Eroon ruokalaskuista

St Germain 1780-luvulla ja nykyaikana

Minä olen -messuilla helmikuussa esiintyi Michael Werner, joka ilmoitti lopettaneensa syömisen ja juomisen vuonna 2000 ja eläneensä sen jälkeen valoravinnolla. Messuartikkelissa hän ei selvittänyt menetelmäänsä lähemmin. Lähinnä kysymys on hänen mukaansa "eteerisestä energiasta", joka meitä ympäröi, kunhan vain on vankka luottamus ja uusittu maailmankuva. Kuulostaa helpolta.

Werner mainitsee haastattelussaan Jasmuheenin, joka entisessä elämässään kulki australialaisena kotirouvana nimeltään Ellen Greve. Hänen oppinsa on nimeltään "breatharianism", olisiko "hengitismi". Ellen Greven - anteeksi, Jasmuheenin - mukaan tarvitaan lujan uskon lisäksi henkistä, fyysistä ja emotionaalista harjoitusta ja voimakas motivaatio.

Voimakas motivaatio on ollut niillä Jasmuheenin seuraajilla, jotka 21 päivän alkupaaston aikana ovat kuolleet. Jasmuheenin mukaan heidän kuolemallaan ei ole mitään tekemistä hänen oppiensa kanssa, mutta hän on silti saanut kielteistä julkisuutta.

Jasmuheen viittaa opeissaan St. Germainiin. St. Germain oli hurmaava huijari, joka kulki Euroopassa ennen Ranskan vallankumousta. Potemkin Venäjällä mieltyi häneen - Potemkin piti kaikista huijareista - mutta Pariisin poliisi kävi äreämmäksi. Historiallisen St. Germainin taru päättyi italialaisessa vankilassa, mutta hänen oppinsa syntyi uudelleen Kaliforniassa - missä muuallakaan. Guy Ballard -niminen miekkonen hölkkäsi vuonna 1930 Mount Shastan rinteillä ja tapasi siellä St. Germainin. Uskonlahko ponnahti ilmoille silloin ja siinä ja toimii yhä. "I Am" -uskon kuva St. Germainista vaihtelee - ikonoklastisin kuva esittää vaaleaa, mutta muuten Jeesuksen näköistä miestä sädekehä pään päällä.

Alexandre Dumas kirjoitti kirjasarjan St. Germainista käyttäen hänen maallista nimeään Joseph Balsamo. Chelsea Yarbro on käyttänyt häntä viehättävänä vampyyrina kirjoissaan - pidän erityisesti "Hotel Transylvania" -kirjan kohtauksesta, jossa vampyyri pitelee saatananpalvojaa loitolla työntämällä hänen silmiensä eteen ristiinnaulitunkuvan.

Ketju on kulkenut valoenergiasta vampyyreihin. Valitettavasti vampyyri-St.Germainin ravitsemus on helpompi tajuta kuin Jasmuheenin ja hänen kannattajiensa valoenergia. Jsheemilla itselläänkin saattaa olla ongelmia - joku hänen kannoillaan kulkeva reportteri kuuli hänen vahvistavan lentokentällä kasvisaterian. Kun häneltä asiaa kysyttiin, hän häkeltyneenä vastasi, että tilasi sen kyllä, mutta ei aio syödä sitä. Ehkä pitää vielä odottaa ennen kuin pääsee eroon ruokakaupan laskuista.

Casa da Musica

Porton näköaloja

Porto on Portugalin toiseksi suurin kaupunki ja viehättävästi vanhanaikainen ainakin keskustastaan ja sataman tienoilta. Tähän ympäristöön on sijoittunut uusi arkkitehtuurin luomus, Casa da Musica. Casa da Musican piti valmistua vuonna 2001, mutta se on myöhästynyt tähän asti. The Timesin Tom Dyckhoff vertaa sitä B-luokan filmin avaruusalukseen. Minusta se on kuin tietokoneen näyttö. Kysyn kuten Tom Dyckhoffkin: "Mikä piru se on?"


Casa da Musica rakennusvaiheessa

Arkkitehdit ovat innoissaan. Casa da Musican luojat, Cecil Balmond ja Rem Koolhaas, ovat alan uusia kuumia nimiä. Rakennuksen ammattimaiset kuvaukset menevät normaalin kielenkäytön ohi suoraan klingonaaseen. Akustiikan pitäisi olla kohdallaan, vaikka Koolhaas valittaa, että onnistuneinta oopperatalon akustiikka on kenkälaatikossa, mikä taas ei ole haastava muoto arkkitehtuurissa.

Alice C-S. on tehnyt Casa da Musicasta kuvakollaasin, jonka mukaan rakennuksella taitaa olla toivoa, vaikka minun silmääni se edelleenkin tökkii kuin Louvren ylistetty lasipyramidi - asiat asioina, vanha ja uusi omilla paikoillaan, hajuvesi pois lihapullista ja niin edelleen. Olisi se silti mukava nähdä luonnossa. Varsinkin, kun Portossa on myös hyviä kalaravintoloita, auringonpaistetta ja 1800-luvun espanjalaisarkkitehtuuria, jossa silmä lepää.

Norodom Sihanouk

Norodom Sihanouk (Xinhua File Photo)

Kambodzan kuningas Norodom Sihanouk on poikkeuksellinen persoona kuninkaana ja ihmisenä. Ranskalaiset nostivat hänet vaikealle valtaistuimelle, jolta hän on ollut poissa useampia vuosia kuin vallassa. Valtaa hänellä on silti aina ollut, joskus enemmän maanpaossa kuin hallituksessa ollessaan.

Hänestä tuli siirtomaan teinikuningas, sitten itsenäisen Kambodzan hallitsija, joka joutui vuosia taistelemaan CIA:n vahvaa miestä Allen Dullesia vastaan. Vietnamin sodan aikana hänet yhtäkkiä karkotettiin maanpakoon. Hän juonitteli miehen kanssa, josta tuli Pol Pot - punaisten khmerien johtaja. Sihanouk katui tätä liittoaan Kambodzan kuoleman kenttien aikana. Hän menetti itsekin viisi 14 lapsestaan. Kun vietnamilaiset kukistivat punakhmerit, Sihanouk palasi valtaistuimelleen, mutta erosi viime syksynä ja muutti Kiinaan, missä hänelle annetaan syöpähoitoa.

Kaiken tämän ajan hän on ollut erittäin lahjakas monella alalla, ei vain juonittelussa ja valtiotaidossa. Hän kirjoitti muistelmansa nimellä "Sotani CIA:ta vastaan". Kirja suomennettiin vuonna 1973. Hän on ohjannut useita elokuvia, säveltänyt ja runoillut. Nyt hänestä on tullut Kambodzan innokkain bloggaaja. Blogiaan hän pitää ranskan kielellä.

Kambodza on innokas Internet-maa, joen on soveliasta, että hallitsija pitää tällä tavoin yhteyttä kansaansa (vaikka hän on luopunut kruunusta poikansa hyväksi, kambodzalaisille hän yhä heidän kuninkaansa). Blogilandiassa hän on varmaan korkea-arvoisin jäsen.

Tuhkaa taivaaseen - avaruushautaus

Lähtö sumussa (kuva NASA)

Aggregaatin jylinä
vain kuului,
kuolemankotelo kun sinkoutui
päin valovuosihautaa.

Harry Martinsonin "Aniarassa" haudataan ansioitunut insinööri pelastuskapselissa. Avaruushautaus oli Hugo Gernspackin (science fictionin isänä tunnetun) mielestä mahdollinen tulevaisuuden hautaustapa, kun hän vuonna 1956 kuvitteli avaruussukkulaa, jolla säännöllisin lennoin kuljetettaisiin miljoonia ruumisarkkuja singottavaksi ulos Aurinkokunnasta.

Gernsbackin haave ei ilmeisistä syistä tule toteutumaan, mutta muutamat ihmiset ovat saaneet tuhkansa avaruuteen. Vuonna 1997 Star Trek -sarjan luoja Gene Rodenberrry Timothy Learyn ja muutaman muun seurassa lähetettiin Maata kiertävälle radalle, jolla he pysyvät 100 -1000 vuoteen, kunnes kiertorata käy epävakaaksi ja he palaavat Maan ilmakehään. Sama yhtiö, Celestics Inc., joka heidät lähetti taivaalliselle matkalleen, järjesti vielä kahdet avarauushautajaiset, suurimman vuonna 1999. Silloin mukana oli 36 ihmisolennon tuhkaa. Eräs heistä oli nuori poika, josta hänen isänsä sanoi:

"Being that he was sent to us from heaven, it’s only fitting he’s going to go back up that way."

Vuonna 1999 USA:n kuuluotain Luna Prospector tutkimuksensa päätteeksi syöksyi Kuun pintaan. Mukanaan se vei Eugene Schoemakerin tuhan. Tohtori Schoemakerin yleisö tuntee parhaiten komeetta Schoemaker-Levystä, joka näyttävästi putosi Jupiteriin, mutta tohtori Schoemaker oli tutkinut Kuuta koko elämänsä ja toivonut pääsevänsä sinne itse. Kun Yhdysvallat lähetti Kuuhun ihmisiä, Schoemaker pyrki mukaan, mutta hänen fyysinen tilansa ei sallinut lentoa. Hänen kuolemansa jälkeen työtoverit NASAssa huolehtivat siitä, että hänen toiveensa täyttyi.

Kun Yhdysvaltain avaruussukkula on näköjään pysyvästi maassa, avaruushautauksia toivovat ovat kääntyneet Venäjän puoleen. Venäjän avaruusohjelmassa ei kuitenkaan olla kiinnostuneita. "Tämä ei ole mikään hautaustoimisto", sanoo Vjatseslav Mihailitsenko, avaruusohjelman johtaja.

Yksi yritys avaruushautaukseksi on tehty Neuvostoliitossakin. Neuvostoliiton avaruusohjelman isä, Sergei Korolev kuoli 1966. Juri Gagarin sai kosmonauttitoverinsa Vladimir Komarovin hakemaan hautaustoimiston uurnasta hiukan Korolevin tuhkaa. Tarkoitus oli viedä tuhka Kuuhun (Neuvostoliitto suunnitteli silloin miehitettyä kuulentoa).

Korolevin leski kielsi suunnitelman, mutta ennen kuin Gagarin ehti palauttaa tuhkat, Komarov kuoli Sojuzin räjähtäessä ja Gagarin harjoituslennolla. Korolevin tuhkien kohtalo on tuntematon.

Toistaiseksi kuolleet eivät suuntaa kohti valovuosihautaa paitsi sikäli kuin koko maapallo on sillä retkellä. Päättääkseni jutun mollisointuun Aniarasta:

Ja sargofagissamme kiitämään
me jäimme merta loppumattomuuden
hautamme ympärillä ikiyö
kuin holvi lasinkirkkaan hiljaisuuden.

(Aniara-katkelmat ovat Aila Meriluodon käännöksestä)

Dakota-talo

Dakota-talo

New Yorkin nykyisen Keskuspuiston tulevalle alueelle - silloiselle maanviljelys- ja siirtolapuutarha-alueelle - rakennettiin vuosina 1881-1884 korkeatasoisia huoneistoja käsittävä ylellisyysrakennus, jota syrjäisen sijaintinsa vuoksi alettiin kutsua Dakotaksi, koska se oli yhtä kaukana kaikesta kuin Dakotan preeriavaltiot.
Talon rakennuttaja oli Edward Clark, Singer-ompelukoneyhtiön asianajaja, myöhempi puheenjohtaja. Hän uskoi, että New Yorkin rikkaat hyväksyisivät nopeasti rakennuksen, jossa 85 ylellistä huoneistoa oli sijoitettu saman katon alle. Alkuperäiset huoneistot käsittivät 4-20 huonetta. Huoneistojen lisäksi rakennus sisälsi yhteisen illallishuoneen, pesulan, keittiön, josta johti palveluhissejä huoneistoihin, viinikellareita, voimistelusalin ja pihan, jossa oli tenniskenttiä.

