren" näiden tarinoiden innoittamana.

Saarella on tehty etsintöjä lapioin ja kuokin ja myös modernein välinein. Syyskuussa aarteenetsintäyhtiö vannoo löytäneensä 15 metrin syvyydestä suuren kulta-aarteen. He kieltäytyvät paljastamasta aarteen paikkaa, kunnes heille taataan ainakin puolet kullasta. Chilen hallitus, jolle saaret kuuluvat, ei suostu lupaamaan hippuakaan. Aarteen on löytänyt - tai ehkä löytänyt - robotti, jonka nimi on R2D2 tai, kuten chileläiset sitä kutsuvat, Arturito. Arturito on jo tehnyt löytöjä, haudatun asearsenaalin ja kadonneen liikemiehen ruumiin. Siksi chileläiset uskovat aarteeseenkin.

Saaren ainoa aarre saattaa olla saksalainen kevyt risteilijä Dresden, jonka kapteeni upotti aluksen pitkän takaa-ajon ja meritaiselun jälkeen saaren rantaveteen vuonna 1915. Useimmiten aarretarinoiden kulta muuttuu luiksi, miksi ei tämäkin?

Hyperion

Hyperion

Avaruus paljastaa koko ajan uutta ihmeteltävää. Cassini-Huygens -luotain ohitti 26. syyskuuta Saturnuksen kummallisimman kuun, Hyperionin. Hyperion on suurin epäsäännöllinen kappale aurinkokunnassa. Sen kierto akselinsa ja Saturnuksen ympäri ovat myös erittäin epäsäännölliset. Kuun arvellaan olevan kappale jostakin isommasta, mutta mistä?

Hyperion koostuu pääasiasta jäästä ja vähäisestä määrästä kiveä. Monet pienistä kuista muodostuvat samanlaisesta materiaalista. Hyperionin lähikuvat paljastivat sen koostumuksen ainutlaatuiseksi (toistaiseksi). Se näyttää pillijäältä. Teräväreunaisten kraatereiden pohjat ovat punertavan materiaalin peitossa. Tutkijat arvelevat, että kyseessä voisi olla muista Saturnuksen kuista irronnut pöly, mutta sitä on Hyperionissa enemmän kuin tuntuu mahdolliselta. Jään sulaminen voisi tuoda pölyä esiin, mutta mikä sitä olisi sulattanut?

Kuun mahdollinen lohkeamispinta (jos se on osa isommasta kappaleesta) on yhtä tasaisesti kraatereiden peitossa kuin "ulkopinta", joten Hyperion lienee muodostunut 4 miljardia vuotta sitten. Ensimmäinen lähikuva Hyperionista voi myös olla viimeinen. Cassini-Huygens ei kuvaa kuuta enää, ja muiden luotainten lähettäminen ei tällä hetkellä ole ohjelmassa. Jos muut instrumentit eivät anna lisätietoja, Hyperion jää yhdeksi monista avaruuden arvoituksista.