Rakennus herätti omiin taloihin tottuneissa rikkaissa ensin epäluuloja ja sitä (väistämättömästi) kutsuttiin "Clarkin hullutukseksi". Kahdessakymmenessä vuodessa kaikki huoneistot oli vuokrattu ja rakennus on siitä asti ollut erittäin suosittu.

Modernia mainetta talo sai, kun sitä käytettiin filmin "Rosemaryn painajainen" lavastuksena. Vielä enemmän mainetta seurasi, kun Mark David Chapman vuonna 1980 ampui talossa asuneen John Lennonin etuportaille Yoko Onon silmien edessä, istuutui portaille ja alkoi lukea kirjaa (Sieppari ruispellossa, jonka hän oli ostanut samana aamuna).

Dakotan maine ei tästä vähentynyt. Tämä viktoriaanis-goottilainen hirvitys tai upea esimerkki menneestä arkkitehtuurista, miten sitä haluaa katsoa, on edelleenkin kallis ja suosittu asuinpaikka.

Kirjallksuudessa Dakota-talo on esiintynyt yhdessä aikamatkaromaanissa, Jack Finneyn "Time and Again", jossa matkataan menneisyyteen Dakota-talosta käsin.

Random Family

South Bronx

Adrian Nicole LeBlancin "Random Family" on jostakin syystä saanut suomenkieliseksi nimekseen "Vapauden vangit" (2004). Anteeksi vain, WSOY, mutta nimessä ei ole järkeä. Sen sijaan "Random Family" kuvaa kirjaa hyvin.

LeBlanc on seurannut 90-luvulla yli kymmenen vuoden ajan Etelä-Bronxin latinoyhteisöä. Hän aloitti Boy George -nimisestä, vankilassa istuvasta huumekauppiaasta, mutta tutustui pian laajaan ja monimutkaiseen latinoyhteisöön ja päätyi kirjassaan kuvaamaan Boy Georgen tyttöystävän Jessican, tämän veljen Cesarin ja Cesarin tyttöystävän Cocon, heidän lastensa, sukulaistensa ja naapuriensa elämää.

Bronxin yhteisössä eletään sosiaalihuollolla, ruokakupongeilla, huumekaupalla tai huumediilerien ryöstöllä. Väki kiertää asunnosta toiseen. Huoneistot ovat torakkapesiä, joissa asuu kuusikin aikuista kaksiota kohti ja heidän luvuttomat lapsensa. Huumekauppaa käydään kotona ja kadulla. Tyttölapsia yritetään vartioida, mutta silti useimmat tytöt raiskataan 2-3-vuotiaina. Seurustelu alkaa 12-13-vuotiaana. Useimmat tytöt ovat äitejä 14-vuotiaina ja pojat isiä samassa iässä. Koko 10 vuoden seurannan aikana solmitaan vain yksi virallinen avioliitto, ja sekin, jotta Cesar saisi yhden tyttöystävistään - Gisellen - käymään vankilassa "asuntovaunulomalla". Vaimoista puhutaan silti. Pojan tai miehen vaimo on se tyttöystävä, joka on synnyttänyt hänelle pojan, jolla on useimpia lapsia hänen kanssaan tai jonka luona hän asuu. Eivät välttämättä tai edes suurimmaksi osaksi samoja asioita.

Ihmiset pitävät silti yhtä. Joku on aina valmis ottamaan lapset huostaan, lainaamaan 10 dollaria syntymäpäiväjuhliin, majoittamaan taas yhden tai monta ennestään täyteen asuntoonsa.

Ihmisten ongelmia eivät ole vain kiperät suhteet virkamiehiin ja poliiseihin, huumeet ja ääretön köyhyys, vaan myös lyhytjännitteisyys, joka tekee tulevaisuudensuunnitelmista lähes mahdottomia toteuttaa. Hyvä esimerkki ongelmista on Cocon tyttären Mercedeksen tilanne. Mercyn (kuten perhe kutsuu tyttöä) isä Cesar on vankilassa ammuttuaan vahingossa parhaan ystävänsä Mightyn tappelussa toisten huumediilerien kanssa. Mercyn pikkusisko Pearl syntyi kuusikuisena keskosena eikä ole koskaan ollut terve. Toinen pikkusisko Nikki menetti isänsä Puman - Puma oli tulossa kotiin silloisen vaimonsa ja heidän kolmen yhteisen lapsensa kanssa. Puma otti vauvan syliin, vaimo auttoi autosta kahta vanhempaa lasta. Pensaista astui kaksi Puman huumediileritoveria. Puma käski vaimonsa auton alle lasten kanssa. Diilerit ampuivat Puma rintaan. Viime hetkellä hän heitti vauvan ilmaan. Vauva selvisi.

Mercy on hoitanut sisaruksiaan viisivuotiaasta asti. Hän on kahdeksassa vuodessa muuttanut kahdeksan kertaa. Tyttö joutuu koulussa vaikeuksiin ja hänet lähetetään sosiaalivirkailijan juttusille. Tämä sanoo, että 11-vuotiaan tytön olisi jo aika auttaa äitiään taloudessa, vaikkapa kattaa pöytä aterioilla. Mercyn kotona ei ole huonekaluja. He syövät keittiön lattialla ja nukkuvat lakanalla keskellä olohuonetta. Keittiön katosta on lohjennut pala ja aukosta tulvehtii torakoita. Mercy aloittaa aamunsa avaamalla komeron oven ja tallomalla torakoita saadakseen kolmelle pikkusisarelleen ja veljelleen vaatteet. Hän ja sosiaalivirkailija eivät elä samalla planeetallakaan.

Kirja loppuu valoisaan kohtaukseen. Cesar ja Coco tapaavat vankilassa Mercyn 11-vuotispäivillä. He viettävät päivän yhdessä ja Cesar leikkii lastensa kanssa. Iloa ei vähennä, että Cesarin virallinen vaimo Giselle on juuri synnyttänyt hänen ja Cesarin toisen yhteisen lapsen, Cesarin sisar Jessica on vapautunut vankilasta (hän sai 10 vuotta välitettyään puhelimessa yhden Boy Georgen huumekaupoista) ja Jessican 16-vuotias esikoinen Serena on juuri aloittanut suhteen 15-vuotiaan Derekin kanssa, jolla on jo lapsi toisen tytön kanssa. Serena on raskaana puolen vuoden kuluttua.

Elämä jatkuu. Jokseenkin hedelmällisenä.

Pervitiinistä amfetamiiniin

Thunderboltit ilmassa

US Air Forcella on merkillinen kyky ampua sellaisia kohteita kuin hääjuhlat, pakolaisten traktorisaattueet ja omat tai liittolaisten joukot. Vuonna 2003 Irakin sodan alussa kanadalaiset vaativat tutkimusta, kun heidän joukkojaan tulitettiin ja neljä sotilasta kuoli. Kosovossa albaanipakolaiset näyttivät ilmasta katsoen merkillisesti serbitankeilta. Afganistanissa pommitettiin klaaninvanhimpia, jotka olivat matkalla lorgaan, suureen kokoukseen. BBC:n kuvaajat saivat kurdialueella lähikuvia amerikkalaisten ilmahyökkäyksestä.

Kanadalaisten käynnistämässä tutkimuksessa tuli esiin tieto, jonka mukaan US Air Force on 60 vuoden ajan jakanut lentäjilleen amfetamiinilääkettä nimeltään Dexedrin. Se käyttäminen on "vapaaehtoista", mutta kieltäytyjät määrätään maapalvelukseen, mikä vakavasti haittaa heidän uraansa. Kanadalaisia ampuneista lentäjistä toinen oli tuntia ennen hyökkäystä ottanut 5 mg ja toinen 10mg. Eräs lentäjä sanoi, että otettuaan 10 mg Dexedriniä hän "15 tunnin ajan lauloi ja tanssi ohjaamossa".

Upseerien tietojen mukaan lennoille jaettuja lääkkeitä ei kerätä lennon jälkeen pois, mikä lisää riskiä väärinkäytöksiin. Lisäksi lentäjille jaetaan lentojen jälkeen rauhoittavia lääkkeitä, jotka runsaasti käytettyinä aiheuttavat hallusinaatioita. Persianlahden sodan aikana sattui myös "ystävällistä tulta". Kun useita lentueita jouduttiin määräämään maahan huumeriippuvuuden vuoksi, silloinen ilmavoimien komentaja käski lopettaman Dexidrinin jakamisen. Hänen jäätyään eläkkeelle 1996 käytäntö aloitettiin uudelleen. Samoin kanadalaistapauksen jälkeen lääkitys kiellettiin, mutta aloitettiin taas.

Eräällä keskustelupalstalla armeijan mies ilmaisi mielipiteensä amfetamiinihuolesta varsin selkeästi:

What it says on the bottle is irrelivent, why? Because that involves use for the general public, last time I checked the military was not the general public.

Yhdysvaltain ilmavoimat eivät ole ainoita, jotka jakelevat avokätisesti joukoilleen "vauhtinappeja" eikä niiden käyttö rajoitu viimeaikaisiin sotiin. Toisessa maailmansodassa lääkkeen nimi oli pervitiini ja käyttö sama. Esimerkiksi kunnioitettu Adolf Ehrnrooth joutui pervitiinikierteeseen. Ehrnroothin alaisena toiminut, sittemmin akateemikko Matti Kuusi on kertonut:

"Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."

Mieheni toimi aikoinaan armeijassa kapteenina. Hän osallistui erikoisleirille, jossa kokeiltiin pervitiiniä - lääkärintarkastuksen jälkeen ja tiukassa valvonnassa. Hän on kertonut, että saatuaan annoksen hän oli virkeä ja valvoi. Viisitoista vuorokautta yhteen putkeen. Sitten hän romahti ja joutui kahden viikon toipumislomalle.

Panee miettimään.

San Marino

San Marino

Kesän matkailukauden alkaessa muistutan San Marinon tasavallan olemassaolosta. Se kerskuu olevansa maailman vanhin tasavalta, perustettu v. 301 Mount Titanon huipulle. Perustaja oli kristitty kiviseppä Marinus, joka pakeni Diocletianuksen vainoja.

Sammarinot omaksuivat keskiajalla aseekseen jalkajousen, jota he vieläkin sujuvasti käyttelevät. Vuosittain pidetään jalkajousikilpailut heinäkuussa esimerkiksi Bergamoa ja muita Pohjois-Italian jalkajousiperinnettä vaalivia kaupunkeja vastaan, ja syyskuun 3. päivä, tasavallan perustamisen vuosipäivänä.

Tasavalla pinta-ala on 61 km2 ja sukasmäärä n. 30 000. Maassa käy vuodessa jopa kolme miljoonaa turistia, jotka syötetään, juotetaan ja joille myydään postimerkkejä. Koska Abraham Lincoln aikoinaan sanoi kauniita sanoja sammarinoista, maassa myydään enemmän Amerikka- ja Abraham Lincoln -aiheisia postimerkkejä kuin Yhdysvalloissa. Pieni sivubisnes on myydä maan rajalla leimoja passeihin - San Marinolla on oma ajanlaskunsa, joka alkaa perustamisvuodesta ja on siis 301 vuotta jäljessä Euroopan yleisestä.

Tulisesti pikku tasavalta puolustaa itsenäisyyttään. Sen valloitti lyhyeksi aikaa Cesare Borgia ja sittemmin kardinaali Alberigo, jonka paavi määräsi luovuttamaan tasavallan takaisin asukkaille. Seuraava valloittaja oli natsi-Saksa, joka valloitti ja miehitti maan ja vangitsi kaikki sen 300 sotilasta. Tästä tuimistuneet sammarinot julistivat sodan Saksalle. Kun amerikkalaiset pommittivat Italiaa, he tulivat vahingossa pommittaneeksi myös San Marinoa. Heti sodan loputtua sammarinot esittivät korvausvaatimuksensa YK:lle, ja Yhdysvallat pyysi anteeksi ja rakennutti vuorelle nykyään johtavan tien.

Tällä hetkellä sammarinot siis sotivat vain jalkajousiyhdistyksensä "Federacione Balestrico Sammaresini" ja upeasti pukeutuneen armeijansa ja kaartinsa kautta, joiden päätehtävä on marssia päivittäin kaupungin kaduilla ja soittaa sotilasmusiikkia. Mitään epäilystä ei ole, etteivätkö sammarinot olisi uudelleen valmiit tarttumaan uudenaikaisempiinkin aseisiin, jos joku heidän lilliputtimaataan uhkaisi. Nyt heidän aseinaan ovat tortellinit, cannellonit ja Moscato San Marino -viini.

Sainpas sinut, skunkki

Cheaters ja Joey Greco

"It's too painful to enjoy but too engrossing to make you change the channel."

Mielipide ohjelmasta "Cheaters", Suomessa "Rysän päällä", SubTV:n tosi-TV-ohjelma. Ohjelmaa seuraa inholla, vastenmielisyydellä - ja viehtymyksellä. Idea on, että henkilö epäilee, että hänen rakkaansa pettää häntä toisen kanssa. Hän ottaa yhteyttä "Cheaters"-ohjelmaan, joka panee salapoliisit epäillyn kannoille. Nämää kuvaavat epällyn liikkeitä, ja kun tämä saadaan kiinni (ihmettelen, kuinka moni osoittautuu viattomaksi - harrastaa uhkapeliä, myy huumeita, pitää toista työpaikkaa, käy tapaamassa vanhaa äitiään - mutta ei petä seksuaalisesti) videokuvat näytetään epäilijälle. Kamera tunkeutuu ahnaasti ihoon kiinni kuvatakseen viimeisenkin kyyneleen, kun Joey Greco kommentoi "Tämä on sinulle tuskallista nähtävää", "Olen pahoillani, mutta pahempaa seuraa", "Ryhmäni kertoo, että hän on juuri teillä kotona/ravintolassa. Oletko valmis tapaamaan hänet?"

En malta olla katselematta ohjelmaa, mutta häpeän itseäni. Epäilen myös ohjelman todellisuutta. Tietysti Amerikassa mikä tahansa on mahdollista, mutta minua kummastuttavat seuraavat asiat: epäilijä vaikuttaa aina aivan viattomalta tutkimuksen kulun suhteen ja kävelee sovittuun kohtauspaikkaan kuin lammas teuraspenkkiin, mutta täytyyhän heidän tietää, mistä on kysymys puhelinsoiton tullessa. Useasti epäillyn asuntoon on sijoitettu piilokamera. Tässä on epäilijän oltava aktiivinen osapuoli, vaikka se menee kyllä lain suhteen rimaa hipoean siinäkin tapauksessa - Suomessa se olisi ymmärtääkseni laitonta joka tapauksessa, ainakin tulosten esittäminen TV:ssä. Miten nämä epäilijät voivat pitää pokkansa viikkokausia niin, ettei epäilty ala itse epäillä mitään? Ja miksi, kun epäilty paljastuu piilokameran edessä tai otetaan "rysän päältä" kiinni makuuhuoneessa, hänellä silti on pöksyt jalassa, jos hän on mies? Tai vetää ratkaisevalla hetkellä huovan päälleen omassa makuuhuoneessaan tai olohuoneen sohvalla?

Ärsyttävä on myös sarjan kotisivu, jossa myydään T-paitoja, lippiksiä ja tietokoneohjelmaa, jolla voi seurata kaikkea, mitä rakastettu tekee tietokoneellaan, vain 29,95$. Ja lisäksi tarjotaan jäsenyyttä ystäväpalveluun, josta voi löytää todella rehellisen sydänkävyn sen petollisen tilalle.

Kun pistän epäilykseni sivuun, kiinnitän seuraavaksi huomioni Joey Grecon lipevään käytökseen. Sulava tapa, jolla hän johdattelee epäilijää paljastumishetkeen, lohdullinen ele, jolla hän laskee kätensä kärsivän naisen hartioille joutumatta silti epäillyksi hyväksikäytöstä. Tapa, jolla hän työntää mikrofonin kiinni jääneen parin etuhampaita vasten ja kysyy "Miksi teit tämän? Oliko sinusta oikein pettää vaimoasi/miestäsi/ystävääsi? " Kliimaksia seuraa tyynnyttelyvaihe, jossa taas kamera pääsee nuolemaan kyyneleitä.

Tässä inhorefleksit. Sitten on pakko kertoa, että moni jakso on ratkiriemukas, moni kiinni jäänyt ansaitsi sen (vaikka en ihmettele, että Joey Greco joutuu nykyään käyttämään kevlar-liiviä saatuaan kerran puukosta). Muistelen tapausta, jossa syyllinen pariskunta meni alusvaatteisillaan järveen yöuinnille. Joey seisoi laiturin päässä ja yritti haastatella heitä, kun petetty lady käveli tyynesti laiturille ja pudotti ylväällä eleellä syyllisen yljän auton avaimet järveen. Loppukohtauksessa näimme, kuinka miekkonen sukelteli kuin saukko ja yritti löytää avaimiaan pohjasta.

Toisenlaatuinen yhteenotto seurasi, kun kuvausjoukolle sattui väärinarviointi. Epäilty oli yökerhon lavalla laulamassa, täysin laillinen tilanne. Kun mustapukuinen iskuryhmä videotykkeineen syöksyi sisään, hän soitti hätänumeroon.

- Tänne tuli 30 ihmistä kuvaamaan eivätkä he suostu poistumaan.
- Lähetämme heti jonkun.

Sitten poliisit tulivat ja karkottivat koko joukon. Seuraavassa jaksossa Joey sai korviketta. Musta mies säikähti kommandoryhmän iskua ja puikki pitkin pensaita kuin jänis tuulitakki vedettynä pään yli. Ikimuistoinen oli myös jakso, jossa harhautunut aviomies löytyi dominan luota ja tuli Joeyn ja vaimonsa kanssa samaan autoon koko ajan alushousuissaan musta nahkahuppu päässään.

Pelkään pahoin, että katson ja häpeän vastaisuudessakin.

Santeria

Santeria-alttari

Santerian sisältöä ja todellista merkitystä on vaikea ellei mahdoton hahmottaa täältä Pohjolasta käsin. Santeria on pimeässä kasvanut puu. Eräs sen haaroista on voodoo, joka tunnetaan Paroni Samedin kaltaisista murhaavista hahmoista ja zombie-uskosta. Pääasiassa santeria lienee kuitenkin vähemmän vaarallista, vaikka se työllistää runsaasti eläinsuojelijoita ja poliiseja esimerkiksi Miamissa ja New Yorkissa. Santeriaan nimittäin kuuluu eläinten uhraaminen eri jumaluuksille.

Kun Afrikasta tuotiin orjia Länsi-Intian plantaaseille, pääasiassa yoruboja, he toivat mukanaan uskontonsa ja jumalansa. Pantaasinomistajat kuitenkin pakottivat heidät katoliseen uskoon. Näistä kahdesta, katolisuudesta ja yoruba-uskonnoista, kutoutui santeria. Brasilian versio tuli lyhyeksi aikaa länsimaissa tutuksi elokuvasta "Musta Orfeus". Jorge Amadon kirjoissa (esimerkiksi "Gabriela, kanelia ja neilikkaa") harjoitetaan candomblea, ja myös ifoksi kutsutaan.

Brasilialla on oma versionsa santeriasta ja Haitilla harjoitetaan voodoota. Haitilta voodoo siirtyi New Orleansiin, kun taas santeria on seurannut kuubalaisia Miamiin ja New Yorkiin. Santeria uskoo, että orisha, santeriajumalat, ovat samoja kuin katoliset pyhimykset. Voodoon jumalat eivät ole samoja kuin pyhimykset. Voodoosta saa kuvan, jos on katsonut elokuvan "Käärme ja sateenkaari".

Santeria on ainakin reunoiltaan sekoittunut useisiin New Age -uskomuksiin, mutta puhtaana se löytyy Bronxista ja muista slummeista, joihin edes poliisit eivät mielellään eksy. Siellä obeah-miehet ja -naiset ennustavat, tekevät taikoja ja uhraavat kukkoja ja vuohia crackinmyyjien seassa.

Vatsa kuin täysikuu

Kummastelin aikoinani, miksi vuosisatojen ajan naisten muoti Euroopassa oli niin epäpukevaa, että kaiki naiset näyttivät raskaana olevilta. Lopulta minulle valkeni. He eivät vain näyttäneet siltä, he olivat raskaana. Se oli toivottu ja ihannoitu tila, ja sen vuoksi muotikin suosi pömpöttävää vatsaa ja sen korostamiseksi litteäksi painettua rintaa. Yllä vasemmalla kaksi naista pitää pukunsa laskosta rintaansa vasten. Täsmälleen samalla tavoin somalinaiset pitävät juhlapukunsa laskosta näyttääkseen koristellun alushameensa, ja Somalia on nykyäänkin maa, jossa naisen kunnia ovat hänen lapsensa. Oikeanpuoleisen kuvan pikkutyttö saattaa olla topattu (leningin alla pidetiin toppauksia korostamassa vatsaa, takamuksia tai lantiota - laihuus ei ole ollut muotia ennen 1920-lukua), tai hän voi todella olla raskaana - naisten avioliittoikä oli Euroopassakin usein järkyttävän alhainen.



Vasemmalla on Rembrantin "Flora", mallina Hendrickje Stoffels,hänen taloudenhoitajansa ja rakastajattarensa, joka sai hänelle lapsia. Oikealla on kuningatar Henrietta Maria, Kaarle I:n puoliso. Henrietta Maria oli lähes tauotta raskaana yhdentoista vuoden ajan.



Yllä Barbara Palmer, Clevelandin herttuatar, Kaarle II:n rakastajatar. Ihana Barbara sai Kaarlelle neljä lasta neljän vuoden aikana. Kaarlen oletetaan ylistäneen Barbaran raskaana olevaa vartaloa sanomalla, että hänen vatsansa on kaunis kuin täysikuu. Barbara oli ilmeisesti raskaana silloin, kun Samuel Pepys kertoo kuninkaan ja Barbaran punninneen itsensä ja Barbara painoi enemmän kuin kuningas "mikä heitä suuresti huvitti".

Ainoat naiset, joiden ei ollut sopivaa saada lapsia, olivat palvelijattaret. Palvelijan asuun kuuluikin useasti tiukka miehusta. Siksiköhän maalarit niin mielellään heitä kuvasivat?

Carl Hiaasen

Carl Hiaasen

Carl Hiaasen on lempikirjailijoitani. Parin yrityksen jälkeen lakkasin lukemasta häntä suomennettuna. En halua olla töykeä kääntäjille, mutta Hiaasen vain ei käänny hyvin. Hänen kielenkäyttönsä on niin omaperäistä, että siitä on parempi nauttia alkukielellä.

Hiaasen on vihainen mies. Hän sanoo itse, että hänen huumorinsa vaatii kiukkua. Hän on vakituisessa lehtityössä ja vakuuttaa, että hänen kirjansa on tehty todellisuuspohjalta. Ero on vain, että kirjoissaan hän voi antaa pahoille jätkille, mitä he ansaitsevat, kun taas tosielämässä he jatkavat uraansa.

Kirjan "Skin Tight" (taitaa olla suomennoksena "Pintaviiltoja") Mick Stranahan on lähellä Hiaasenin omakuvaa - asuu Key-saarilla, viihtyy parhaiten yksikseen veneessä. Mick on se mies, joka tappaa kimppuunsa hyökänneen palkkamurhaajan täytetyllä miekkakalalla. Tiettävästi Mick esiintyy myös Hiaasenin uusimmassa kirjassa "Skinny Dip", jota en vielä ole saanut käsiini.

Hänen oudoin ja viehättävin hahmonsa on hullu entinen kuvernööri Skink. Skink on eräänlainen luonnonsuojelija; elää soilla, syö autojen yli ajamia eläimiä, hoitelee pahat ja typerät, pelastaa jättiläiskaloja ja pulaan joutuneita naisia. Konnagalleria on Hiaasenilla verraton. Useita kohtaan voi tuntea jopa ytävyyttä ja myötätuntoa, niin outoa kuin se onkin. Esimerkiksi "Skin Tight" -kirjan palkkamurhaaja (ei se miekkakalalla tapettu), jonka käden haukkaa barracuda. Mies sijoittaa käden paikalle patristolla toimivan pensasleikkurin ja hänestä tulee menestys ravintolan ulosheittäjänä. "Native Tongue" -kirjan konnapari, jotka lyöttäytyvät yhteen vanhan luontoa suojelevan Mollyn kanssa ja tuhoavat lopulta kokonaisen huvipuiston - tietysti Skinkin avulla. Suomentamattoman "Stormy Weather" -kirjan Edie, jonka tarkoitus on huiputtaa vakuutustarkastajia tornadon aikana (alkuaan hän tuli Floridaan vietelläkseen jonkun Kennedyn suvusta ja kiristääkseen sitten sukua) on kuin 40-luvun elokuvien tähti. Voisi kuvitella Rita Hayworthin esittävän Edietä filmissä.

Hiaasen sanoo "60 minuuttia" -ohjelman haastattelussa, että hänen kotinsa lähellä on laituri, jossa turistit syöttävät kalaa tarpooneille. Hyvin isoille tarpooneille. Silloin tällöin kala haukkaa kalan sijasta käden, mikä "on viihdyttävää katselijoista".

"The court had ruled it 'Gators In Bed is Bad Idea,'" says Hiaasen, referring to one clipping. "This was a story about a guy who was sleeping with two full-grown alligators. And a court ruled that he had no constitutional right to sleep with an endangered reptile. And that happened in Florida."
"Was he sleeping with them?" asks Kroft. "Yes," says Hiaasen.

Mikä hiaasenmainen idea. Alligaattorit sängyssä ovat kiellettyjä, koska ne ovat vaarantunut matelijalaji.

Kirjassa "Sick Puppy" esiintyy muuten Nokian kännykkä, tosin lyhyen aikaa. Maansiirtokone ajaa sen yli vähän ennen kuin sama kone ruhjoo kännykän omistajan. Hiaasenin valtti on, että kun konnat poistetaan kuvioista, se on vain hauskaa. Kuin katselisi Kelju K. Kojootin putoavan kanjoniin. "Stormy Weather" -kirjassa yksi ahneista pikku konnista ristiinnaulitaan satelliittilautaseen, ja ristiinnaulitsijan puolestaan syö leijona. Ihan loogista Hiaasenin maailmassa. "Double Whammy" -kirjassa musta ja latinopoliisi ilmoittautuvat bassinkalastuskisaan ja heitä syrjitään rasistisista syistä. He ajavat kisapaikalle roskienkuljetusautolla (muuta ei ollut käsillä) kahdentoista poliisiauton saattueessa. Vahinko, että ainoa filmattu Hiaasen on "Strip Tease", jonka Demi Moore teurasti.

Toivottavasti on jo käynyt selväksi, että kirjoissa risteytyy raivo, komiikka ja luonnonsuojeluaate ainutlaatuisella tavalla. Riemukkaita kirjoja, mutta lukijankin on hyvä olla pikkuisen vinksahtanut.

"Florida tuottaa vain käsiaseita ja appelsiineja."
- Carl Hiaasen ohjelmassa "60 minuuttia"

Musta surma

Rutto Marseillesissa vuonna 1720

Musta surma, rutto, on yleistä tietoa, samoin se, että vuonna 1346 Eurooppaan tullut tauti surmasi kolmanneksesta puoleen Euroopan väestöstä. Myöhemmät ruttoepidemiat ovat vähemmän tunnettuja. Lontoon ruttoepidemia vuonna 1665 on saanut kaksi mestarillista kuvaajaa. Daniel Defoen "Ruttovuoden päiväkirjaa" pidetään usein dokumenttina, vaikka Defoe kirjoitti sen kuulemiinsa tarinoihin nojautuen. Samuel Pepys kuvaa päiväkirjassaan sekä ruttoa että sitä seurannutta Lontoon paloa (vaikka eniten häntä kiinnostivat lonntoolaisnaiset).

Sen sijaan Marseillesin vuoden 1720 rutto oli unohtunut, kunnes arkeologit löysivät ruttoon kuolleiden joukkohaudan. Heidän huomiotaan kiinnitti ensin se, että useilla ruumiilla oli neula työnnettynä isovarpaan nivelien väliin. Kun kuvio paljastui, selvisi myös neulan tarkoitus. Ruumiit haudattiin niin nopeasti, että haudankaivajat pelkäsivät hautaavansa eläviäkin. He työnsivät varpaaseen neulan nähdäkseen, liikkuiko jalka. (Samasta syystä merellä kuolleille oli tapana pistää ruumissäkin viimeinen ommel nenän läpi.)

Marseillesissa ei ajateltu ruttoa vuonna 1720. Satamaan oli tullut kauppalaiva Grand Sainte Antoine, joka toi kankaita idästä. Laivalla oli sairaita, mutta kauppiaat halusivat kalliit kankaat myyntiin ja lahjoivat terveysviranomaiset. Parin päivän päästä alkoi ihmisiä kuolla.

Kuninkaallinen henkilääkäri uskoi masennuksen olevan kuolemien syy ja lähetti soittajia kaduille viihdyttämään kansaa. Kaikki soittajat kuolivat "huonotuulisuuteen", kuten kronikka kertoo. Ennen kuin ruttoepidemia talttui, 40% Marseillen asukkaista oli kuollut.

Musta surma -nimityksen alkuperää ei tiedetä. Ruttopotilaat eivät mustuneet. Keskiajalla tautia ei kutsuttu mustaksi surmaksi. Ranskassa se oli "morte bleue". Taudista käytettiin myös latinankielistä nimeä "pestis atra" tai "atra mors", "hirvittävä kuolema". Oletetaan käännösvirheen aiheuttaneen sen, että sana "atra" tulkittiin sanaksi "musta" "hirvittävän" sijaan.

Viimeisin suuri ruttoepidemia alkoi Kiinasta 1896. Se levisi mm. Yhdysvaltoihin, ja Australiassa tavattiin maan historian ainoa ruttotapaus vuonna 1905. Pariisiin rutto tuli vuonna 1920 jokiproomun mukana. 96 ihmistä sairastui, 34 kuoli. Hallitus pelkäsi taudin palajstumista niin, että se rekisteröitiin nimellä "tauti numero yhdeksän".

Rutto ei suinkaan ole kadonnut tauti. Yhdysvalloissa sairastuu kymmenkunta ihmistä vuodessa, pääasiassa preeriakoirista tai oravista saatuihin tartuntoihin. Hälytyksiä annetaan erityisesti lounaisosan valtioissa. Suurta huolta kannetaan ruton leviämisestä epidemiaksi. Rutto on saatu kuriin lähinnä hygienialla, mutta jos ruttobasillia leviäisi väestöön ja se muuttuisi keuhkorutto-muotoon, tuho olisi suurempi kuin 1300-luvulla. Tiedetään ainakin Neuvostoliiton laboratorioissa säilytetyn ruttobasillia (Yersinia pestis) biologisena aseena.

Kuten englantilainen lastenloru kuvaa:

Ring around the rosies
A pocket full of posies
A-tishoo a-tishoo
We all fall down

Ruusurengas tarkoittaa punaisia näppyjä, jotka ovat taudin ensimmäinen merkki. "Posies" ovat kukkakimppuja, joiden läpi ihmiset hengittivät torjuakseen tartuntaa. Taudin viimeisessä vaiheessa potilaat aivastelevat (Defoen mukaan monet sairaat tahallaan aivastelivat vielä terveinä säilyneitä kohti).

Vuoden 1346 mustasta surmasta on erinomainen fantasiakirja, Connie Willisin "Tuomiopäivän kirja". Suosittelen.

Hammaskivut

Eufrosyne ja lapset n. 1912

Hammaskipu on aina ollut se vihonviimeinen. Aikana ennen hammaslääkäreitä se oli vain kestettävä. Kuten vuonna 30 jKr kirjoitti Aulus Cornelius Celsius:

"Kun taas kyseessä on hammassärky, joka itsessäänkin voidaan lukea suurimpiin kärsimyksiin, viinin käyttö on lopetettava kokonaan. Aluksi on pidättäydyttävä myös ruoasta, sitten tulee nauttia kohtuullisesti pehmeää ruokaa, ettei se pureskeltaessa ärsyttäisi hampaita. Lisäksi särkeviä kohtia tulee höyryttää ulkoapäin kuumaan veteen kastetulla sienellä, ja poskille tulee levittää henna- tai irisöljystä tehtyä voidetta, joka tulee peittää villasiteellä; pää on myös peitettävä. Mutta jos särky on tavallista ankarampaa, on myös syytä ottaa peräruiske sekä asettaa poskille kuumia hauteita ja pitää suussa kuumaa vettä, jossa on joitakin lääkkeitä ja joka vaihdetaan usein."

Olen muistavinani, että keisari Augustus kärsi kovasti huonoista hampaista. Voi kuvitella, että Livia kääri hänen poskilleen villakääreitä, kun hän karjui: "Tuo takaisin legioonani, Varus!"

Suomalaiset luottivat poppakonsteihin, joihin yleensä kuului jonkin hammasta koskeneen esineen pistäminen lahon puun aukkoon tai jokin vastaava kivunsiirtämistaika. Myös erilaisia rohtoja käytettiin. "Hammashoidon perinne" -kirja luettelee seuraavia:

Ruusuntipat, valeriaana, kamferitipat, salisyylipulveri, hermopumpuli, hammasjää, iilimadot ikenelle, punainen mikstuura, piipun "hiki", terva kuumassa sukkapuikossa, kessu, tupakansavu, pikiöljy, neilikkaöljy, lipeäkivi, lysoli, kuusenpihka, pyhän puun lastut, jääetikka, pirtu, hammasruuti, iktyolisalva, Hokmannin tipat, raanheinä, jodi, vaskenhome kuparipannun kyljestä, inkiväärijauhe, Hota-pulveri.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hermopumpuli on, ellei se ole samaa, jota ostettiin apteekista, kun verenvuoto nenästä ei millään lakannut. Hota-pulveria käytti vielä toinen isoäitini Lydia. Iso-isoäitini Eufrosyne (kuvassa) oli täysin hampaaton ennen kuin täytti 50 vuotta. (Jos jotakuta kiinnostaa, niin isoäitini Mary on se nyrpeä tyttö oikealla. Häntä suututti, kun kuvaan piti panna raidalliset villasukat. Mary hänestä tuli, koska kummi oli muuttanut Englantiin ja sai valita nimen. Onneksi minua ei satuloitu nimellä Euforsyne, se kulkee suvussa. Serkkuni sai sen kunnian.)

Hermo yritettiin myös polttaa esimerkiksi punahehkuiseksi kuumennetulla rautanaulalla. Hampaaseen voitiin myös panna rikki-, typpi- tai suolahappoa. Vähitellen happo liuotti koko hampaan.

Ettepä tiedä, lapset, miten mukavaa teillä on hammaslääkärissä.

Muutto merinäköalalla

Orang asli -perhe

Ihmisen leviämistä koskevissa teorioissa on ollut pääasiassa vallalla ns. "out of Africa" -teoria, jonka mukaan ihmiset syntyivät Afrikassa ja ovat levinneet sieltä yli maapallon. Toisaalta on kannatettu usean syntypaikan teoriaa, koska Aasian löydöt ovat lähes samanaikaisia afrikkalaisten kanssa - on pidetty vaikeana uskoa, että ihmiset olisivat siirtyneet lyhyessä ajassa Afrikasta Aasian itäosiin. Nyt on löydetty todisteita oletukselle nopeasta muutosta rannikkoa pitkin - uusien tutkimustulosten perusteella siirtyminen Afrikan itäosasta Itä-Aasiaan olisi vienyt vain muutamia tuhansia vuosia.

Teoriaan on päädytty tutkimalla mitokondrio-DNA:ta (mtDNA). Mitokondriot ovat solujen hengityskeskuksia, joilla on oma DNA:nsa. Hedelmöittymisen yhteydessä siittiöstä siirtyy vain vähän mitokondrioita munasoluun. Niinpä mitokondriot ovat pääasiassa peräisin äidiltä. Sen vuoksi puhutaan ensimmäisestä Eevasta, ihmiskunnan alkuäidistä, eikä Aatamista. Todennäköisyyden mukaan mitä suuremmat erot ryhmien mtDNA:lla on, sitä kauemmin on kulunut aikaa siitä kun ryhmät erkanivat, koska pitkillä aikajaksoilla mutaatioiden määrä on vakio.

Orang Asli ovat pieni alkuperäisasukkaiden ryhmä Malakan niemimaalla. Koska he ovat asustaneet viidakossa ilman kosketusta ympäröiviin väestöryhmiin, heidän uskotaan olevan mahdollisimman lähellä alueen ensimmäisiä asuttajia. 260 orang aslilta otettiin mtDNA-näytteet ja verrattiin niitä muihin väestöryhmiin. Näytteitä otettiin myös sekä Andamaanien että Nikobaarien saariryhmien asukkailta. Tulosten mukaan orang aslin ja Andamaanien asukkaiden esi-isät lähtivät Afrikasta noin 65 000 vuotta sitten ja matkasivat rannikkoa pitkin muutamassa tuhannessa vuodessa nykyisille asuinalueilleen. Alkuväestön päädyttyä Intiaan n. 60 000 vuotta sitten ryhmä on käsittänyt noin 600 lisääntymisikäistä naista, joiden jälkeläisiä andamaanit ja orang asli ovat. Sen sijaan Nikobaarien asukkaat ovat tulleet noin 18 000 vuotta sitten Aasiasta.

Matka rantaviivaa pitkin ratkaisee monta ongelmaa. Lähi-Itä ja Egypti olivat oletetun muuton aikaan erittäin kuivaa seutua, eikä pienten alkuihmisryhmien uskottu selviytyvän alueen halki. Sen sijaan rannikkoreitti Somalian rannikkoa Intiaan on ollut helpompi. Rantakaistan käyttö on myös nopeasti tyhjentänyt leirialueiden ruokavarat ja rohkaissut nopeaa etenemistä - useita kilometrejä vuodessa. Tutkimustulokset vahvistavat oletusta, että ihmiskunta on lähtenyt Afrikasta ja kaiken lisäksi yhtenä nopeana muuttoaaltona.

Täysin vakuuttuneita tutkijat eivät vielä ole. Mitokondrio-DNA on pienempi kuin solutuman DNA ja siinä tapahtuvia mutaatioita on vaikeampi vakioida. Nyt pyritäänkin tutkimaan mahdollisimman monia ryhmiä Arabiassa ja Intiassa teorian vahvistamiseksi. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että "out of Africa" johtaa.

Elämäsi muuttuu tänään

Dr. Phil näytöksessä

Kukapa olisi uskonut ihastuvansa isoon, kaljuun mieheen, joka puhuu Texasin murretta? Kukapa ei ihastuisi seurattuaan vähän aikaa Dr. Pihiliä? Phil on koko Amerikan ihmissuhdeneuvoja, jolle taputetaan kuin rocktähdelle hänen astuessaan lavalle. Phil käyttää temppuja, joita katsoja osaa jo odottaa: "Istu häntä vastapäätä, katso häntä suoraan silmiin ja kerro hänelle, mitä tunnet." Phil esiintyy aina välillä joulupukkina - oletko koko ikäsi surrut jäniksenhampaitasi (itse asiassa ihan söpöt hampaat, jos minulta olisi kysytty)? Minulla on yllätys. Maksamme hampaidesi oikomisen, ja hammaslääkäri istuu aivan vieressäsi. Ja sitten saatte kirjoittamani kirjan "Elämän kymmenen ohjetta". Kirjat löytyvät tuolienne alta. Hurratkaa kaikki.

Entäs sitten? Philin neuvot ovat juuri niitä täyspäisen järkeviä ohjeita, joita jokainen osaa esittää, mutta tapa, jolla hän ne sanoo, on - erilainen. Tätä on positiivisuus käytännössä. Kukkoilevalle ketaleelle hän sanoo: "Olemme tutkineet taustaasi. Tiedän, että sinulla oli vaikea lapsuus. Isäsi kohteli sinua huonosti, eikö totta?" Ja kukkoileva ketale saa aivan aidot kyyneleet silmiinsä. "Ethän halua kohdella omia lapsiasi samalla tavoin?"

"Tiedän, että vaati rohkeutta tulla tänne ja kertoa tuo kaikki." Tuntuu, kuin Phil kaappaisi vastapäätä istuvan ihmisen karhunsyleilyyn ja käärisi hyväksymisen lämpöiseen peittoon. Sen jälkeen alkaa läksytys. "Mitä oikein luulet tekeväsi? Mihin tuolla pyrit?" Itseään säälivä saa korvilleen. "Opetat itse ihmisille, miten sinua on kohdeltava." "Vaimosi on kumppanisi, ei äitisi." "Mitä luulet, onko sinun kanssasi hauska elää?" "Oletko mieluummin oikeassa kuin onnellinen?"

Tavallinen amerikkalaismoraali saa mennä hemmettiin. "Jos puolisosi ei kohtele sinua oikein, lähde tiehesi." "Sinun ei tarvitse sietää tuota enää hetkeäkään." Tai kuten hän sanoi Teresalle, joka oli vasta eronnut ja suri, miten tulisi toimeen ilman miestä:

"You aren't ready to get into another relationship. You don't have to have a man in your life to be a whole, well-functioning individual...Before you can be healthy as half of a couple, you have to be healthy as a whole individual. You have to decide, 'I am worthy of people's time, effort, energy, dignity and respect.'"

Phil on kertonut yleisölle, että hän aloitti uransa avioliittoneuvojana. Kaikki hänen neuvomansa parit ottivat avioeron ja useimmat tulivat myöhemmin kertomaan, miten oikea ratkaisu se oli. Toisaalta Philin mielestä Amerikassa erotaan liikaa. "Eron aika on vasta sitten, kun et murehdi mitään jäljelle jäänyttä. Silloin vasta olet valmis eroon."

Hänen nokkelat iskunsa tulevat luonnostaan. Parille, joka oli eronnut ja mennyt uudelleen naimisiin neljä kertaa ja harkitsi viidettä: "Ei tuo ole avioliitto - sehän on pyöröovi."

Ohjelmassa on erityisen kiinnostavaa seurata ruumiinkieltä ja ilmeitä. Phil sanoo puolet sanottavastaan niillä. Pelkkä tekstiselostus ei kerro, mitä ihmiset tästä ohjelmasta saa. Samaten hänen suhteensa perheeseensä (vaimo Robin, pojat Jay ja Jason tulevat tutuiksi) on ilmiselvän hyvä, kun katsoo, miten he toisiaan katsovat tai koskettavat. He todella välittävät toisistaan, eivät pelkästään esitä teatteriperhettä.


Kakkua leikkaamassa Phil ja vaimo Robin

J.K. Tällä hetkellä Suomessa esitettävät jaksot ovat vuoden 2003 toukokuulta. Jos haluatte katsoa meillä esitettävien ohjelmien tietoja Philin nettisivulta, löydätte tiedot kohdasta "Show" - Archive".

Putin ja muut pyhimykset

Pyhä Putin

Venäjä on aina ollut uskonnollisten ihmisten maa. Isoon maahan on myös mahtunut monia lahkoja. Pari esimerkkiä: "Rus resurrecti"-lahkon päämaja on lähellä Nizni-Novgorodia. Lahkon pää on Äiti Photinia, joka tosin vietti 18 kuukautta vankilassa huijauksesta 1990-luvulla. Tällä hetkellä äiti Photinian kirkko on taas voimissaan. Kirkon oppien mukaan Kristuksen toinen tuleminen on jo tapahtunut. Tällä hetkellä maan päällä on seitsemän Jumalan Poikaa ja seitsemän Antikristusta. Myös useita uudestisyntymisiä on seurannut. Presidentti Putin on uudestisyntynyt Apostoli Paavali, jonka tehtävänä on käännyttää mahdollisimman monta ihmistä todelliseen uskoon. Venäjän patriarkka Aleksi II taas on uusi Pontius Pilatus, jonka tällä kertaa pitää estää uusi ristiinnaulitseminen. Putinin kuva riippuu kirkon seinällä muiden ikonien joukossa.

Uudestisyntyneenä Jeesuksena on esiintynyt Grigorij Grabovoi, joka opetuslapsineen on luvannut palauttaa Beslanin kuolleet lapset henkiin hintaan 39 500 ruplaa/lapsi. Grabovoi pyrki myös Venäjän presidentiksi 2004 vaaleissa, ja hänen vaalivalttinsa oli lakiehdotus, jonka mukaan kaikki teot säädettäisiin uusittaviksi, jolloin myös kuoleman peruuttaminen olisi mahdollista.

Grabovoi taitaa olla ainoa tämän alan esiintyjä, jolla on oikea sertifikaatti toimistaan, vahvistettu ja allekirjoitettu Moskovassa. Sivuhuomautuksena tulee mieleeni sertifikaatti, jonka "Saatana saapuu Moskovaan" -kirjan vuokraisäntä saa, kun hänet on muutettu siaksi. Hän saa paperin, jossa todistetaan, että hän on viettänyt yön Saatanan tanssiaisissa "kuljetusvälineen ominaisuudessa". Vaimo kun oli niin perin epäluuloinen.

Useat länsimaiset lahkot ovat myös saalistaneet näillä markkinoilla. Mainittakoon tässä vain "International Church of Christ", jota missään tapauksessa ei saa sekoittaa muihin vastaaviin. Kuten he itse varoittavat:

NOT TO BE CONFUSED WITH THE UNITED CHURCH OF CHRIST
OR INDEPENDENT CHURCHES OF CHRIST.

Ferganan laakso

Ferganahevonen

The Ferghana horse is gamed among nomad breeds.
Lean in build, like the point of a lance;
Two ears sharp as bamboo spikes;
Four hoofs light as though born of the wind.
Heading away across the endless spaces,
Truely, you may entrust him with your life...

Tu Fu, poëte Chinois, 8e siècle.

Uutisissa on nähty mellakoita Uzbekistanista. Ulkolaiset toimittajat on ajettu Andizhanin kaupungista, kuolleiden oletettu määrä kasvaa koko ajan. Miksi jokin Andizhan on tärkeä? Vai onko se?

Andizhan on Ferganan laaksossa. Fergana taas on Silkkitiellä. Silkkitie oli ainoa kauppatie Kiinasta Eurooppaan ennen kuin merenkulkijat keksivät merireitin Afrikan ympäri, ja pitkään sen jälkeenkin. Ferganan laakso on ollut merkittävä jo ennen ajanlaskumme alkua. Aleksanteri Suuri perusti sinne kaupungin. Tu Fun runo ylistää Fergana-hevosia, jotka "hikoilivat verta"(?) ja joita Kiinan hallitsijat himoitsivat. Ferganan laakso on myös erittäin hedelmällinen. Siellä virtaavat Amu-Darja ja Syr-Darja, kaksi huomattavaa Keski-Aasian jokea. Laaksossa kasvatetaan mulperipuuta ja sen silkkiteollisuus on ollut kuuluisaa vuosisatojen ajan. Myöhemmin laaksossa alettiin kasvattaa puuvillaa, kuten koko Uzbekistanissa.


Silkkityöläinen

Kiplingin "Kimissä" kuvaamaa "suurta peliä" pelattiin 1800-luvulla Ferganassa. Kyse oli Intian hallinnasta. Englanti sai Intian, mutta Venäjä himoitsi sitä myös. Keski-Aasiassa käytiin hämärää vakoilu- ja valloituspeliä. Venäjä voitti sen valloittamalla Mervin, Bukharan, Samarkandin ja Tashkentin. Sittemmin paljastui, että Ferganan laaksossa on myös hiiltä ja rautaa, joten siitä on tullut suuri teollisuuskeskus; mm. Daewoolla on siellä autotehtaita.

Nyt Ferganan laakso on poliittinen temmellyskenttä; Kirgisia, Kiina, Afganistan ovat sen naapureita ja se on osa Uzbekistania. Täällä kamppailevat fundamentalistiset muslimit venäläisvalloittajia vastaan. Myös Kiinalla ja Afganistanin kulloisellakin hallinnolla on vahvaa mielenkiintoa alueen hallinnon suhteen. Andizhanin tilannetta seurataan tarkkaan.

Moskova on mielentila

Luna 3 luotaimen lähettämä kuva Kuun nurjasta puolesta

Kylmän sodan aikaan USA ja Neuvostoliitto kävivät kovaa taistelua Kuun saavuttamisesta. Venäläiset keräsivät itselleen eräitä piseitä ennen kuin he hävisivät lopullisesti taistelun Kuusta, lähinnä rahapulan vuoksi.

2. tammikuuta 1959 venäläiset lähettivät Luna 1:n, josta piti tulla ensimmäinen Kuuhun osunut luotain. Se meni ohi 6000 km:n etäisyydeltä ja päätyi Aurinkoa kiertävälle radalle. Venäläiset antoivat sille uudeksi nimeksi Metsta, Unelma. Metsta on ensimmäinen keinotekoinen planeetta Aurinkokunnassa.

Luna 2 törmäsi suoraan Kuun pintaan kovalla vauhdilla. Sen piti pudottaa Kuuhun Neuvostoliiton tunnuksella varustettuja palloja, mutta törmäys oli liian kova ja koko juttu höyrystyi.

Luna 3 kiersi ensimmäisenä Kuun ja lähetti kuvaa sen Maahan näkymättömästä puolesta. Kuu kääntää aina saman puolensa Maahan, joten näitä maisemia kukaan ei ennen ollut nähnyt, vaikka kuvat olivatkin epäselviä. Ylpeät venäläiset tiedemiehet nimesivät useita kohteita, esimerkiksi selvästi erottuva merialue (Maahan tummina näkyvät laavakentät on kauan sitten nimetty meriksi, joita niiden aikoinaan kuviteltiin olleenkin) sai nimekseen "Mare Moscoviense", Moskovan meri.

Kansainvälinen Tähtitieteellinen Unioni, IAU, nimeää virallisesti kaikki tähtitieteelliset kohteet. Suraavassa kokouksessaan unioni oli ongelman edessä. Yleisen käytännön mukaan Kuun meret oli nimetty tunnetilojen mukaan: "Rauhallisuuden meri", "Surujen meri" jne. Toisaalta venäläisillä oli nimiinsä löytäjän oikeus. Pitkän ja kiihkeän keskustelun jälkeen ongelma ratkaistiin päättämällä, että Moskova on mielentila. Neuvostovaltuuskunnan kerrotaan olleen kovasti huvittunut.

Suraava erä, jonka amerikkalaiset hävisivät, oli pehmeä lasku Kuuhun 1966. Sen teki Luna 9. Kun Luna 9 alkoi lähettää kuvamateriaalia Maahan laskeutumisen jälkeen, englantilaisen Jordrell Bankin observatorion tiedemiehet sieppasivat outoa signaalia, jota he eivät pystyneet tulkitsemaan. Sitten joku keksi, että signaali vaikutti telefaksiyhteydeltä. Observatoriosta lähetettiin hakemaan faksilaite Daily Expressin toimituksesta ja faksilla saatiin ensimmäiset kuvat Kuun pinnalta. Daily Express julkaisi kuvat saman tien ja venäläiset olivat raivoissaan.

Tällä kohtaa vauhtiaan ja erityisesti rahoitustaan parantaneet amerikkalaiset lopulta ohittivat venäläisten saavutukset, ja loppu onkin jo Apollo-lentojen historiaa.

Musiikki ja mekaniikka

Posetiivi

Musiikin toistamisessa on kauan käytetty apuna mekaniikkaa. Vesiurut kehitettiin 1600-luvulla. Jesuiitta Athanasius Kircher kuvasi kirjassaan Musurgia Universalis renessanssin vesiurut. Vesi toimi käyttövoimana. Pyörivässä rummussa olevat sillat näpäyttelivät kieliä.

Sivuhuomautuksena: jesuiitan kiinnostuksessa musiikkiin ei ole mitään ihmeteltävää. Järjestö ymmärsi loistavasti musiikin arvon ihmisten houkuttelussa. Jesuiittojen lähetysasemilla toimi usein erinomaisia orkestereita ja kuoroja. Erityisesti intiaanit kerääntyivät asemille musiikin houkuttelemina, kunnes orjakauppiaat tekivät lopun näistä Paraguayn ja Uruguayn alueen jesuiittasiirtokunnissa.

Vesiurut olivat suuria, kalliita ja näyttäviä. Yhteisen kansan huviksi ne levisivät, kun vesi korvattiin pedaalilla tai kammella ja palkeilla. Syntyi posetiivi. Posetiivit ovat olleet katujen musiikkia ja köyhien huvia, mutta monet niistäkin olivat erittäin kauniita ja koristeellisia. Mieleeni muistuu tsekkiläinen lastenelokuva "Sinisten elefanttien hetki", jonka kohokohta oli ison posetiivin herääminen eloon. Se oli maaginen hetki.

Pari posetiivia on arasti palannut Suomen kaduille viime vuosina. Kokkolalainen posetiivari Alfred mainostaa Internetissäkin, ja Tampereellakin on posetiivari nähty.

Sirompia kapistuksia ovat soittorasiat. Niiden luonne on rokokootyylinen; hyvin soveliaasti soittorasian historia johdetaan vuoteen 1796 ja sveitsiläiseen kelloseppään Antoine Favreen. Sittemmin kehitettiin automaattipianot, sähkövirran kehityksen mukana sähköpianot, ja Kalliopet, joissa soittorasian pyörivän neuloilla varustetunrummun sijasta on reiällinen levy, joka muistuttaa gramofonilevyä, ja sen yli kulkeva metallinen "kampa". Soittorasioihin voi vaihtaa musiikin, mutta ne ovat helposti särkyviä jahuaraita kapineita. Kallipeihin oli helpompi vaihtaa levy, mutta nekään eivät olleet kestäviä eikä montaakaan taida olla jäljellä. Kaunis Kalliope on ainakin ollut Helsingin Kaupunginmuseossa. Olin eräänä päivänä lähes ainoa asiakas ja museovirkailija pani salaa musiikin soimaan. Herkkä elämys.

Soittorasiat ovat nykyään halpoja lasten leluja - klassinen korurasiamalli, jossa ballerina pyörii peilin edessä, on Tiimarin tavaraa. Gramofonit tappoivat kaikki mekaaniset soittimet, vaikka nostalgia tuo niitä välillä uudelleen esiin (kuten äsken mainitsemani posetiivit).

Yhä elävää perinnettä ovat carillonit, kellopelit ja kellotornit. Carillonissa ryhmä kelloja soi joko automaattisesti tai käsikoskettimilla, ja carillonsoittajat ovat ylpeä ja perinteitä vaaliva ryhmä. Tampereella kilkuttelee Finlaysonia vastapäätä oleva torni "Tammerkosken sillalla"-kappaletta automaattisesti, mutta "World Carillon Federation" ei sellaiseen pikkukalaan vilkaisekaan. Enimmät carillonit ja carillionerit löytyvät Yhdysvalloista, mutta järjestöllä on jäseniä kaikilla mantereilla lukuunottamatta Etelämannerta.

Suoarabit

Irakin viimeisin sota on ollut siunauksellinen YK:n lausunnon mukaan "yhdelle maailman suurimmista ympäristökatastrofeista" ja eräälle maailman vanhimmista yhtäjaksoisista kulttuureista.

Eufratin ja Tigriin suistoalue, klassinen "Kaksoisvirran maa", oli säilyttänyt kulttuurinsa Sumerien ajoista lähes nykyaikaan asti.


Sumerilainen vene

Useat tutkijat, mm. englantilainen Wilfred Thesiger, ovat kuvanneet tätä kulttuuria, jota nykyään kutsutaan suoarabien kulttuuriksi.

Hitaasti muuttuva elämäntapa kärsi kolhuja jo ennen Persianlahden sotaa, kun jokien vettä padottiin kasteluun ja suoalue pieneni. Persianlahden sodan jälkeen Etelä-Irak kapinoi Saddam Husseinin valtaa vastaan ja sotilaskarkurit ja kapinalliset pakenivat suolle. Raivostunut Saddam alkoi määrätietoisesti padota ja kuivata suoaluetta. Suoarabit joutuivat pakenemaan ja jättämään klassisen elämänmuotonsa. Nykyisen Irakin sodan alkaessa suot olivat vähentyneet 5-10% alkuperäisestä. Amerikkalaisten valloitettua maan patoja alettiin purkaa ja aluetta palauttaa ennalleen. Tällä hetkellä suoalueesta on palautunut 20% ja alueen uskotaan vähitellen saavuttavan lähes entisen kokonsa. Koko ekosysteemiä ei voida koskaan saada ennalleen, mutta suuri osa voidaan todennäköisesti pelastaa.

Irakin vesiministerin mukaan neljän miljoonan ihmisen elämä kohenee, kun alueen maatalous, kalastus, turismi ja elinkeinoelämä elpyvät. Suoarabien kulttuuri tuskin koskaan palaa vuosituhantiseen rytmiinsä, mutta kapeakärkiset veneet liukuvat taas kaislojen lomassa.


Suoarabien kylä

Mikä on HAARP?

HAARP-ohjelman antenneja Live Cam-kuvasta ja kuvakikkailulla sijoitettut revontulet

Lyhyesti: HAARP on High Frequency Active Auroral Program. Toisin sanoen kyseessä on tutkimushanke, joka on jo 1990-luvulta asti pyrkinyt tutkimaan ionosfäärin ilmiöitä. Ionosfääri on n. 700 km korkeudella maanpinnasta sijaitseva ilmakehän kerros, jossa auringon röntgensäteet ionisoivat ilmakehän typpeä ja happea. Revontulet syntyvät tässä kerroksessa. Ionit ja elektronit aiheuttavat kerroksia, jotka heijastavat eräiden aallonpituusalueiden radioaaltoja. Ionosfääri toimii siis peilinä, jonka avulla "näemme" horisontin takana olevat radioasemat.

Voimakkaat Auringon purkaukset aiheuttavat "revontulisään", joka vaurioittaa tietoliikennesatelliitteja, häiritsee radioliikennettä ja aiheuttaa myös sähkökatkoksia. Sen vuoksi ionosfääriä on tutkittu tarmokkaasti mm. Suomessa, joka on hyvää revontulialuetta.

HAARP-ohjelmassa lähetetään voimakkaita impulsseja ionosfääriin ja aiheutetaan ionisoitumisilmiöitä. HAARP käsittää laajan alueen antenneja ja generaattorin. Tiedemiehet lähettävät radiosykähdyksiä 7,5 sekunnin välein ja ovat ainakin "revontulisään" aikana saaneet aikaan neonvaikutuksen. He haaveilevat rauhanomaisesta käytöstä, esimerkiksi kaupunkien yövalaistuksesta tai - amerikkalaista? - mainoksista taivaalla.

Koska revontulipurkaukset häiritsevät radioita ja tietoliikennettä, Yhdysvaltain armeija on ymmärrettävästi voimakkaan kiinnostunut HAARPista. Tämä taas on aiheuttanut kaiken kaltaisia pelkoreaktioita , joiden mukaan HAARPin seuraukset ulottuvat sään muuttamisesta kaupunkien käristämiseen asti. Normaalit Auringon purkaukset eivät ole johtaneet tällaisiin seurauksiin, ja Aurinko on sentään paljon vahvempi kuin mikään ihmiseten rakentama laite. Minua henkilökohtaisesti huolettaa paljon enemmän mahdollisuus saada taivaalle revontulilla kirjoitettuja mainoksia. Tulee mieleen Heinleinin novelli, jossa Coca-Cola suunnitteli lähettää Kuuhun väriaineella täytettyjä raketteja ja muuttaa Kuu Coca-Cola-symboliksi.

Neitsyyden arvo

Paul Gauguin: The Loss of Virginity

Neitsyyden arvo on suuri monessa maailman kulttuurissa. Euroopassa neitsyyden merkitys ei ollut kovin suuri keskiajalla; tytöt naitettiin joka tapauksessa niin nuorina, että varsinainen ongelma oli aviollinen uskollisuus. Katolisena aikana korostettiin molemminpuolista sopimusta avioliiton solmimisen perusteena, mistä syntyi monenlaisia, vähemmän hupaisia seurauksia (erään aatelisen kuollessa yli 20-vuotisen avioliiton jälkeen ilmestyi nainen, joka väitti oleansa se oikea vaimo, koska mies ja hän olivat tehneet keskinäisen aviolupauksen 14-vuotiaina. Seurasi melkoinen lakisotku).

Protestanttiset kirkot alkoivat taas korostaa neitsyyttä eritysiesti tyttöjen ominaisuutena. Martti Luther kirjoitti:

"Neitsyen paras ja rakastettavin koristus on hänen kurinalainen, ujo ja hiljainen käytöksensä. Neitsyen ei sovi juoksennella sinne tänne; kyvyttömyys pysytellä säädyllisesti kotosalla ei merkitse hyvää. Nuorten tyttöjen on painettava mieleensä ja heille on uutterasti muistutettava, että heidän on oltava sävyisiä ja hiljaisia eikä kulutettava aikaansa leluilla leikkimiseen eikä seisoskeluun ovilla tai ikkunan ääressä, vaan heidän on pysyteltävä vaatimattomasti kotosalla menemättä minnekään ilman vanhempiensa suostumusta ja ilman seuralaista. Vaaniihan paholainen joka hetki naissukupuolen siveyttä, sukupuolen, joka on luonnostaan heikko, kevytmielinen ja helposti petettävissä ja sen takia vieläkin alttiimpi joutumaan paholaisen oveliin ansoihin."

Sinänsä kiinnostavaa, että samaan aikaan toisella puolen Atlanttia, atsteekkivaltiossa, tytön syntyessä kätilö sanoi:

"Sinun pitää olla aina kotona... sinun on oltava kuin tulisijan tuhka."

"Tuulen viemän" Scarlett O'Hara olisi tunnistanut naiselta odotetun käytöksen 1600-luvun naisen kuollessaan tyttärilleen jättämässä testamentissa:

"Älkää syökö älkääkä juoko liian paljon ihmisten seurassa. Syökää ja juokaa etukäteen ja ottakaa vastaan juomatarjouksia vain toisilta tytöiltä. Jos poika kuorii teitä varten hedelmän, älkää ottako sitä vastaan. Jos pojat istuvat viereenne ja esittävät teille kysymyksiä, älkää antautuko keskusteluun; sanokaa vain "kyllä", "ei", "en tiedä". Älkääkä hymyilkö heille. Jos poikia eksyy makuuhuoneeseenne, suojautukaa sängyn taa ja uhatkaa, että lyötte heitä korville."

No, Scarlettin äiti tuskin olisi kehottanut tyttäriään läimäyttämään ketään korville.

Paul Gauguinin maalaus on peräisin hänen Bretagnen-kaudeltaan ja esittää hänen rakastajatartaan Juliette Huetia, pariisilaista ompelijatarta, jonka Gauguin jätti odottamaan lastaan lähtiessään Tahitille. Kuvan viettelijäkettu on ilmeisesti Gauguin itse, mutta nainen, joka pitää kädessään kuihtunutta kukkaa ja jonka jalat on aseteltu kuin ristiinnaulitun Kristuksen, kuten taulua tulkinnut asiantuntija kuvaa, on kaunis esimerkki neitsyytensä menettäneestä naisesta, joka on jätetty kärsimään syntinsä seuraukset.

Lieneekö koko juttu ominaista niille kulttuureille, joissa miehet ovat paljon vanhempia kuin naiset avioon mennessään? Vai onko ongelma peräisin porvariskulttuurista, jossa nainen on osa arvostettua omaisuutta? Vai onko kysymys vain seksuaalisesta epävarmuudesta? Herra tietää.

Mothering Day

Pieter de Hooch: Äiti

Pieter de Hoochin laatukuvassa on moraalinen sisältö, kuten 1600-luvun laatukuvissa aina oli. Etualalla äiti hoivaa kehdossa nukkuvaa vauvaa vieressään koira, joka symboloi uskollisuutta. Taka-alalla on avoin ovi, joka merkitsee kynnystä vaaralliseen ulkomaailmaan, ja ovella seisoo pikku tyttö valmiina astumaan ulos ja jättämään kodin turvan. Äiti ja koira ovat selin tyttöön; ratkaisu on lapsen oma.

Tyttö onkin kohta valmis lähtöön. Keskiajalta lähes nykyaikaan asti lapset lähetettiin kotoa jopa 7-8-vuotiaina kasvateiksi, piioiksi tai oppipojiksi. He saivat palata kotiin tapaamaan äitiään suunnilleen kahdesti vuodessa, jouluna ja päivänä, joka Englannissa kulki nimellä "Mothering Day". Työhön pestaus tapahtui usein lokakuussa, niin että "Mothering Day" oli noin kuuden kuukauden päässä siitä. Isät liikkuivat enemmän ja voivat käydä katsomassa lapsiaan, mutta äidit olivat sidottuina kotiin ja perheeseen. Koska kuolleisuus oli mitä oli, jokainen käynti "going a-mothering" saattoi olla viimeinen. Niinpä voi kuvitella, että tilaisuudet olivat juhlallisia tunteenomaisia. Perhe meni yhdessä kirkkoon ja lapset toivat äidilleen kukkakimppuja ja pieniä lahjoja.

Seremoniaan kuului uein myös "Simnel Cake" -nimisen kakun antaminen äidille. Koska "Mothering Day" oli neljä viikkoa paaston alusta, se oli liikkuva juhlapyhä ja liittyi läheisesti pääsiäiseen. Niinpä Simnel Cake tehdään nykyään usein pääsiäiseksi eikä äitienpäiväksi.

Nürnbergin haastattelut

Nürnbergin oikeudenkäynti

Gummerus on viime vuonna julkaissut mielenkiintoisen kirjan: Leon Goldensohnin "Nürnbergin haastattelut". Natseista on kirjoitettu tonneittain kirjoja, mutta Goldensohnin haastattelut ovat ainoita - tai hyvin harvoja - joissa osa johtavista natseista on saanut oman äänensä kuuluviin.

Goldensohn oli Yhdysvaltain armeijan palveluksessa oleva psykologi. Hän pääsi useita kertoja haastattelemaan Nürnbergissä oikeutta odottavia miehiä. Hänen oli tarkoitus tehdä haastatteluista kirja, mutta paperit löytyivät käsittelemättöminä hänen papereistaan hänen kuolemansa jälkeen. Esipuheessa kuvataan, miksi Goldensohn on kysellyt pitkään syytettyjen lapsuudesta, suvusta ja avioliitosta: hän yritti löytää todisteita epänormaalista luonteesta. Useimmat osoittautuivat kuitenkin "masentavan tavallisiksi".

Haastatteluissa on välähdyksiä natseista tavallisina ihmisinä. Göring esimerkiksi ei harrstanut kaunokirjallisuuden lukemista, paitsi "salapoliisiromaaneja junassa". Rudolf Mildner, Gestapon mies, joka toimi mm. Tanskassa, oli lapsena halunnut lääkäriksi, mutta luettuaan 9-vuotiaana Robinson Crusoen päätti lähteä merille. Merimieheksi hän ryhtyikin, mutta päätyi myöhemmin Itävaltaan poliisiksi ja sitten Gestapon riveihin.

Kaksi asiaa tulee masentavan selväksi: jokainen natsi väittää olleensa täydellisen tietämätön yleensä kaikesta, mutta erityisesti juutalaisten murhista. Jos he jotakin tietävät, kaikki on jonkun muun syytä. Ja toiseksi he yksimielisesti inhoavat, halveksivat ja panettelevat toisiaan - siis haastatteluvaiheessa omia vankitovereitaan. Esimerkiksi ainoa, joka arvosti Göringiä, oli Göring itse. Hän sanoi:

"Ainoat suositut ihmiset Saksassa olimme minä ja Hitler - ja lopussa vain minä."

Kenraalisotamarsalkka Erhard Milchiltä kysyttiin julmuuksista, mutta hän vain palasi koko ajan siihen, että englantilainen kenraali oli lyönyt häntä . Oli käsittämätöntä, että sotamarsalkkaa voitiin hakata. Liittoutuneiden sotarikokset olivat hänen mukaansa aivan yhtä pahoja kuin saksalaistenkin.

"Esimerkiksi hänen oma tapauksensa, sotamarsalkan pieksäminen! Se on vastoin Geneven sopimusta."

Einsatzgruppe D:n pällikkönä toiminut Otto Ohlendorf ammutti Venäjällä vuoden aikana 90 000 juutalaista. Hänen näkökantansa oli, että hän ei ole tehnyt mitään, mistä tuntea syyllisyyttä. Hän ei ampunut ketään, hän vain antoi käskyt. Sitäpaitsi kaikki sujui siististi ja kauniisti:

"Nuo juutalaiset nousivat seisomaan, heidät järjestettiin riviin ja ammuttiin kunnollisella sotilaallisella tavalla. "

Haastattelija kysyi, oliko hän puhunut työstään vaimonsa kanssa. Ohlendorf ei ollut:

"Mielestäni se ei ollut hyvä aihe naisen kanssa käytävään keskusteluun."

Rudolf Mildner vaikuttaa suorastaan sympaattiselta kertoessaan, mien hän yritti pitää Tanskan rauhallisena. On helppo unohtaa, että hän palveli jonkin aikaa Kattowitzissä ja ammutti siellä 1 500 puolalaista. Tanskassa hänellä oli ongelmana tanskalaisten järjestämät sabotaasiteot. Hitler ja Himmler käskivät vastata sabotaasiin vastasabotaasilla ja räjäytellä milloin mitäkin. Se sai Mildnerin kiihtymään:

"Pancke [Himmlerin alainen] antoi minulle käskyn räjäyttää Kööpenhaminassa oleva museo, jossa opiskelijat kokoontuivat, ja joitakin muita paikkoja. Kieltäydyin ja sanoin haluavani Himmlerin allekirjoittaman kirjallisen määräyksen. Pancke oli vihainen, mutta asiaa ei pantu toimeen. Toinen esimerkki: Valtionpoliisi oli vuokratuissa tiloissa. Niihin sisältyivät Bestin [Tanskan käskynhaltijan] toimisto, omani, Pancke ja järjestyspoliisin komissarion sekä heidän henkilöstönsä tilat. Lähellä oli iso turistihotelli. Pancke määräsi sen räjäytettäväksi vastasabotaasina. Kysyin syytä siihen. Peruste oli, että Pancken sihteerille ei kerran tuossa hotellissa tarjoiltu ateriaa seitsemän jälkeen illalla. Toisaalta voimassa oli poliisin tiukka määräys, että ravintoloissa ei saanut olla myyntiä seitsemän jälkeen illalla.
Kööpenhaminassa oli myös Bestin yhteistyökumppani Paul Barandon. Pancke pyysi minua panemaan räjähdyspanoksen Barandonin työpöytään tai taloon. Barandon oli saksalainen. Pancke ja Barandon olivat palvelleet samassa rykmentissä edellisessä sodassa; heillä oli vuosia sitten ollut jokin vanha riita, ja se
riitti Panckelle. Tätä ei tehty."

Tässä puhuu vanha järjestyspoliisi.

Kirjaa pitäisi lukea useaan kertaan, peilata haastatteluja toisiinsa ja Kolmannesta valtakunnasta ja II maailmansodasta kertoviin kirjoihin. Monenlaista aukeaisi.

Sudet seinissä

Dave McKeanin kuvitusta

Neil Gaiman on selvästi parempi lapsille kuin aikuisille suunnatuissa töissään. "Tähtisumua" ja "Coraline" olivat lastenkirjoja, mitä suomalainen kustantaja sitten yrittikään selittää. Gaiman on myös kuvitanut kuvakirjoja, joista hyppysiini osui "The Wolves in the Walls". Tämä olisi hauska tarjoilla lapselle, tarina on nopeasti etenevä, jännittävä eikä "oikeasti" pelottava. Haluaisin myös löytää kuvakirjan "Miten vaihdoin isukkini kahteen kultakalaan".

Gaimanin ihailijat ovat varmasti löytäneet tiensä hänen nettisivuilleen, mutta pannaan silti pari osoitetta: Neil Gaiman -sivu ja The Dreaming.

Saman tien voisin panna kirjallisen meemin, vaikka tulos olikin hiukan tylsä:

Meemittelyä kirjoista ja kirjoittamisesta

1. Ota hyllystäsi viisi kirjaa...
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke,
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke,
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100,
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke sekä
6. viidennestä koko kirjan viimeinen virke.
7. Tee virkkeistä jono.

Aikamatkustaja (sillä niin häntä on mukavinta nimittää) selvitteli meille erästä vaikeatajuista asiaa. Armenialaiset nimittävät häntä "nerokkaaksi Mastotsiksi". Mary Bradfordin maalliset jäännökset oli viety pois. Sellaisista sanoista kuin yhteiskunnan etu, yleishyvä, yksityisten ihmisten onni tuli tehoavimmat taikasanat. Vastakkain eivät enää seiso punainen ja musta, vaan valkoinen ja musta rintama.

8. Nimeä lähteesi.

H.G.Wells: Aikakone
Ryszard Kapuscinski: Imperiumi
Amanda Cross: 3213 heinäpaalia
Herbert Tingsten: Viktoria ja viktoriaanit
Olavi Paavolainen: Risti ja hakaristi

Jos olisi harrastanut vähän huijausta, tästä olisi tullut hätkähdyttävä. Täytyy joskus koettaa sitäkin...

Jos dinosaurus pystyy...

Therizinosauruksen kynnet ja saurus suhteessa ihmiseen

Utahista on löydetty dinosaurus, joka oli siirtymässä lihansyöjästä kasvissyöjäksi. Löydölle on annettu nimeksi Falcarius utahensis ja se on lyönyt kaikki ällikällä. Ensinnäkään falcariusten ei pitäisi olla siellä. Ne kuuluvat Therizinosaureihin, joita tähän asti on löydetty vain Mongoliasta. Toiseksi ryhmän edustajat ovat hyvin tehokkaita lihansyöjiä - tai olivat, kunnes tämä yksi laji päätti siirtyä kasvisvalioon.

Therizinosaurukset elivät liitukaudella. Ilmaston lämpeneminen ja kasviston lisääntyvä runsaus saattoi vaikuttaa falcariusten ruokavalion muutokseen. Löytöjen mukaan niillä oli vielä lihansyöjän tehokkaat kynnet, mutta lantion muodosta päätellen niiden maha alkoi jo laajeta - kasvissyöjä tarvitsee pitemmän suolen kasviaineen käsittelyyn - ja hampaat muuttua pienemmiksi. Samantyyppinen hampaisto on tämän hetken iguaaneilla. Falcariusten pää oli myös pienempi ja kaula pitempi kuin niiden puhtaasti lihaa syövillä serkuilla. Niiden arvellaan olleen sulkapeitteisiä. Ne ilmeisesti söivät puiden lehtiä ja hedelmiä, mutta mahdollisesti hätätilanteessa myös pikkuliskoja ja munia. Miksi tehokas lihansyöjä rupeaa kasvisdieetille, on kutkuttava arvoitus.

Utahin löydössä on satojen, ehkä tuhansien yksilöiden luut varsin pienellä alueella. Eräs arvoituksista on, mikä ne keräsi sinne ja mikä lauman tappoi. Muuttovaellus? Vuotuinen tulva-alue, johon luita kerääntyi? Vaikka samalta paikalta olisi löydetty suuri määrä saman lajin luita , ne eivät silti ole kuolleet samaan aikaan tai edes saman 10 000 vuoden aikana.

Joka tapauksessa uusi löytö on sekä mielenkiintoinen lisä tietoihimme dinosauruksista, myös jälleen uusi todiste siitä, että dinot eivät lakanneet kehittymästä koko esiintymisaikanaan.

Audubon, Amerikan kuuluisin ornitologi

Baltimoren kuhankeittäjä Audubonin kuvaamana

John James Audubon syntyi 4.5.1782 Santo Domingossa, nykyisellä Haitilla. Santo Domingo oli siihen aikaan Ranskan siirtomaa. John Jamesin isä oli Jean Audubon, ranskalainen merenkulkija ja seikkailija, ja äiti ranskalainen kamarineito, joka kuoli puoli vuotta myöhemmin. John Jamesin kasvatti vastahakoisesti Jean Audubonin vaimo Nantesissa, Ranskassa. Jotta poika ei joutuisi pakkovärvätyksi Napoleonin armeijaan, isä lähetti hänet omistamalleen maatilalle Philadelhiaan.

Pojasta tuli seurapiirihurmuri, mutta hän kiinnostui myös ympäröivästä luonnosta. Hän teki ensimmäiset linturetkensä satiinihousuissa ja silkkisukissa. Amerikan ensimmäiset rengastetut linnut saivat nilkkansa ympäri silkkilankaa. Linnut palasivat ja Audubon vahvisti, että linnut todella palaavat muuttomatkalta kotiseudulleen.

Hän alkoi piirtää näytteitä eri lintulajeista. Audubon kehitti heti uransa alussa menetelmän, jota hän toteutti kuolemaansa saakka 1851. Hän ampui linnut ja sitten kiinnitti ne tuoreina ja vasta-ammuttuina elävän näköisiin asentoihin ja piirsi tästä mallista. Muut sen ajan lintumaalarit käyttivät malleina täytettyjä lintuja, jotka vaikuttivat jäykiltä Audubonin lintuihin verrattuina.

Audubon meni naimisiin ja sai kaksi poikaa, kokeili useita liikeyrityksiä ja meni konkurssiin, toimi muotokuvamaalarina ja eläintentäyttäjänä, mutta lopulta valitsi urakseen lintujen kuvailun ja maalaamisen. Amerikassa hänellä ei ollut menestystä, joten hän jätti perheemsä ja matkusti Englantiin, jossa hänen työnsä saavuttivat valavan menestyksen. Tämän jälkeen hänet hyväksyttiin Amerikassakin, ja hän kuoli omalla työllään ansaitsemassaan talossa perheensä ympäröimänä.

Audubonin lintukirjoista otetaan yhä uusia painoksia ja alkuperäiset kirjat ja piirroslehdet ovat erittäin arvokkaita. Ironista - ottaen humioon, miten monta lintua hän malleikseen ampui - 1905 perustettiin Audubon-seura suojelemaan lintuja, ja nyt Audubonin nimeä kantavat yhdistykset ovat levinneet yli Amerikan. Ensimmäisen seuran yllykkeenä oli silloinen muoti koristaa naisten hatut sulilla ja jopa kokonaisilla linnuilla, ja seuran ensimmäinen saavutus oli "Audubon Plumage Law" (1910).


John James Audubon 53-vuotiaana

Ikiliikkujia

Escher: Yö ja päivä

Koko ihmiskunnan historian ajan keksijät ovat pyrkineet kehittämään ikiliikkujaa. Puusta, ketjuista ja vesiämpäreistä atomifysiikkaan asti (kuuluisa kylmäfuusio taisi olla mrkittävin esimerkki) unelma ikuisesta liikkeestä on askarruttanut ihmismieltä.

"Toimimattomien kapistusten museo" on koonnut sivuilleen havainnollisia esimerkkejä näistä luomuksista.Varoituksen sanoina sivuilla muistutetaan:

An important practical principle of physics: If your analysis of a physical problem allows the possibility of perpetual motion, then you've made a mistake, committed a blunder, or overlooked something important.

Siitä huolimatta John Worrell Keely (1837-1898) perusti yhtiön hyödyntämään eetterienergiaa, joka perustui oletetun eetterin (silloin uskottiin, että tyhjiön sijasta kaiken materian välissä oli tällainen hienojakoinen aine, jota kutsuttiin eetteriksi; siihen uskoivat arvostetut tähtitieteilijätkin) värähdyksiin. Valitettavasti eetteri ei ollut yhteistyöhaluista.

Maanläheisemmät keksijät pyrkivät käyttämään ylipainotetun pyörän eri versioita. Vesipyörä, jollaisia eri puolilla maapalloa käytetään veden nostoon kastelukanavista, on tällainen pyörä, mutta siihen on koko ajan syötettävä energiaa. Miten vanha mahtoikaan olla unelma tällaisesta pyörästä, joka pyörisi itsekseen, noin vain, kenenkään tarvitsematta uuvuttavasti polkea sen askelmia tai taluttaa aasia ympäri kiertoradalla!

Moderneja lähestymistapoja ovat magnetismi ja kvanttielektroniikka. Keksijöistä ei ole pulaa, ja useita laitteita on onnistuttu jopa patentoimaan. Magneettisia moottoreita on patentoitu 30-luvulta 70-luvulle ja vuonna 2003 on haettu ja saatu jopa seuraava patentti:

March, 2003. Thomas Bearden. 6,362,718. (A device that extracts "compressed energy" from the time domain in amount mc2. It draws energy from the longitudinal electromagnetic waves that fill the ocean of space-time".)

What's the difference between a psychotic and a neurotic? A psychotic thinks two and two make five. A neurotic knows that two and two make four, but he just can't stand it.

Koska ikiliikkuja on yhä keksimättä, tällä saralla on vielä tilaa. Kuka kehittää seuraavan idean? Konsta Pylkkönen?

Komeetta oikeussalissa

Tempel-1 lähestyy

Venäläisissä on herännyt syvä rakkaus amerikkalaistyyppisiin oikeudenkäynteihin. Taannottain Moskovan oikeudessa mies yritti vaatia suurta korvausta televisioasemalta, joka lähetti Simpsoneja. Perusteena oli, että piirretyn kielenkäyttö ja arvot loukkasivat hänen moraalintajuaan. Juttu ei mennyt läpi. Nyt astrologi Marina Bai yrittää vastaavanlaista oikeussalitemppua.

NASA on lähettänyt luotaimen pyrstötähti Tempel-1:n radalle. Tarkoitus on kuvata komeettaa ja sitten lähettää sen pinnalle räjähde. Syntyneestä räjähdekuopasta päästään tutkimaan komeetan sisäosia ja analysoimaan syntynyttä materiaalipilveä. Törmäys on suunniteltu tapahtuvaksi heinäkuun neljäntenä 2005. Ei ole varmaa, minkä suuruinen reikä pyrstötähteen syntyy, mutta arvellaan kuitenkin, että tuloksen voi nähdä harrastelijakaukoputkella.

Neiti tai rouva Bai väittää, että NASAn toiminta häiritsee syvästi hänen spirituaalisia arvojaan rikkomalla barbaarisesti universumin luonnollisen elämän ja tasapainon. Tästä loukkauksesta Bai vaatii 8,7 miljardia ruplaa. Oikeusjuttu on menossa moskovalaiseen oikeusistuimeen, koska NASAlla on konttori Moskovassa.

Toinen ammattiastrologi, Vladimir Portnov, kannattaa Bain näkemystä. Hänen mukaansa jokainen pyrstötähti on osa ihmiskunnan psyykkistä ympäristöä, ja komeetan tuhoaminen herättää maapallon laajuista ahdistusta. Epäselväksi jää, miksi juuri Marina Bai on oikeutettu korvauksiin.

Venäläiset astrologit eivät ole ainoita, joita komeetan räjäyttäminen kiinnostaa. Yhdistys nimeltään Antimatter Energy Inc ilmoittaa pyytäneensä NASAn lupaa lähettää antimateriaa keräävä laite Tempel-1:n vanaveteen. Heidän mukaansa NASAn hyväksymisen jälkeen aletaan kerätä yksityistä rahoitusta hankkeen toteuttamiseksi. Antimatter Energy Inc. -yhdistyksen tiedotteista ei selviä, onko kyseessä tavallinen lepakoita tapulissa -ilmiö vai opiskelijakepponen. NASA jatkaa häiriintymättä tutkimusohjelmaansa.

Heliga vappen 2005!